Maailma paloina

LyhyetAasiaEtelä-AasiaIntiaItä-AasiaKiinaEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Rahan perässä

Ateenan olympialaisia elokuussa seuraava satunnainen urheilukatsoja hieraissee silmiään kerran jos toisenkin juoksuradoille katsoessaan.

Tuollahan on Jamaikan ikinuori Merlene Ottey, mutta miksi hänellä on Slovenian edustusasu yllään? Nigerialainen Francis Obikweluhan se siinä verryttelee muiden sprintterien kanssa, mutta miksi hänet on käsiohjelmassa merkitty Portugalin edustajaksi? Kenialainen pitkien aitojen maailmanmestari Stephen Cherono on valmis myös olympiavoittoon. Mutta, hetkinen... Miksi hänen nimensä onkin Saif Saaeed Shaheen ja kotimaa Qatar?

Joukkueurheiluun jo pitkään kuulunut urheilijoiden ostaminen on siirtymässä nyt joukkomitassa myös yleisurheiluun, jota on pidetty kansakuntien parhaiden yksilöiden pyhänä kilpakenttänä. Vaikka kansalaisuuden vaihtamista parempien harjoitteluolosuhteiden tai elintason vuoksi on yleisurheilussakin tapahtunut kautta aikojen, on ilmiössä uutta se, että nyt puhutaan aivan avoimesti urheilijoiden ostamisesta edustustehtäviin.

Stephen Cherono, tai Saif Saaeed Shaheen, sopi rikkaan Persianlahden valtion kanssa 1000 dollarin kuukausipalkasta vastineeksi Qatarin kansalaisuudesta. Samanaikaisesti myös toinen kenialainen huippujuoksija Albert Chepkurui muuttui qatarilaiseksi ja tuntee nyt nimen Abdullah Ahmad Hassan.

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee myös, ettei Kenia ole estänyt Shaheenia ja Hassania kilpailemasta uuden kotimaansa nimissä heti alusta lähtien. Vielä vuoden 1996 Atlantan olympialaisissa Kenia esti Tanskaan siirtyneen Wilson Kipketerin juoksemisen. Tapauksesta viisastuneet qatarilaiset ovat alusta lähtien luvanneet tukea myös kenialaisten urheilijoiden harjoittelua omassa kotimaassaan. Tämä puolestaan mahdollistaa Kenian urheilujohtajille oman siivun rahoista.

Shaheen ei puhu arabiaa, hän ei ole muslimi ja hän pitää asuinpaikkanaan Keniaa sekä Lontoota. Hän on kuitenkin tyytyväinen edustaessaan Qataria, joka varustautuu isännöimään vuonna 2006 Aasian maiden kisoja. Shaheen perustelee kansalaisuusratkaisuaan loppuelämän toimeentulon turvaamisella. Kenialaiset ansaitsevat keskimäärin alle 400 dollaria vuodessa.

“En odottanut juoksevani näin hyvin. Halusin turvata itselleni työn muutamaksi vuodeksi, ja että jos loukkaantuisin, niin minusta huolehdittaisiin", kertoo Shaheen ajatuksistaan, kun hän vuonna 2001 oli ensimmäisen kerran yhteydessä qatarilaisiin.


Kiinalaiset ympäristöliikkeet viihtyvät verkossa

"Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti, vaali vihreää voimaa internetissä". Tämä on Kiinan ensimmäisen ja vireimmän, internetiin tukikohtansa perustaneen Greener Beijing - nimisen ympäristöjärjestön motto.

Kun internet esiteltiin Kiinassa 1990-luvun puolivälissä, kansalaisaktivistit havaitsivat nopeasti uuden teknologian tarjoamat mahdollisuudet. Kymmenen viime vuoden aikana on ilmaantunut lukemattomia, internetiin toimintansa keskittäneitä järjestöjä, joista etenkin ympäristönsuojelua ajavat järjestöt ovat saaneet paljon näkyvyyttä.

Useimpia järjestöjä pyöritetään vapaaehtoistyön voimin, mikä ei kuitenkaan estä tehokasta kampanjointia. Vuonna 2000 Greener Beijing sai runsaasti julkisuutta käynnistettyään online-kampanjan tiibetin­antiloopin pelastamiseksi.

Ympäristöjärjestöt ovatkin lisänneet tavallisten kansalaisten tietoisuutta Kiinan ympäristöongelmista ja tarjonneet foorumin, jonka kautta kansalaiset voivat harjoittaa ruohonjuuritason politiikkaa. Tämä ei olisi ollut Kiinassa mahdollista vielä muutama vuosikymmen sitten.


