Pienen kunnan suuri teko

Pienessä Utajärven kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla ollaan yksimielisiä siitä, että ruoantuottajan on saatava kunnollinen palkka. Tämä pätee niin oman alueen kuin kaukaistenkin maiden viljelijöihin.

Teksti: Anna Nieminen

PitkätTalousKauppaEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

 

Kuva: Mikko Pyhtilä. (Kuvaaja: Kimmo Laisalmi)
"Kilpailuttaminen ei sulje pois arvovalintoja", huomauttaa Mikko Pyhtilä.
 

Jo Utajärven kunnan ja seurakunnan nettisivuilla surfatessa alkaa hävettää. Etten vain olekin joskus sanonut, että pienissä maaseutukunnissa olisi erityisen vaikeaa olla eettinen kuluttaja. Ennakkoluulot alkavat varista päästäni, kun reilu kauppa tulee vastaan yhä uudelleen www-sivuja selatessa.

Seuraavana aamuna matkaan Utajärvelle varsin tietoisena siitä, että runsaan kolmentuhannen asukkaan maaseutukunnassa on huomattavasti helpompaa saada eteensä kuppi reilua kahvia kuin omassa kotikaupungissani Oulussa.

Reilun kaupan huhtikuu -kampanja sai mukaansa mittavan joukon utajärvisiä ja Reilun kaupan edistämisyhdistys myönsi heille elokuussa vuoden 2004 Reilun kaupan palkinnon. Palkinto myönnetään vuosittain henkilölle tai yhteisölle, joka on merkittävästi edistänyt eettisen kaupankäynnin ja reilun kaupan tunnettuutta Suomessa.

Kaikki alkoi kirjaston näyttelystä

Utajärven seurakuntatalolla odottaa lähetyssihteeri ja nuorisotyöntekijä Mikko Pyhtilä, joka alkaa keitellä haastattelun kyytipojaksi reilua kahvia. Pyhtilää kuunnellessa huomaa, että samoja asioita ovat käyneet kysymässä jo useat toimittajat ja että hän on edelleen innostunut aiheesta.

Pyhtilä havahtui maailmankaupan epäkohtiin ja reiluihin vaihtoehtoihin puolitoista vuotta sitten, puhui kahvimerkin vaihdoksesta työpaikallaan ja halusi reilun kaupan yhdeksi teemaksi viimekeväiseen lähetysnäyttelyyn.

"Meitä oli kolme ihmistä tekemässä sitä näyttelyä kirjastolle. Pääteemana oli Latinalainen Amerikka ja erityisesti Venezuela, jonka tärkeitä tuotteita ovat öljy ja kahvi. Sivuteemaksi otettiin reilu kahvi, ja samalla virisi ajatus haastekampanjasta. Ajattelin, että jos saisi muutaman kahvilan siihen mukaan."

Ensimmäiset kolme puhelua tuottivat myönteisen vastauksen, ja vauhtiin päässyt Pyhtilä soitti parisataa puhelua. Reilun kaupan huhtikuu -kampanja oli jo valmis idea, kun hän kuuli Reilun kaupan edistämisyhdistyksen kampanjoista ja tajusi pyytää apua. Yhdistyksestä tuli tärkeä taustatuki, mutta ratkaisevassa roolissa olivat utajärviset itse.

"Olen todella tyytyväinen, että palkinto myönnettiin nimenomaan Utajärven asukkaille eikä esimerkiksi kunnalle tai seurakunnalle. Kunnan ja seurakunnan lisäksi kampanjaan osallistuivat lukuisat muut yhteisöt. Oikeastaan yhdessäkään paikassa ei tullut kielteistä asennetta vastaan. Seurakunnat ruinaavat usein rahaa ja moni kysyi, eikö osallistuminen edellytä muuta kuin kahvimerkin vaihtoa", Pyhtilä muistelee.

Alun ennakkoluulot kohdistuivat uudenlaisen kahvin makuun. Oletukset kitkeryydestä saivat kyytiä, kun Utajärven Eläkkeensaajat pystytti reilun kaupan viikolla kahvikodan ja tarjosi maistiaisia.

Kampanjan onnistumisesta voi antaa kiitosta myös paikkakunnan kahdelle kaupalle, jotka huolehtivat reilun tavaran riittävyydestä. Reilun kahvin myynti nousi kampanjan myötä noin kaksikymmenkertaiseksi aiempaan verrattuna, ja huhtikuussa se pääsi hetkellisesti loppumaankin. Tukkuliikkeestä on joskus soitettu kauppaan ja varmistettu, onko kyse virheestä vai tilaako pienen kunnan liike todella niin valtavan määrän reilun kaupan kahvia.

