Sammakot perivät maan

Voimansa menettänyt maa heräsi eloon luonnonmukaisen viljelyn keinoin Intian Tamil Nadussa.

Kuva: Intialaismies työskentelee härkien kanssa (Kuvaaja: Katri Simonen

Tamil Nadussa ei ole neljään vuoteen satanut juuri lainkaan.

Kehitysmaayhdistys Pääskyt tukee Tamil Nadun osavaltiossa kyläkehitysjärjestö VCDS:ää, joka toimii 30 kylässä. Olin ensimmäistä kertaa Intiassa tutustumassa tähän Pääskyjen yhteistyökumppaniin vuonna 1990.

Tuolta matkalta jäivät erityisesti mieleen järjestön tunnus (kädet, joita sitovat kahleet murtuvat auki) ja iskulause: ”tunne vihollisesi”. Vihollisia olivat suurmaanomistajat, joiden pelloilla kastittomat maatyöläiset raatoivat, ikivanha kastijärjestelmä, joka tuomitsee ihmiset syntymästään saakka likaojaan tai yläluokkaan, sekä tietämättömyys ja köyhyys.

Viitisentoista vuotta sitten Tamil Nadussa oli vielä paljon vanhaa Intiaa. Teitä reunustivat valtavat puut, jotka kaareutuivat tien ylle vihreäksi holviksi. Tiellä käveli, pyöräili ja kopisti ihmisiä rattailla ja moottoririksoilla. Sadonkorjuuaikaan tiellä oli viljaa levitettynä kuivumaan, ja naisia pohtimet kädessä lennättämässä akanoita jyvistä.

Suurten banianpuiden ilmajuurten kärkiin oli sidottu eräänlaisia nyssäköitä. Ajattelin, että ne olivat ihmisten eväsnyyttejä. Mutta niissä olikin sisällä lehmän jälkeiset. Siihen kätkeytyi samanlaisuussymboliikkaa. Banianpuun kuoren alla on näet paksua valkoista nestettä, ihan kuin rasvaista maitoa.

Sammakko, skorpioni ja käärme

Matkan aikana minulle paljastui järkyttävä totuus. Maa oli menettänyt voimansa. Sadot olivat alkaneet laskea, kaikenlaisia kasvituhoja oli entistä enemmän, lannoitteet ja kemikaalitkaan eivät enää auttaneet.

Hanasaaressa järjestettiin vuonna 1998 globalisaation vaikutuksia pohtiva kongressi, johon oli kutsuttu kolmannen maailman tutkijoita, aktivisteja ja kansanjohtajia. Myös VCDS:n toinen perustaja, Kousalya, oli kutsuttu. Hän tuli Suomeen ja oli äärimmäisen väsynyt, melkein toivoton.

Kaikki olivat alkaneet myydä maitaan. Miksi? Sateista oli tullut epäluotettavia, sadot olivat alkaneet laskea, lannoitteet kallistuneet, kaikki kallistunut. Ja uudet, ylikansalliset ja muut yhtiöt ovat alkaneet ostaa kylistä maata.

Ensin yhtiöt ostivat maata teiden varsilta – hyvään hintaan. Sitten ne saivat kauempana teistä olevat maat pilkkahintaan. Maat menettivät arvonsa, kun tiloilta ei ollut enää pääsyä tielle, tai kasteluvesiyhteydet olivat katkenneet.

Myös suurviljelijät olivat ruvenneet myymään maitaan, koska työvoima oli kallistunut, tai viljelemään vientiä varten koristekukkia, casurina-puita ja sitruksia, jotka vaativat paljon vettä. Heillähän oli varaa kaivauttaa porakaivoja, jotka vievät veden muiden kaivoista.

Samalla kaikkea yksityistettiin, hinnat nousevat, koneita tuli ihmisten tilalle, työpaikat vähenivät. Vellakulamin kylän matalat kalliot mataloituivat silmissä, kun kivilouhimot – joissa kastittomat eli dalitit työskentelivät – entistä hurjemmin murskasivat kalliota sepeliksi uusia Maailmanpankin rahoittamia teitä varten.

Kousalya ihmetteli, mitä sanottavaa hänellä olisi hienossa globalisaatiokongressissa.

Mutta kongressissa oli myös pieniä ryhmiä, joissa ruohonjuuritason aktivistit kokoontuivat ja vaihtoivat kokemuksiaan. Heillä oli eniten yhteistä keskenään ja suurimmat vaikeudet ja haasteet.

