Maailma paloina

Teksti: Timo Saari

LyhyetAasiaEtelä-AasiaIntia

Intialaiset raivoissaan chapati-patentista

Viljakaupan jättiläisyritys Monsanto on onnistunut patentoimaan vehnälajikkeen, jota käytetään Intiassa suositun chapati-leivän valmistamiseen. Maailman suurimmalla geneettisesti muunnellun siemenviljan yrityksellä on näin yksinoikeus Nap Hal -vehnälajiin, jonka geenikoostumus tekee siitä erityisen soveltuvaa rapeiden ja litteiden chapati-leipien valmistamiseen.

Monsanton patenttia vastustavat intialaiset kansalaisjärjestöt ovat raivoissaan ja syyttävät monikansallista elintarvikejättiä varkaudesta. Niiden mielestä Nap Halin ominaisuudet ovat tulosta intialaisten viljelijöiden sukupolvien ajan viljalajikkeilla tekemästä jalostustyöstä. Nap Halin omistus tulisi järjestöjen mukaan tunnustaa yhteisölliseksi, ei yksityisen yrityksen oikeudeksi.

Monsanto peri patenttihakemuksen ostaessaan Unileverin viljatoiminnot vuonna 1998. Unilever osti aikoinaan Nap Halin siemenet julkisin varoin rahoitetusta brittiläisestä kasvien geenipankista. Yrityksen tutkijat kartoittivat vehnän siemenen geenikannan ja hakivat tulokselle patenttia keksintönä. Patentti myönnettiin lopulta suoraan Monsantolle.

Yhdysvalloissa päämajaansa pitävä Monsanto torjuu kritiikin sanomalla, ettei sillä ole mitään suunnitelmia hyödyntää patenttia. Viljajätin intialaisen PR-päällikön Ranjan Smetacekin mukaan kyseessä on puhtaasti akateeminen kiista.

Intialaisten kansalaisjärjestöjen mukaan viljelijät ja leiväntekijät pelkäävät joutuvansa maksamaan patenttioikeuksista käyttäessään Nap Halia. "Monsanto voisi laskuttaa ihmisiä vehnän käytöstä tai vaatia osan leivän myyntituloista", arvioi delhiläistä Bioteknologia- ja ruokaturvallisuusfoorumia johtava Devinder Sharma.

Ympäristöjärjestö Greenpeace kampanjoi Monsanton patentin kumoamiseksi Euroopassa. "Kyseessä on intialaisten viljelijöiden työn tulosten varastaminen. Me haluamme Euroopan patenttiviraston kumoavan päätöksensä. Eurooppalaisen lainsäädännön mukaan patenttia ei voi myöntää kasveille, joita viljellään yleisesti, mutta lainsäädännössä on selviä porsaanreikiä", sanoi Greenpeacen patenttiasiantuntija, tohtori Cristoph Then tavattuaan EU-komission edustajia Delhissä.
 



Lannoitteet väärissä paikoissa

Maailman merissä on jo lähes 150 happikadosta kärsivää aluetta, jotka muodostavat uuden uhan kalakannoille. Ongelman merkittävin yksittäinen syy on maatalouden lannoiteravinteiden valuminen vesistöihin. Näin kertoo YK:n ympäristöohjelman Unepin Global Environment Outlook 2003 -vuosikirja.

Happikato syntyy, kun typpikuormituksen kiihdyttämä kasviplanktonin kasvu kuluttaa veden happivarat tyhjiin. Typpi puolestaan on peräisin pelloilta huuhtoutuneista lannoitteista ja teollisuuden, yhdyskuntien ja liikenteen päästöistä.

Typpilannoitteiden käyttö on suurinta teollisuusmaissa mutta jatkossa tehomaatalouden lisääntyminen Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa pahentaa ongelmaa entisestään. Sen sijaan monilla köyhillä alueilla Afrikassa maaperän vähäinen typpipitoisuus rajoittaa yhä ruoantuotantoa.

Yhdeksi ratkaisuksi Unepin raportti suosittelee peltojen reunavyöhykkeiden lisäämistä typen valumien sitomiseksi. Merkittävä apu olisi myös karjankasvatuksen sijoittamisesta samoille alueille rehuntuotannon kanssa. Tällä hetkellä typpeä sitovaa soijaa tuotetaan erityisesti Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, josta sitä viedään rehuksi eurooppalaiselle karjalle. Keskittämällä myös karjantuotantoa soija-alueille saataisiin typpi paremmin kiertoon ja Euroopan ravinnekuorma laskuun.

