Naisten luovuus kahleissa

Vaikka Saddamin hallinto on nujerrettu, Irakin naiset joutuvat yhä pelkäämään, Suomessa syyskuussa vierailleet irakilaisten naisjärjestöjen edustajat kertoivat.

 

 
Kuva: Raffa al-Bedri. (Kuvaaja: Tuomas Lehto)

Raffa al-Bedri kokee, että omalle ilmaisulle ei vielä ole tilaa Irakissa.

”Irakilainen nainen on nyt voinut ottaa uudenlaisen aseman kansalaisjärjestöissä ja politiikassa”, naisjärjestö Iraqi Women’s Leaguen johtaja Rehiba Mohammad Latif kuvaa tilannetta uusimman sodan ja Saddam Husseinin valtakauden jälkeen. Esimerkiksi neljäsosa väliaikaisen parlamentin jäsenistä on naisia. ”Vanhojen ongelmien tilalle on kuitenkin tullut uusia”, hän sanoo.

Suomen Unifemin kutsumien irakilaisvieraiden mukaan vakavin ongelma on turvallisuustilanne: jatkuvat levottomuudet ja pommi-iskut. Moni odotti elämän paranevan Saddamin vallan kaaduttua, mutta todellisuus muodostui synkäksi ja moni joutui pettymään.

”Köyhyys on lisääntynyt, työttömiä on ainakin 70 prosenttia, sähköt ovat usein poikki eikä huoltoasemilta saa bensiiniä, vaikka öljyä viedään ulkomaille”, luettelee Bagdadin yliopiston biologian professori Naba S. Hamid, joka on perustanut yliopistoon uuden naisten keskuksen. ”Nykyiset levottomuudet johtuvat pääasias- sa köyhyydestä, eivät uskonnosta”, hän lisää.

Hamid toteaa, että Irakin nykypäivän nuoret ovat nähneet jo kolme sotaa. Monen isä on kuollut rintamalla. ”Heille olisi annettava rauhankasvatusta, koska he eivät ole rauhaa nähneet.”
 

Vain pelon syy on uusi

Iraqi Women’s League toimii nyt koko maassa, ja se muun muassa kouluttaa naisia ja perustaa orpokoteja. Saddamin Baath-puolueen valtakaudella järjestö saattoi toimia vain kurdialueilla ja ulkomailta käsin. 60-luvulla Latif istui vuosia vankilassa naisaktivisminsa vuoksi.

”Etenkin kauppasaarron aikana, Persianlahden sodan jälkeen, kotitalouksia pyörittävät naiset kärsivät Irakia kohdanneista vaikeuksista eniten. Vuosien varrella monen naisen isä tai puoliso joutui vankilaan tai katosi, mutta myös naisia vangittiin ja kidutettiin. Vieläkään ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni katosi Saddamin valtakauden aikana”, Latif kertoo.

”Nyt olennaisin ongelma on turvallisuus. Nainen joutuu pelkäämään paitsi omasta puolestaan ulos lähtiessään, myös omaistensa puolesta. Tilanne on toisaalta osaksi vanhan hallinnon politiikan aiheuttama”, Latif arvioi.
 

Tila luovuudelle tarpeen

Naisaktivisti ja kuvataiteilija Raffa al-Bedri pitää nykytilanteen suurimpana vaikutuksena sen henkisiä seurauksia.

”Ihmiset eivät pysty käyttämään potentiaaliaan tai toteuttamaan kunnianhimoaan, koska on keskityttävä jokapäiväiseen selviämiseen”, hän sanoo. ”Esimerkiksi kun joukko ulkomailta palanneita nuoria halusi perustaa radioaseman ja etsi ihmisiä, jotka osaisivat englantia, kykenisivät käyttämään tietokoneita ja uskoisivat ­idean voivan toimia, sellaisia ei kerta kaikkiaan löytynyt. Projekti ei olisi tuottanut voittoa heti, eikä kukaan halua nyt ryhtyä sellaiseen”, al-Bedri kuvailee.

”Toinen ongelma on se, että Irak on ollut niin pitkään eristettynä muusta maailmasta. Senkään vuoksi ihmisillä ei ole ollut väylää toteuttaa kykyjään”, al-Bedri kertoo.

Al-Bedri kaipaisi Irakiin työpaikkojen lisäksi harrastusmahdollisuuksia, kuten muidenkin maiden nuorilla on. Hän yrittää parantaa tilannetta omalta osaltaan työssään valtion omistamassa taidegalleriassa. ”Tahdon erityisesti auttaa nuoria naistaiteilijoita. Lisäksi toivoisin, että jo lapsille opetettaisiin kulttuurin merkitys.”

Irakilaisvieraat toivovat naisten aseman tulevaisuudessa entisestään parantuvan – esimerkiksi heidän osuutensa parlamentissa kasvavan.

”Täällä Suomessa yritämme verkostoitua, ja kaipaammekin tukea muiden maiden naisilta”, sanoo Rehiba Mohammad Latif. ”Oikeuksia pitää vaatia ja niiden puolesta pitää taistella, ei niitä muuten kukaan tule antamaan”, hän painottaa.

Tilaa Maailman Kuvalehti