"Työmies on palkkansa ansainnut"

 

Kuva: Kerttu Hiltunen. (Kuvaaja: Kimmo Laisalmi)
"Laatukunnan on tehtävä laadukkaita valintoja", Kerttu Hiltunen sanoo.
 

Kun ihmettelen utajärvisten intoa reiluun kauppaan, Pyhtilä ei selitä ilmiötä asuinkuntansa ihmisten erinomaisuudella, vaan puhuu köyhien kahvinviljelijöiden huonosta asemasta.


"Monet ihmiset kokevat maailman välillä epäoikeudenmukaiseksi. Kun sitten tulee jokin helppo tapa muuttaa asioi­ta parempaan suuntaan, mukaan lähdetään mielellään", hän sanoo.

Hän siteeraa Raamattua, jonka mukaan "työmies on palkkansa ansainnut".

"Muuallakin kuin täällä Utajärvellä", Pyhtilä lisää.

Hänen oma mottonsa on, ettei kaikkea tarvitse saada halvalla.

"Jos kaikki elämisen perustarpeet halutaan hirvittävän halvalla, mitä sitten teemme sillä säästyneellä rahalla? Ostamme todennäköisesti turhaa roinaa."

Kunnan hallintosihteeri Kerttu Hiltunen ei juuri edes yritä keksiä syitä reilun kaupan suosimiseen. Hänen mielestään on huomattavasti helpompi löytää näkökulmia reilujen markkinoiden puolesta kuin niitä vastaan. Hän on asunut Hollannissa, jossa asiaan havahduttiin jo ennen Suomea.

"Saanhan minäkin työstäni kunnollisen palkan. Ihmiset ovat ottaneet tämän hyvin vastaan, tämä reilun kaupan ajatus sopii hyvin maalaisuuteen", Hiltunen toteaa hymyillen.

Sekä Pyhtilän että Hiltusen mielestä reilua kauppaa on helppo edistää pienessä maaseudun kunnassa. Ihmiset tuntevat toisensa, tuttua ihmistä kuunnellaan varmemmin ja kun omat juuret ovat maataloudessa, pystyy samastumaan kaukaisiinkin viljelijöihin. Toimivia maatiloja on Utajärvellä tällä hetkellä satakunta ja maatalouskulttuuri on yhä voimissaan.

Oman seudun ruoantuottajia ei ole unohdettu, vaan elintarvikekaupan reilu meininki on haluttu toteuttaa myös lähiruokana. Kunta ja seurakunta pyrkivät mahdollisuuksien mukaan ostamaan lähialueen tuottajien valmisteita, ja tätä näkökulmaa on tarkoitus tuoda esiin myös jatkossa.
 

Suomen ensimmäinen reilu kunta?

Kun puhun kunnasta, Hiltunen korjaa nopeasti sanan kuntalaisiksi.

"Kuntahan on sama kuin kaikki Utajärven ihmiset", hän tähdentää.

Utajärvellä on päätetty kuunnella kuntalaisia, ottaa kaikki palaute vakavasti vastaan ja arvioida kunnan toimintaa jatkuvasti. Palautetta kunnallisesta toiminnasta voi antaa kuka hyvänsä esimerkiksi internetin välityksellä ja siihen on luvattu myös vastata. Kunnan palvelut saivat tammikuussa 2002 laatusertifikaatin, joka on toistaiseksi ainoa Suomessa.

"Ajattelimme niin, että laatukunnan on tehtävä laadukkaita valintoja. Se on yksi syy, miksi kunta siirtyi reilun kahvin käyttäjäksi. Kunnanhallitus tulee keskustelemaan siitä, haemmeko virallista reilun kunnan statusta. Utajärvi täyttää kyllä vaadittavat kriteerit. Suomessa ei ole vielä yhtään tämän statuksen saanutta, mutta muissa maissa on", Hiltunen kertoo.

Viime kuukausina Utajärvi on saanut runsaasti tiedotusvälineiden huomiota, mikä tuntuu vieläkin hieman hämmästyttävän Pyhtilää ja Hiltusta. Alun perin toiveissa oli, että muutama oman seudun lehti kirjoittaisi reilusta kaupasta, jotta se tulisi ihmisille tutuksi. Kysymykseen, aiotaanko reilua mainetta käyttää markkinoinnissa, Hiltunen vastaa, ettei sitä ole mietitty. Jos virallinen reilun kunnan status tulee, logo voidaan ehkä laittaa teiden tervetulokyltteihin.