Toisaalta uusimpien tutkimusten mukaan jo nyt karjankasvatuksen lisääntyminen Brasiliassa on nopeuttanut Amazonasin sademetsien tuhoutumista.



Ennakkoluuloiset kehitystyöntekijät

"Tansanialaiset ovat epäluotettavia, passiivisia ja potentiaalisesti vaarallisia", tiivistää ruotsalainen tutkija kehitystyöntekijöiden parissa tehdyn kenttätutkimuksensa kielteisimmät asenteet.

Maria Eriksson Baaz haastatteli tohtorinväitöskirjaansa varten noin neljääkymmentä ihmistä, jotka työskentelivät Tansaniassa ruotsalaisen Forum Sydin, tanskalaisen Mellemfolkelige Samvirken ja brittiläisen Volunteer Service Overseasin palveluksessa. Turhautuminen kehitysyhteistyön arkipäivään ja epäusko tasavertaisen kohtaamisen mahdollisuuteen näkyi lähes kaikissa haastatteluissa.

"Kulttuurit ovat niin erilaisia, heillä on omat kokouksensa ja meillä on omat palaverimme, ja näin tulee aina olemaan. Aina", tilittää eräs avustustyöntekijä.

"Kumppanuus esitetään usein harmonisena yhteistyönä kohti yhteistä päämäärää. Käytännön työssä kumppaneilla on kuitenkin aivan erilaiset arvotukset. Tansanialaisille taloudelliset resurssit ovat monesti tärkeimmällä sijalla, ei ulkomaisen asiantuntijan apu. Idealistisella mielellä maailmalle lähteneelle kehitystyöntekijälle kyseessä on kivulias kokemus. Lähes kaikki haastatellut arvioivat, että raha ja auto olivat heidän omaa työpanostaan arvostetumpia paikallisten parissa", kirjoittaa Eriksson Baaz.

"Tunnen monesti häpeää, kun esimerkiksi ajan uudessa hienossa autossani töistä kotiin, ja tansanialaiset kollegani kulkevat tien sivussa, eikä heillä ole varaa edes paikallisbussiin", kuvaa eräs avustustyöntekijä räikeän taloudellisen eriarvoisuuden ruokkimaa kehitystyöntekijöiden vieraantumista ja häpeän tunnetta.

"Kuilu tavoitteena olevan kumppanuuden ja todellisen tilanteen välillä on suuri. Se synnyttää vahvaa turhautumista, joka puolestaan keskeisesti vaikuttaa avustustyöntekijöiden koko identiteettiin", näkee Eriksson Baaz.

Hän painottaa, että ongelma ei ratkea vain yksilötasolla. "Kehitysyhteistyöjärjestöjen tulee ottaa suuri osa vastuusta. Ennakkoluulojen ja vieraantuneen identiteetin syntyyn vaikuttavat väärät ennakko-odotukset, puutteellinen kuva avustustyöntekijöiden roolista ja yleinen näkemys Afrikasta vieraana mantereena."



Burkinafasolainen orkesteri sittenkin suomeen

Kumppanissa 1/2004 kerrottiin, kuinka rumpuryhmä Sababougnouman esiintymismatka Suomeen uhkasi peruuntua kiristyneen viisumipolitiikan vuoksi. Yhtyeen jäsenten olisi pitänyt säännösten mukaan matkustaa henkilökohtaiseen haastatteluun Suomen suurlähetystöön, joista Burkina Fasoa lähin on Nigerian Lagosissa.

Maaliskuun lopulla kuultiin kuitenkin hyviä uutisia: ulkoministeriö, jonka myöntämällä tiedotustuella Sababougnouma oli Suomeen tulossa, suostui tekemään poikkeuksen. Viisumien myöntämiseen riittikin tarvittavien asiakirjojen lähettäminen Lagosiin.

Orkesteri esiintyy siis alkuperäisen suunnitelman mukaisesti muun muassa viidessä Mahdollisuuksien tori -tapahtumassa ympäri Suomen, esimerkiksi Helsingissä toukokuun lopulla.



