Näkökulmat

Uhreista toimijoiksi

 

 
Kuva: Paula Lehtomäki. (Kuvaaja: Hoslo Jiwa)

 

Kriisien ja sotien uutiskuvat noudattavat lähes aina samanlaista kaavaa. Miehet kuvataan kasvottomina sotilaina, naiset ja lapset kärsivinä uhreina. Tämä kuva antaa turhan yksipuolisen kuvan naisista pelkästään konfliktien passiivisina uhreina. Naisten näkeminen voimavarana, erityisesti kriisien jälkitilanteissa parantaa myös kehitysyhteistyön mahdollisuuksia.

Suomen oma kokemus kertoo, kuinka keskeinen naisten panos sodan aikana oli, niin kotona kuin rintamallakin. Samoin on kehitysmaissa. Erityisesti jälleenrakennuksen vaiheessa naisten osallistumismahdollisuuksia täytyy kuitenkin myös tukea. Tasa-arvo ja ihmisoikeuksien kunnioitus ovat perusedellytyksiä kestävälle kasvulle, vakaudelle ja rauhalle.

Tilanne voi usein olla hyvinkin vaikea, sillä jopa vuosia kestäneissä konflikteissa ihmisoikeudet on usein poljettu täysin alas. Sodat myös koskettavat sivullisia eri tavalla kuin ennen. Kun vielä ensimmäisen maailmansodan uhreista vain viisi prosenttia oli siviilejä, nykyisissä sodissa jopa 90 prosenttia uhreista on sivullisia. Sota-alueen ja turvallisen alueen raja on hämärtynyt, ja siviilien ihmisoikeuksien turvaamisesta on kriisiaikana tullut entistä vaikeampaa.

Sodankäynnissä siviileihin kohdistetaan myös tarkoituksella iskuja. Tällöin kohteena ovat useimmiten nimenomaan naiset. Samoin on luonnonkatastrofien ja muiden poikkeustilojen aikana, heikoimmassa asemassa ovat usein nimenomaan naiset. On kuin heidän ihmisoikeutensa eivät olisi yhtä painavia kuin miesten.

Suomen tekemässä kehitysyhteistyössä ovat tasa-arvo ja naisten oikeudet olleet aina työn läpileikkaava teema. Olemme voineet ammentaa omasta esimerkistämme: yksi pienen ja köyhän Suomen talouskasvun salaisuuksista on ollut yhteiskunnan kaikkien jäsenten tasapuolinen osallistuminen maan kehittämiseen.

Konfliktin jälkitilanne on todellinen tasa-arvon mittari. Suomi on monin tavoin pyrkinyt edistämään naisten poliittisia vaikutusmahdollisuuksia ja osallistumista konfliktien jälkitilanteissa. Olemme suunnanneet monia projekteja nimenomaan naisille. Lisäksi tuemme tasapuolisten vaalien järjestämistä ja esimerkiksi Bosnia-Hertsegovinassa tuimme tasa-arvoviranomaisen toimen perustamista.

Olemme monin tavoin mukana myös tyttöjen ja naisten koulutuksessa. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien heikko toteutuminen koskettaa usein erityisesti naisia ja tyttöjä. Puutteet peruskoulutuksessa heijastuvat useimmiten erityisesti tyttöihin. Tällä taas on pitkälle ulottuvia vaikutuksia koko yhteiskunnan kehitysmahdollisuuksiin.

Ihmisoikeuksien toteutumisen suurin uhka on köyhyys. Taistelu köyhyyttä vastaan on vaikea ja haasteellinen tehtävä. Ihmisoikeudet ja tasapainoisempi globaali kehitys ovat yksi avain ongelman ratkaisemiseksi. Suomi ei voi avata koko lukkoa omin voimin, mutta toimimalla vastuullisesti ja tuloksekkaasti niin omassa kehitysyhteistyössämme kuin yhteistyössä muiden kanssa meillä on mahdollisuus onnistua.

 

Kirjoittaja on Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri.

 

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 6/2004

Tilaa Maailman Kuvalehti