Pohjois-Suomen pienillä kunnilla tai niiden asukkailla on harvoin liikaa rahaa, mutta tästä huolimatta reilujen tuotteiden hieman kalliimmat hinnat eivät ole aiheuttaneet nurinaa.

"Jos ajatellaan vaikka seurakuntien yhteisvastuukeräyksiä, väkimäärään nähden suurimmat summat on yleensä kerätty pohjoisen köyhistä kunnista", Pyhtilä muistuttaa.

Hän harmittelee sitä, että paljon puhuttu kilpailuttaminen nähdään usein rajoittavampana kuin se oikeastaan on.

"Ei se sulje pois arvovalintoja. Voidaan esimerkiksi tehdä päätös luomun käytöstä ja kilpailuttaa kyseiset luomu- tuotteet."
 

Kunta voi olla esimerkkinä

Kuva: Kaisu Merilä. (Kuvaaja: Kimmo Laisalmi)
Kaisu Merilän yritys otti haasteen vastaan
"Saakohan Utajärven kaupoista enää tavallista kahvia", kuvaaja aprikoi ennen kuin suuntaamme S-Market Roomariin. Kauppa otti reilut tuotteet valikoimiinsa huhtikuisen kampanjan seurauksena, ja nyt myymälään ollaan puuhaamassa erillistä hyllyä, josta saa myös esitteitä reilusta kaupasta. Utajärven liikkeen innostamana vastaavanlaisia hyllyjä järjestetään saman ketjun kauppoihin naapurikunnissa.

Nappaan haastatteluun kolme ensimmäistä kahvihyllyn lähistöllä liikkujaa, joista kukaan ei kuitenkaan juo reilun kaupan kahvia. Nimettömäksi jättäytyvä eläkeläisrouva poimii hyllystä paketin Kulta-Katriinaa.

"Minä juon niin vähän kahvia. On se reilu kahvikin tuttua ja ihan hyvä asia", hän sanoo ja kiiruhtaa kassalle.

Utajärvinen Aune Pelkonen on maistanut reilua kahvia, piti mausta ja toivoo tuotteiden näkyvämpää esillä oloa kaupoissa. Hänestä reilu kauppa on tarpeen ja oman paikkakunnan innostus siihen myönteistä.

Kun kysyn, onko hintaero hänen syynsä valita muuta kahvia, hän puistaa päätään. "Sehän menee niille köyhien maiden viljelijöille. Onhan ihmisen saatava kunnollinen palkka työstään."

Entä miltä tuntuu kotikunnan ratkaisu siirtyä reiluun kahviin? "Hyvä se on. Kunta voi olla esimerkkinä ja ihmiset ottavat kunnasta mallia."

Roomarissa työskentelevä Miia Huttunen kertoo ihmisten kysyvän paljon reilusta kahvista ja myös hän itse pitää sitä eettisesti hyvänä vaihtoehtona. Silti hän ei juo sitä eikä oikein keksi selkeää syytä valinnoilleen.

Väistämättä tulee mieleen, että suomalaiset ostavat kahvinsa merkkiuskollisina ja rutiinit ovat usein uutta tietoa vahvempia. Kaikesta huolimatta tuntuu siltä, että reilulla kaupalla on vahva jalansija Utajärvellä. Sen puolella ovat tavalla tai toisella nekin, jotka vielä jättävät reilun kahvin hyllyyn.

Tilausravintola ja hotelli Merilän Kartano otti haasteen vastaan keväällä ensimmäisten joukossa. Reilua kahvia on tarkoitus tarjota asiakkaille jatkossakin ja ehkä vaihtaa muitakin tuotteita reiluiksi.

"Teetä ostaisin reiluna, jos sitä olisi rouheena. Banaaneja olen joskus ostanut. Tämä tuntuu eettisesti oikealta. Eettisiä valintoja on tehty siinäkin, ettemme käytä yksittäispakkauksia tai kertakäyttöastioita. Ruoka on usein lähiruokaa", sanoo yrittäjä Kaisu Merilä.

Reilu kauppa oli hänelle jollakin tavalla tuttua jo ennestään, mutta kunnan, seurakunnan ja monien yritysten sitouduttua siihen asia on saanut vielä lisää merkitystä. Merilä toivoo kuitenkin, etteivät reilut valinnat jäisi vain yhden kunnan erikoispiirteeksi.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!