Palestiinalaisten avustajat turhautuneita

Israelin jatkuvat sotilaalliset iskut palestiinalaisia vastaan ovat tuhonneet myös kymmenittäin kehitysapuvaroin toteutettuja hankkeita. Vuoden 2001 lopusta vuoden 2003 loppuun Israelin sotilasoperaatiot ovat tuhonneet tai vaurioittaneet 39:ää EU:n rahoittamaa projektia. Kärsineiden hankkeiden joukossa ovat muun muassa lentokenttä, satama, jäte- ja vesiputket sekä lukuisat YK:n ylläpitämät koulut ja klinikat.

Kansainvälinen avustajayhteisö on käyttänyt viime vuosikymmenenä 5,2 miljardia euroa Gazan ja Länsirannan avustamiseen. Avustajayhteisön piirissä kasvaa kuitenkin turhautuminen siihen, että suurin osa rahasta joudutaan yhä käyttämään välittömään hätäapuun pysyvän palestiinalaishallinnon rakentamisen sijasta.

Osa avustajista on myös alkanut suhtautua yhä kriittisemmin automaattisesti jatkuvaan hätäapuun, jonka on nähty johtavan siihen, ettei Israelin tarvitse ottaa sille kuuluvaa vastuuta miehitettyjen palestiinalaisalueiden asukkaiden elämästä. Israel puolestaan katsoo, että vaikka se miehitti vuonna 2002 uudelleen suuren osan Länsirantaa ja alueita Gazassa, on vastuu alueiden siviiliväestöstä 90-luvulla solmittujen rauhansopimusten mukaisesti palestiinalaishallinnolla.

Toistaiseksi palestiinalaisten suurimmat tukijat – Euroopan unioni, Norja, Yhdysvallat ja Japani – ovat sitoutuneet jatkamaan avustamista. Palestiinalaishallinnon saama tuki on tänä vuonna noin miljardi euroa, josta puolet on suoraa budjettitukea.

Palestiinalaishallinto on riippuvainen ulkomaisesta avusta. Hallinnon budjetista 60 prosenttia muodostuu ulkomaisesta avusta ja se maksaa puolet Gazan ja Länsirannan alueen palkoista.

YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestö UNRWA arvioi palestiinalaisten tilanteen huonontuneen viime vuosina jyrkästi Israelin kovien otteiden vuoksi. Palestiinalaisalueiden työttömyys on kohonnut yli 50 prosentin ja noin 60 prosenttia palestiinalaisista joutuu tulemaan toimeen alle kahden euron päivätuloilla.

Samanaikaisesti UNRWA on joutunut supistamaan toimintaansa, sillä järjestön tälle vuodelle tekemät avustusvetoomukset ovat tuottaneet vain noin 45 prosenttia tavoitteeksi asetetusta 160 miljoonan euron avustussummasta.



Nawal al-Rikabi vuoden pakolaisnainen

Nawal al-Rikabi, 30, on loistava esimerkki naisesta, joka uskoo uuteen alkuun. Näin perustelee Suomen Pakolaisapu, joka myönsi Al-Rikabille Pakolaisnainen-kannustuspalkinnon.

Järjestön mielestä Al-Rikabi on selvinnyt kun­nioitettavasti pakolaisuuden aiheuttamista koettelemuksista ja antanut siten kasvot monille maassamme eläville urheille pakolaisnaisille, joista ei lehdissä kirjoiteta.

Nawal Al-Rikabi ja hänen miehensä joutuivat poliittisen vainon kohteeksi Saddam Husseinin Irakissa. Pariskunta pakeni Jordaniaan, josta he päätyivät Suomeen, Kuopioon, kiintiöpakolaisina vuonna 1999. Al-Rikabin saama palkintosumma on 850 euroa. Sillä hän haluaa auttaa Irakin sodan jalkoihin jääneitä orpolapsia.

Tällä hetkellä Al-Rikabi työskentelee harjoittelijana Kuopion Setlementti Puijolan ylläpitämässä Monikulttuurisuuskeskus Kompassissa. Hän toimii tulkkina ja auttaa muita pakolaisnaisia kotoutumiseen liittyvissä asioissa.

Mieluiten Al-Rikabi haluaisi toimia sairaanhoitajana, joksi hän on valmistunut Irakissa: "Jos en saa töitä tai opiskelupaikkaa Suomesta, harkitsen lähtöä takaisin Irakiin."

Al-Rikabi haluaa elää Suomessa aivan tavallista elämää tuntematta jatkuvasti olevansa pakolainen. "Pakolaisnaisella pitää olla Suomessa samat oikeudet ja velvollisuudet kuin suomalaisilla", painottaa Al-Rikabi

Ilmestynyt Kumppanissa 2/2004

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!