Vapaata, kiellettyä, villiä

Seksuaalisuus on osa ihmisen biologiaa, mutta kulttuuri muovaa sen ilmenemismuotoja.

Teksti: Sanna Jäppinen

Pitkät

 

 (Kuva: Iiro Törmä)
 

Kulttuurien välinen vertailu on äärimmäisen houkuttelevaa, vaikeaa ja joskus arveluttavaakin - normiksi kun väistämättä nousee usein vertailijan oma tausta ja muu on sitten poikkeavaa. Näin myös seksiä ja seksuaalisuutta käsiteltäessä. Toisenlaisten yhteiskuntien näkemyksiä seksuaalisuudesta on vaikea tarkastella rauhallisen objektiivisesti.

Esimerkiksi arabiyhteiskuntaan, islamiin ja seksuaalisuuteen liitetään meillä helposti burkhat ja naisen alistettu asema. Toinen vaihtoehto on Tuhannen ja yhden yön tarinoiden luoma mielikuva seksihullusta sulttaanista haaremeineen ja sensuelleine vatsatanssijoineen.

Harvoin muistetaan kertoa islamilaiseen perinteeseen liittyvästä myönteisestä asennoitumisesta seksiin ja rakkauteen: niitä ei koskaan ole sinänsä pidetty syntinä, kuten omassa kristillisessä perinteessämme, vaan sekä miehen että naisen seksuaalinen nautinto on nähty äärimmäisen tärkeänä osana elämää - siis avioliitossa.

Vapaata seksiä?

Länsimaiden seksuaalinen vallankumous 1960-luvulla johti mielenkiintoiseen kehitykseen. Ei tullutkaan monien povaamaa sek­suaalisen anarkian tilaa, vaan jossain mielessä seksin ja rakkauden jopa entistä tiiviimmin yhteen sitova ajatusmaailma.

Oma käsitykseni seksuaalisuudesta lienee tässä asiassa hyvin samantapainen kuin useimpien nuorehkojen pohjoiseurooppalaisten. Seksi ei liity vain ja ainoastaan avioliittoon tai parisuhteeseen, mutta kun parisuhteessa ollaan, niin seksiä ei sitten harrasteta kuin oman kumppanin kanssa.

Esimerkiksi suomalaisen seksitutkimuksen uranuurtajat Elina Haavio-Mannila ja Osmo Kontula toteavat, että Suomessa nuorin seksuaalisukupolvi on kaikilta muilta osin vapaamielisempi kuin keski-ikäiset ja vanhin polvi paitsi asennoitumisessaan avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin.

Avioliittoa tai parisuhdetta ei enää automaattisesti nähdä koko elämän kestävänä sitoumuksena, jota pitäisi kannatella kaikin keinoin, vaan eron mahdollisuus on selvästi olemassa. Yksilöinä rakkauden nimissä tehty vastavuoroinen sopimus pätee vain niin ­kauan, kuin sille on katetta.

Aikamoista ylellisyyttä maailmassa, jossa 60 prosenttia avioliitoista on edelleen järjestettyjä ja sopimus yhteiselosta solmitaan aivan muilla perusteilla kuin romanttiseen rakkauteen luottaen. Valinnanvapaudessakin lienee sudenkuoppansa: miksi tyytyä ihan kivaan, kun voi loputtomasti etsiä täydellistä.

Sitä paitsi ihanteet ovat vain ihanteita. Sosiologi Anna Rotkirch toteaa, että suomalaisten, ruotsalaisten, virolaisten ja venäläisten - lähinnä pietarilaisten - seksuaalisuutta vertailtaessa on noussut esiin mielenkiintoinen piirre.

"Ruotsissa puheisssa tuli kaikkein selvimmin esiin niin sanottu tasa-arvodiskurssi. Sukupuolille siis asetettiin seksuaalisesti samoja vaatimuksia ja oikeuksia, eikä syyllistytty vastaavaan kaksinaismoralismiin kuin vaikkapa Pietarissa, jossa miesten sopii pettää, mutta naisten ei. Myös prostituutiota Ruotsissa paheksuttiin selkeästi. Kuitenkin ruotsalaismiehet olivat ostaneet kaikkein eniten seksiä."

Kiellettyä seksiä?