Vauraatkin intialaiset valitsevat poikalapsen

Tyttölapset ovat hälyttävästi vähentyneet useissa Intian osavaltioissa. Vuodesta 1991 vuoteen 2001 alle kuusivuotiaiden tyttöjen määrä 1000 poikalasta kohden laski 945:stä 927:ään. Normaaleissa väestönkasvuolosuhteissa, ilman kadonneiden tyttöjen ilmiötä, Intiassa eläisi 35 miljoonaa naista enemmän kuin nykyään.

Vakavin tilanne on Intian vähiten kehittyneillä alueilla Punjabin, Haryanan, Himachal Pradeshin ja Gujaratin osavaltioissa, joissa tyttöjen suhteellinen määrä on romahtanut alle 800:aan tuhatta poikalasta kohden.

Yhteenveto vuoden 2001 väestönlaskennasta kertoo, ettei poikalasten suosiminen ole vain Intian köyhimpien ja takapajuisimpien kansankerrosten käyttäytymispiirre. Myös Delhin vauraimmilla alueilla tyttöjen määrä on selvässä laskussa.

Vaikka abortti lapsen ei-toivotun sukupuolen perusteella on Intiassa laiton, monet harjoittavat tällaista perhesuunnittelua yksityisten klinikoiden avustuksella. Tyttölasten hylkäämiset ja murhat eivät ole myöskään harvinaisia.

"Tyttöjä tukehdutetaan siten, että heidän kasvoilleen asetetaan hiekkasäkki", kertoi YK:n väestörahaston UNFPA:n tutkijoiden haastattelema äiti.

Väestörahaston Intian-edustaja Francois Farah pitää poikien valitsemista äärimmäisenä ilmauksena sukupuoliväkivallasta. "Sukupuolenvalinnalla on Intiassa pitkä perinne. Monissa perheissä naista arvostetaan lähinnä synnyttäjänä ja perheen huoltajana. Koko heidän elämänkaarensa rakentuu miesten palvelemisesta", arvioi YK:n naisten kehitysrahaston UNIFEMin johtaja Chandni Joshi.

Intialaisen feministin ja ihmisoikeusjärjestö HAQ:in edustajan Bharti Alin mielestä naiset kantavat oman vastuunsa tyttöjen kohtalosta. “Naiset päättävät itse abortoida tyttölapsensa. Naiset valitsevat itse elämisen miesten hallitsemissa väkivaltaisissa suhteissa. He myös hyväksyvät rakenteelliset epäoikeudenmukaisuudet, kuten miesten yksinoikeuden omaisuuteen. Jos naiset eivät itse herää ja ryhdy protestoimaan, ei muutoksesta ole toivoa", sanoo Bharti Ali.


Kiina ahmii Aasian jalopuumetsät

Kiinan kasvava keskiluokka ostaa ja sisustaa uusia taloja lähes kyltymättömällä kiihkolla. Talojen ja huonekalujen valmistamiseen tarvittavasta puusta on kuitenkin pulaa, sillä Kiina kykenee nykyisellään tuottamaan vain noin puolet kuluttamastaan puutavarasta.

Kiinasta on tullut ennätysmäisen lyhyessä ajassa maailman toiseksi tärkein sahatun puun tuoja heti Yhdysvaltain jälkeen. Viiden viime vuoden aikana sahatavaran tuonti Kiinaan on kolminkertaistunut yli 15 miljoonaan kuutiometriin.

Kiinan rakennusbuumi on merkinnyt laittomien hakkuiden lisääntymistä kaikkialla Aasiassa. Kiinalaisten innokkaan puunhankinnan taustalla on julma ironia: vuonna 1998 Kiinassa koettiin ennätysmäiset tulvat, jotka olivat seurausta metsien häviämisestä. Kiinan poliittinen johto kielsi puiden hakkuut Keltaisenjoen ja Jangtsejoen yläjuoksuilla sekä rajoitti sahateollisuuden toimintaa muilla alueilla.

Suojellessaan omia metsiään Kiina on siirtänyt kysynnän naapurimaihin ja luonut entistä suuremman paineen Kaakkois-Aasian sademetsien hakkaamiseen. Erityisesti Indonesiassa laittomat hakkuut uhkaavat jo koko sademetsien olemassaoloa. Asiantuntijoiden mukaan kolme neljäsosaa kaikesta Indonesian puutavarasta on peräisin laittomista hakkuista. Jos hakkuut jatkuvat nykyisellä vauhdilla, tulevat sademetsät loppuun hakatuik­si muutamassa vuodessa Sumatralla ja vuoteen 2010 mennessä Kalimantanilla.


