Täti Vihreä sai Nobelin

Maanläheinen, karismaattinen ja luja. Näin kuvataan monille suomalaisillekin tuttua Nobelin rauhanpalkinnon saajaa, kenialaista Wangari Maathaita.

Kuva: Wangari Maathi(Kuvaaja:

Wangari Maathai on suomalaisillekin kehitysmaa-aktiiveille tuttu ihminen.

Rauhannobelisti Wangari Maathaissa, 64, yhdistyy lukuisia asioita, jotka yleensä jäävät ilman tunnustusta. Maathai on ensimmäinen afrikkalainen nainen, joka saa palkinnon. Hän on myös koko elämänsä ruohonjuuritason työtä tehnyt ympäristöaktivisti, jonka työn merkitys ja yhteys rauhalle on nyt ymmärretty. Ennen Maathaita Nobelin rauhanpalkinnon on saanut vain 11 naista.

Kuten Maathai totesi palkinnon julkistamisen jälkeen BBC:n haastattelussa, suurimmassa osassa nykyajan sodista on kysymys luonnonvaroista. Useimmiten taistelut johtuvat öljystä tai muista luonnonmineraaleista, mutta esimerkiksi veden ennustetaan olevan tulevaisuudessa yhä useamman sodan syy.

Maathain vuonna 1977 perustama Green Belt Movement (GBM) eli Vihreän vyöhykkeen liike on istuttanut olemassaolonsa aikana yli 30 miljoonaa puuta. Järjestön toimintaan on osallistunut yli 100000 ihmistä, heistä valtaosa naisia.

Ympäristö ja kehitys ry:n sihteerin Risto Isomäen mukaan Maathai olisi voinut saada Nobelin palkinnon myös muusta työstään. Yhteistyötä GBM:n kanssa kehitysyhteistyöprojektin alusta alkaen tehnyt Isomäki totesi lokakuussa Vihreän Langan haastattelussa, että Maathai teki tärkeää rauhantyötä Kenian heimopäälliköiden parissa vuosina 1992-93. Jo 80-luvun lopulla hän onnistui estämään 60-kerroksisen pilvenpiirtäjän rakentamisen Uhurun kansallispuistoon.

Metsän hakkuut jatkuvat

Maathai on monille suomalaiselle kansalaisjärjestöihmiselle tuttu. Ulkoministeriö tuki GBM:ää vuosina 1988-2003 Ympäristö ja kehitys ry:n kautta. Suomen antama apu muodosti suurimman osan liikkeen vuosiavustuksista.

Kepan kehityspoliittinen sihteeri Miia Toikka on tavannut Maathain kahdesti GBM-tukihankkeen seurantamatkoilla vuosina 1997 ja 1999. Tuolloin hän edusti Ympäristö ja kehitys -järjestöä ja Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaa. Toikalla on Maathaista vain hyvää sanottavaa.

”Hän on lämmin, maanläheinen, helposti lähestyttävä, karismaattinen ja periksiantamaton. Hän puhuu paljon myös siitä, miten hän haluaisi vahvistaa afrikkalaista itsetuntoa, että afrikkalaiset löytäisivät ylpeydellä omat juurensa ja traditionsa”, Toikka muistelee.

Koko Kenia ei ole ollut Maathain takana. Hän riitaantui 90-luvulla Daniel arap Moin hallituksen kanssa ja hänet pidätettiin pitkiksikin ajoiksi. Aina vaino ei ole jäänyt putkakäynnin asteelle. Toikka muistelee, että kerran GBM:n naisten ollessa istuttamassa puita Karuran metsä-alueella paikalle tuli yksityisen turvallisuusfirman miehiä, jotka iskivät Maathaita lapiolla. Vuonna 2003 hallitus vaihtui ja pääministeri Mwai Kibabi valitsi Maathain hallituksensa apulaisympäristöministeriksi.

Puita ei Keniassa istuteta liikaa, siitä pitävät moottorisahat huolen.

”Nyt ollessaan ministerinä Maathai on monesti uhannut erota, koska metsähakkuut jatkuvat maassa”, Toikka pohtii.

Kun Maathailta oli kysytty, mitä hän haluaa tehdä palkintorahoillaan, hän oli sanonut aikovansa ”pukea maapallon uudelleen” viitaten metsien pelastamiseen.

”Hän kuvaili maapalloa naiseksi, jolta on revitty vaatteet päältä ja joka on häpeämättömästi raiskattu – tämän naisen Wangari haluaa vaatettaa uudelleen, palauttaa hänen arvonsa”, Toikka kuvailee.

Nobel-palkintojenjakopäivänä 10. joulukuuta järjestetään Maathain kunniaksi Helsingissä juhlat, joihin on kutsuttu GBM:n tukemiseen osallistuneita suomalaisia.

 

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 6/2004

Tilaa Maailman Kuvalehti