Afganistanin naiset opettelevat oikeuksiaan

Afganistanin uusi perustuslaki tarjoaa paremmat ihmisoikeudet myös suurimmasta turvattomuudesta kärsineelle väestönosalle. Mutta tuntevatko naiset oikeutensa?

Teksti: Heta Muurinen

PitkätIhmisoikeudetAasiaKeski-AasiaAfganistan

Kuva:   Afganistanilaisia naisia. (Kuvaaja: Leena Schmidt

Naiset kutovat mattoa Parwanin naistenkeskuksessa Shamili Plainsissa.

YK:n naisten kehitysrahasto Unifem on tukenut Afganistanin naisten toimintaa siitä lähtien, kun talebanit kaatuivat vuonna 2001. Vuonna 2003 alkaneen naistenkeskushankkeen tarkoituksena on edistää naisten osallistumista jälleenrakennukseen ja vahvistaa naisten yhteiskunnallista, sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista osallistumista.

"Afganistanissa on yli kaksi miljoonaa naissotaleskeä. He ja muut yksinhuoltajat tarvitsevat ammatillista koulutusta kyetäkseen elättämään perheensä. Unifemin perustamissa naistenkeskuksissa opetetaan erilaisia käsityötaitoja. Ne ovat lähes ainoa tapa ansaita rahaa maassa, jossa teollisuutta ja muita elinkeinoja on hyvin vähän", kertoo Suomen Unifemin toiminnanjohtaja Leena Schmidt.

Itsetunto kasvaa

Keskukset ovat hallituksesta riippumattomia paikkoja. Niissä kansalaisjärjestöt ja Unifem tuottavat käsityötyöpajojen lisäksi naisille tarkoitettuja luku- ja kirjoitustaito-ohjelmia, antavat terveys-, lainopillista ja psykososiaalista tukea sekä neuvovat naisia yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Käsityöpajoissa opitaan vaateompelua, kudontaa, suutarintaitoja, nahkatöitä, koruompelua tai vaikkapa perinteistä hedelmien säilöntää.

Myös naisten itsetuntoon keskukset tuntuvat jo vaikuttavan ainakin Unifemin internet-sivuilla julkaistun afganistanilaisen naisen puheenvuorosta päätellen:

"Olemme saaneet itse kerättyä 300 dollaria sen ansiosta, että kuulumme keskukseen ja olemme järjestäytyneet. Haluamme aloittaa kenkien valmistamisen. Meillä on kaupungissa pieni kauppa, jossa myymme tuotteitamme - tämä on ensimmäinen kerta, kun naiset voivat käydä kauppaa Charikarissa. Ennen se ei ollut sallittua."

"Myös tietokoneopetusta olen omin silmin nähnyt joissakin keskuksissa annettavan", Schmidt sanoo ja täydentää, ettei kuitenkaan vielä voida puhua mistään tietoyhteiskunnasta maassa, jossa sähkökatkot ovat arkipäivää, eivätkä tietoverkot juuri ulotu Kabulin ulkopuolelle.

Suomen Unifem kohdistaa kaikki keräysrahansa Afganistaniin. Ulkoministeriön hanketukea se ei toistaiseksi ole hankkeelle anonut. Siksi Leena Schmidt vaikuttaakin hyvin tyytyväiseltä Ritarihuoneella marraskuun alussa järjestettyyn Food and Wine -tilaisuuteen, joka tuotti 10 000 euroa naisten keskuksia varten.

Keskusten on tarkoitus toimia afgaanivoimin, mutta vielä nyt keskusten johto raportoi Unifemille, joka ohjaa niiden toimintaa. "Yksi tehtävistämme onkin vahvistaa ja tukea keskusten johtoa siinä, mitä hyvä johtajuus on."

Uudella lailla tasa-arvoiset oikeudet

Vaikka keskukset ovat itsenäisiä, ne toteutetaan läheisessä yhteistyössä Afganistanin naisasiainministeriön kanssa.

"Naisasiainministeriön tarkoitus on tuoda sukupuolinäkökulma kaikkien muiden ministeriöiden toimintaan." Jo viidessä muussa ministeriössä onkin naisnäkökulmaan perehtynyt neuvonantaja (gender advisor).