Tietoyhteiskunta ja kehitysmaat netissä

Keskustelu tietoyhteiskunnasta velloo Suomessakin kiivaana, ohjelmia laaditaan ja vaikuttajat presidenttiä myöten ottavat kantaa valmiuksiimme vastata informaatio- ja viestintäteknologialle rakentuvan yhteiskunnan haasteisiin. Useimmiten puhutaan kuitenkin ainoastaan siitä, kuinka kehitys vaikuttaa pohjoisen rikkaisiin valtioihin.

Kuinka käy kehitysmaiden tässä mullistuksessa, jolla on arvioitu olevan jopa kauaskantoisemmat seuraukset kuin aikoinaan sähköisellä vallankumouksella?

Maailma.net on tuottanut aiheesta verkkoon "Tietoyhteiskunta ja kehitysmaat" -nimisen sivuston, jonka tarkoituksena on nostaa keskusteluun muitakin kuin teollisuusmaiden äänenpainoja. Valtaosa materiaalista on koottu Maail­man sosiaalifoorumissa tammikuussa 2004 käytyjen seminaarien ja työpajojen pohjalta. Lähteenä on käytetty myös pakistanilaisen Niranjan Rajanin Suomen ulkoministeriölle tekemää, vapaita ohjelmistoja käsittelevää raporttia.

Tietopaketissa on kolme osiota, joista ensimmäinen pohtii tiedon käsitteen muuttumista, köyhien maiden teknologisia lähtökohtia sekä uuden tietotyön erityisesti Aasiaan luomia talouskasvun mahdollisuuksia. Se antaa myös esimerkkejä tietoyhteiskuntaan liittyvistä ruohonjuuritason projekteista ja pohtii tiedon omistukseen eli tekijänoikeuksiin ja patentteihin liittyviä kysymyksiä.

Toisessa osiossa kartoitetaan vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen mahdollisuuksia edistää kehitysmaiden tietoteknistä omavaraisuutta, vähentää piratismia ja säästää rahaa. Osiossa kerrotaan myös Linux-käyttöjärjestelmän maailmalla herättämästä kiinnostuksesta.

Kolmannen osion teemana on YK:n tietoyhteiskuntahuippukokous WSIS, joka huipentuu Tunisissa vuonna 2005. Sivuilla seurataan kokouksen etenemistä kansalaisjärjestöjen näkökulmasta.

 

Sivusto löytyy maailma.netin pääsivun kautta www.maailma.net tai suoraan osoitteesta http://fi.oneworld.net/tietoyhteiskunta

 


Arkipäivän rasismi suurin ongelma Suomessa

Suvaitsevaisemman Suomen rakentamisessa otettiin viime vuonna askelia yhtä lailla eteen- kuin taaksepäin, selviää tuoreesta Rasismi Suomessa 2003 -raportista.

"On vaikea arvioida, onko rasismi lisääntynyt vai ei, koska ilmiö on niin moniulotteinen", raportin koonnut Ihmisoikeusliiton projektiasiantuntija Joonia Streng sanoi julkistamistilaisuudessa. Hän mainitsi yhteiskunnan rakenteissa esiintyvän institutionaalisen rasismin, asenteet, rasistiset rikokset ja ääriliikkeiden toimintaan osallistumisen. Strengin mielestä olisi kehitettävä uusia tutkimusmenetelmiä, jotta kokonaiskuva saataisiin paremmin esiin.

Strengin ja Ihmisoikeusliiton projektipäällikön Aysu Shakirin mukaan suurin ongelma on arkipäivän rasismi, joka esiintyy muun muassa syrjimisenä, nimittelynä ja jopa väkivaltana. "Mitä enemmän poikkeaa valtaväestöstä ihonväriltään ja pukeutumiseltaan, sitä todennäköisemmin joutuu rasismin kohteeksi", Shakir totesi.

"Lainsäädäntökehityksen osalta olen huolestunut", Streng sanoi. Hän arvioi, että kontrolliajattelu on saanut yhä enemmän jalansijaa maahanmuuttopolitiikassa. Kun esimerkiksi on tehty mahdolliseksi rangaista kuljetusyhtiötä siitä, jos heidän mukanaan tulee maahan ihmisiä ilman kaikkia vaadittuja asiakirjoja, tulee EU:n alueelle pääsy entistä vaikeammaksi. Streng pelkää tämän vaikeuttavan entisestään heikoimmassa asemassa olevien - siis turvapaikanhakijoiden - asemaa sekä lisäävän ihmissalakuljetusta.

"Toisaalta maassa jo olevien asemaa on pyritty parantamaan", Streng lisää. Lainmuutosten lisäksi raportissa esitellään suvaitsevaisuutta ja kansainvälisyyskasvatusta edistäneitä projekteja, verkostoja ja järjestöjä sekä esimerkiksi maahanmuuttajien uraohjauksen kehittämistä.

 

Ilmestynyt Kumppanissa 3/2004

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!