Tutkiessaan venäläisten seksuaalisuutta Anna Rotkirch on törmännyt sosialismin perintöön: Neuvostoliitossa seksi ja seksuaalisuus olivat julkisuudessa täysin vaiettu aihe.

"Näyttää kuitenkin siltä, että varsinaisiin seksikäytäntöihin julkisen keskustelun puute ei juuri vaikuttanut. Sukupuolielämän aloitusikä sekä seksisuhteiden määrä ennen avioliittoa ja avioliiton ulkopuolella ovat samaa luokkaa kuin Suomessa. Se, mihin neutraalin tiedon puute heijastuu, ovat seksin laatu ja seksuaalinen itsetunto", Rotkirch toteaa.

Pahimmassa katveessa olivat keskiluokan naiset: heille tietoa seksiasioista ei tullut miltään taholta.

"Meillä Suomessa seksitietoa pyöritetään nykyään paljon esimerkiksi naistenlehdissä, ja on syntynyt yhteinen kieli ja konsensus seksuaalisuudesta. Venäjällä yhteistä kieltä ei edelleenkään ole. Esimerkiksi eri seksuaalikulttuurien edustajat eivät ymmärrä toisiaan ja käsitykset ‘oikeasta’ seksielämän aloitusiästä tai siitä, miten pian seurustelusuhde muuttuu seksisuhteeksi, vaihtelevat hyvin paljon", Rotkirch selittää.

Rotkirch ei usko, että venäläiset olisivat silti kokeneet seksielämänsä olevan jotenkin länsimaisen "vapaan seksin" varjossa.

"Kun tarkastellaan vaikka venäläisten orgasmitiheyttä, niin se ei ole ollenkaan huono. Venäläisillä on myös hyvin selvä itseymmärrys siitä, että seksiin - kuten muutenkin elämään - kuuluu vahvoja tunteita ja intohimoja. Seksin ja ruumiillisuuden erottamista tunteista pidetään länsimaisena vaikutuksena."

Villiä seksiä?

Kansallisuuksien vertailututkimuksessa suomalaisten miesten seksuaalielämäkerroissa nousi usein ikimuistoisena kokemuksena esiin seksi venäläisen naisen kanssa. Eksotiikka onkin aina ollut kova sana seksimarkkinoilla. Usein muukalaisten erotisointi on tarkoittanut samalla myös primitivisointia: siinä missä tumma nainen on tulinen ja aistillinen, on tumma mies edustanut pikemminkin kontrolloimatonta seksuaalisuutta ja uhkaa.

"Afrikka ja seksi -teemaan liittyy meillä usein jonkinlainen myyttinen viriiliys ja ‘mitäpä köyhät muuta’ -ajattelu", sanoo antropologi ja kätilö Johanna Sarlio Väestöliitosta. Hän on ollut mukana seksuaaliterveysprojekteissa muun muassa Malawissa.

"Kuitenkin esimerkiksi seksistä pidättäytymisellä on monissa afrikkalaisissa yhteisöissä vahva sija. Länsimaalaiset korostavat seksuaalivalistuksessa kondomin käyttöä, mutta pidättyväisyydenkään merkitystä esimerkiksi hiv/aids-ongelman hillitsemisessä ei voi vähätellä."

Sukupuolitautien torjunnan lisäksi varsinkin yksilöllisten seksuaalioikeuksien korostaminen 1990-luvun puolivälistä lähtien on muuttanut painopistettä kehitysyhteistyöprojektien seksuaalivalistuksessa. Aiemmin pyrittiin pääasiassa hillitsemään "väestöräjähdystä" ja pääpaino oli ehkäisyssä. Nyt huomio kohdistetaan lisääntymisen ohella kokonaisvaltaisesti seksiin ja seksuaalisuuteen.

Yksi pohjoisten yhteistyökumppanien tärkeä tehtävä nykyään on varmistaa, että yhteisöjen oma kulttuuritausta huomioidaan valistuksessa.

"Monesti kulttuurieroja on jo paikallisen väestön, kuten terveydenhuoltohenkilökunnan ja terveyskeskuksen asiakkaiden, välillä. Pelottelumentaliteetti ei saa ihmisiä muuttamaan käyttäytymistään, vaan valistuksen täytyy tavoittaa ihmisten arki", Sarlio toteaa. "Tavoitteena on kertoa ihmisille seksistä myönteisesti ja antaa välineitä sen turvalliseen toteuttamiseen."