Ehkä siksi he myös päätyivät vastaukseen.

Ryhmässä kerrottiin tarinoita. Kerrottiin muun muassa tarina sammakosta, skorpionista ja käärmeestä. Sammakko on kansa, skorpioni on kuningas ja käärme on kauppias. Käärme syö sammakon. Mitä se sen jälkeen syö?

Skorpioni pistää sammakot hengiltä. Kenelle se sitten esittelee pelottavuuttaan?

Jos sammakot kuolevat, ja maailmaan jää vain skorpioni ja käärme, ne käyvät toisensa kimppuun ja kuolevat myös.

Siis: sammakko, käärme ja skorpioni voivat selviytyä vain kaikki yhdessä. Mutta tärkein on sammakko. Se voi ihan mainiosti elää myös ilman skorpionia ja käärmettä. Mutta kuningas ja kauppias eivät selviä ilman sammakkoa, kansaa.

Tamilnadulaisia lapsia (Kuvaaja: Katri Simonen

Korsi korrelta

Konferenssin mittaan Kousalya terhakoitui silmissä ja sai uutta luottamusta järjestön työhön. Hän sanoi:

”Ruohonjuuritasolla tehtävä työ on raskasta ja vaikeaa, mutta se on kuitenkin kaikkein tärkeintä, muutos voi alkaa vain sieltä. Meidän on uudestaan alettava viljellä maata ja elää omissa kylissämme. Se on ainoa keino.”

Samana vuonna, kuusi vuotta sitten, Pääskyt alkoivat tukea VCDS:n luonnonmukaisen viljelyn hanketta. Ideana on, että aloitetaan uudestaan mutta tietoisesti ja tarkasti luonnonmukainen viljely, jonka perinne katkesi vihreän vallankumouksen ja sen mukaan tuomien kovien ulkoisten tuotantopanosten, tehoviljelyn, myötä.

Sen avulla ei satoja saada enää lisättyä, päinvastoin. Maa on muuttunut kemikaalien jäljiltä elottomaksi. Madot ovat kadonneet, maa on niin tiivistä ja hapetonta, ettei se enää sido vettä. Arvioidaan, että Intia on 50 vuodessa menettänyt 15-30 senttiä humuskerroksestaan. Puolet viljelyalasta on vaurioitunut. On pakko muuttaa suuntaa.

Luonnonvarapohja ja ravinteiden kierto pitää rakentaa uudestaan. Miten se tapahtuu?

Aletaan hitaasti ja kärsivällisesti, korsi korrelta, kerätä maa-ainesta kokoon. Kuivuneita lehtiä ja ruohoja, kookospalmun kuituja, keittiöjätettä, lantaa, banaaninkuoria, mitä vain eloperäistä. Jostain hankitaan matoja. Aletaan tehdä kompostia. Istutetaan puita. Aletaan kerätä maavalleilla vettä, ja suojataan kosteutta haihtumiselta. Kastittomien kansanliike luo maata uudestaan.

Ruvetaan myös itse keittelemään biologisia hyönteistorjunta-aineita. Eräässä kylässä naiset kertoivat, että heidän keitoksensa haisivat niin väkevästi, että poliisit tulivat paikalle. He kuitenkin pettyivät. Se ei ollutkaan viinaa.

Nyt pari sataa kastitonta tai alimpiin kasteihin kuuluvaa viljelijää viljelee VCDS:n kylissä kokonaan orgaanisesti ja lukemattomat muut osittain. VCDS on sosiaalisen organisoimisen asiantuntija, samoin kuin ne noin 80 muuta järjestöä, joiden kanssa se on verkostoitunut tätä viljelyä edistämään.

Alueella on monia vahvoja järjestöjä, joiden toiminnan lähtökohta on ollut kastittomien oi-keuksien puolesta taisteleminen. Nyt ne ovat ottaneet toimintansa painopisteeksi luonnonmukaisen viljelyn uudelleen käyntiin saamisen. Nyt vihollinen on ylikansallinen maatalous. Nyt VCDS:n uutena mottona on: Ruoka – myrkytön ruoka – on ihmisoikeus.

 

Kehitysmaayhdistys Pääskyt vietti lokakuussa 40-vuotisjuhlaansa. Se on tukenut VCDS-järjestöä yli 20 vuotta.
www.paaskyt.fi

 

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 6/2004

Tilaa Maailman Kuvalehti