Unifemillä on tiimi, joka tukee ja auttaa naisasiainministeriötä vaikeassa tehtävässään. "Naisasiainministeriön apulaisministeri kertoi, että heillekin naisten oikeudet ja gender-asiat ovat kovin uusia ja niissä on paljon opettelemista." Schmidtin kokemuksen mukaan suurin osa ministeriön henkilökunnasta on naisia.

Afganistanilla on vielä opettelemista myös kansalaisyhteiskunnan toiminnassa. Kehitys pitäisi saada pois hierarkkisesta, ministeriöjohtoisesta mallista tilanteeseen, jossa kansalaisjärjestöillä on valta päättää toiminnoistaan. Myös järjestöt itse vasta opettelevat uutta demokratiaa.

"Osalle järjestöistä kansalaisjärjestön käsite on vielä hiukan hämärä ja jotkut saattavat toimia yritysmäisestikin, mutta se nyt kuuluu alkuvaiheen opetteluun", Schmidt toteaa.

Hän lisää, että Afganistanissa järjestötoiminnan saaminen sekä riippumattomaksi että kannattavaksi on äärimmäisen vaikeaa.

Vuoden alusta voimaan astunut perustuslaki takaa miehille ja naisille samat oikeudet ja velvollisuudet lain edessä. Lokakuisissa presidentinvaaleissa 40 prosenttia äänestäjistä oli naisia siitäkin huolimatta, ettei vaaliteemoissa juuri otettu kantaa naisten asemaan. Schmidtin mukaan yksi Suomen Unifemin painopisteistä jatkossa voisi olla lainopillisen neuvonnan järjestäminen naisille.

"Se voisi vastata kysymyksiin siitä, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia uusi perustuslaki antaa naisille ja miten demokratiassa toimitaan", Leena Schmidt sanoo.

Unifemillä onkin yhteyksiä nuorten naisjuristien järjestöön, jonka kautta voitaisiin palkata kiertäviä kouluttajia pääkaupungin Kabulin ulkopuolelle valistamaan naisia yhteiskunnallisessa toiminnassa.

"Nuorista naisjuristeista suurin osa ei löydä töitä, joten hanke hyödyntäisi myös heitä. Lisäksi he pystyisivät avaamaan naisille edelleen olemassa olevan islamilaisen sharia-lain ja uuden perustuslain välistä yhteyttä, joka on aika monimutkainen kokonaisuus ymmärtää."

Miesten tuki tarpeen

Afganistan on yhä yksi maailman köyhimmistä maista. Yli puolet maaseudun asukkaista elää köyhyydessä ja neljäsosa lapsista kuolee alle viisivuotiaina. Naisten lukutaidottomuus on 78 prosenttia. Onkin selvä, ettei naiskeskusten perustaminen ole ollut ongelmatonta.

"Miehet olivat aluksi epäluuloisia ja uskoivat, että keskuksilla olisi jokin salattu päämäärä luku- ja käsityötaitojen lisäksi. Yleensä heidän ennakkoluulonsa kuitenkin vähenivät, kun he saivat vierailla keskuksissa itse."

Jokaisessa keskuksessa on lisäksi ainakin yksi mies hallinnossa töissä.

"On erittäin tärkeää saada uskonnolliset johtajat mukaan vuoropuheluun naisten asemasta. Ehkä keskusteluja eri osapuolten välillä voitaisiin järjestää vaikkapa naistenkeskuksissa", pohtii Schmidt. "Joka tapauksessa tarvitaan miesten tuki, jotta naisten kehitys olisi turvallista."

Jotain naisten asemasta kertoo se, että afganistanilaisissa vankiloissa on yhä ns. siveysrikoksista tuomittuja naisia, joilla ei yksinkertaisesti ole mitään paikkaa minne mennä. Koko maassa on ainoastaan neljä turvataloa ja nekin hyvin salaisia hankkeita. Myös naiskeskuksissa käyvät sotalesket, yksinhuoltajat ja sisäiset pakolaiset ovat yhä hyvin arkoja ja ahdistuneita siitä huolimatta, että iloitsevat saamastaan lukutaito- ja ammattiopetuksesta.

Tällä hetkellä Unifem on saattanut toimintaan naistenkeskukset Parwanissa, Kandaharissa, Ghaznissa ja Heratissa, mutta tavoitteena on maanlaajuinen keskuksien verkosto. Niitä tullaan rakentamaan 17 paikkakunnalle.

 

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 6/2004

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Heta Muurinen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.