Perinteisissä yhteisöissä tietoa seksistä ja seksuaalisuudesta on välitetty muun muassa rituaalien muodossa. Kun Malawissa neuvoteltiin kyläpäälliköiden kanssa seksuaalivalistuksen aloittamisesta, huomattiin että asiantuntemusta kyllä on melko lailla: erityisesti vanhemmalla polvella.

"Olemattominta seksuaalitietämys oli parikymppisillä opettajilla, joita koulutimme projektin yhteydessä. He olivat olleet irti yhteisön perinnetiedosta, eivätkä myöskään olleet saaneet minkäänlaista seksuaalikasvatusta koulussa."

"Condom ladynä" tunnettu Sarlio uskoo huumorin olevan hyvä keino seksiin liittyviä asioita käsiteltäessä. Malawissa valistusta tehtiin paljon esimerkiksi kylänäytelmien avulla, ja Sarlio huomasi yllättyvänsä, kuinka hänen mielestään hyvinkin vaikeista asioista väännettiin vitsiä - ja yleisö nauroi vedet silmissä.

"Loppujen lopuksi erot ihmisten seksuaalisuudessa ovat kulttuurista riippumatta häviävän pieniä ja ryhmien sisällä olevat variaatiot ovat varmasti suurempia kuin ryhmien välillä", Sarlio arvelee.


Seksikkyys kulttuurin peilinä

Suomalaisten seksielämä keskimäärin kaksine yhdyntöineen viikossa on harvinaisen hyvin tutkittu juttu. Vasta 1980-luvun loppupuolelta lähtien seksitutkimukseen on alettu maailmanlaajuisesti kiinnittää enemmän huomiota, pääsiassa hivin ja aidsin takia.

Siitä, miten seksiä oikeasti eri maissa harrastetaan, ei juuri ole tutkittua tietoa. Se on kuitenkin selvää, että kaikki seksuaalisuuden muodot ovat universaaleja - virallinen suhtautuminen niihin vain vaihtelee.

Siitä, mitä eri kulttuureissa pidetään seksuaalisesti kiehtovana, on huomattavasti enemmän tietoa. Esimerkiksi rinnat, joita meillä pursuaa joka tuutista, ovat suuressa osassa maailmaa melko lailla epäeroottinen ruumiinosa, imetykseen varattu ja aina näkyvillä. Antropologisissa kauneusihanteita vertailevissa tutkimuksissa on varsinkin aiemmin helposti nostettu esiin lähinnä yksittäisiä kummallisuuksia: maya-intiaanien ihailema kiero­silmäisyys, masaiden mustat ikenet, gandojen roikkuvat rinnat tai hottentottien suuret pakarat.

Kauneus- ja seksikkyysihanteet eivät ole mitään kiveen hakattuja ja pysyviä ilmiöitä, vaan kuvastavat usein yhteisön sosiaalista tilannetta. Tyypillinen esimerkki on vaikkapa vaalean tai ruskettuneen hipiän ihannointi länsimaissa. Aina 1920-luvulle asti naiskauneuteen liittyi norsunluun kaltaisen vaalean ihon eteerisyys, mutta hyvin vauhdikkaasti köyhän väen siirtyessä pelloilta tehtaisiin rusketuksesta tuli statussymboli ja osa seksikästä olemusta.

Toki myös joitakin kautta kulttuurien ja aikain ihannoituja ominaisuuksia on, kuten terveys ja nuoruus. Vastenmielisinä puolestaan pidetään järjestään likaisuutta, pahanhajuista hengitystä ja ihmisruumiin eritteiden hajua.

Seksikkyydestä puhuttaessa korostuu helposti naisten ulkomuoto, sillä vanha totuus näyttää tutkimusten mukaan pitävän edelleen paikkansa: miehiä fyysinen olemus kiihottaa naisia enemmän, olipa seksuaalinen suuntautuminen mikä tahansa.

Miesten seksuaalisista ominaisuuksista arvostetuin näyttää lähes kaikissa kulttuureissa olleen ja olevan iso penis - poikkeuksia on hyvin harvassa. Muinaiset kreikkalaiset olivat yksi: heidän kulttuurissaan arvostettiin pientä penistä ja suurta pidettiin passiivisten homoseksuaalien erityispiirteenä.

 

Ilmestynyt Kumppanissa 3/2004

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!