Tiikerien tiellä

Köyhyys ja luonnonsuojelu ovat hankala yhdistelmä Nepalissa. Terain alangolla metsiä suojellaan siksi, että ihmisten riippuvuus luonnonsuojelualueista vähenisi.

Teksti: Minna Suihkonen

PitkätYmpäristöAasiaEtelä-AasiaNepal

Kuva: Nepalilaispoika ajaa vesipuhveleita. (Kuvaaja: Jussi Vierimaa

Poika ajaa vesipuhveleita Sonahan kylässä.

Äkkinäisestä vierailijasta elämä Terain alangolla Nepalissa vaikuttaa lähes idylliseltä. Kylätiellä pomppivan auton edestä lehahtaa eri suuntiin kanalauma, koiria ja vilkuttavia lapsia. Viljavat pellot vaihtuvat välillä apinoita viliseviksi sal-puumetsiksi.

Totuus on kuitenkin karumpi. Vaikka Teraita kutsutaan Nepalin vilja-aitaksi, noin puolet alueen kuudesta miljoonasta asukkaasta kitkuttelee Nepalin kansallisen köyhyysrajan alapuolella eli alle 50 eurolla vuodessa. Viljavat maat ovat suurimmaksi osaksi kaupunkilaisten suurmaanomistajien hallussa.

Terain alanko on myös erittäin uhanalaisten tiikereiden, intiansarvikuonojen ja intiannorsujen sekä lukuisten muiden subtrooppisten lajien koti. Alueella sijaitseekin neljä tiukasti suojeltua luonnonsuojelualuetta.

Kuva: Kyläläiset parantavat kastelukanavaa. (Kuvaaja: Jussi Vierimaa

Kyläläiset parantavat kastelukanavaa.

Yhteisömetsätalous suojelee tiikeriä

Köyhyys ja tiukka luonnonsuojelu ovat hankala yhdistelmä. Kansallispuistot ovat kärsineet salametsästyksestä ja salahakkuista erityisesti maolaiskapinallisten ja hallituksen välisen konfliktin laajettua, sillä suuri osa puistojen vartijoista on siirretty taistelemaan sissejä vastaan.

Nepalin WWF (Maailman luonnonsäätiö) on oivaltanut, ettei uhanalaisia lajeja voi suojella vahvistamatta myös ihmisten toimeentulon mahdollisuuksia.

Suomen WWF rahoittaa Terain alueella projektia, jossa pyritään suojelemaan tiikereitä yhteisöperustaisilla suojelumenetelmillä, ennen muuta yhteisömetsätaloutta kehittämällä. Projektia toteuttaa Nepalin WWF yhdessä hallituksen ja kyläyhteisöjen kanssa.

Projektissa siirretään suojelualueiden käytävävyöhykkeiden metsiä kyläyhteisöjen hallintaan.

"Tavoitteemme on suojella metsiä ihmisten toimeentulon parantamiseksi, niin että ihmisten riippuvuus varsinaisesta suojelualueesta vähenisi", kertoo WWF:n Terain ohjelmajohtaja Bharat Pokharel.

Vasta osa metsistä yhteisöillä

 

 Kuva: Poika kantaa kaatamaansa puuta. (Kuvaaja: Jussi Vierimaa)
Poika kantaa hallituksen metsästä laittomasti kaatamaansa puuta.

Ohjelmassa annetaan huonoon kuntoon menneitä, ylihakattuja metsiä kyläyhteisöjen hallintaan sen jälkeen, kun viranomaiset ja kyläläiset ovat yhteistyössä laatineet käyttösuunnitelman alueen hyödyntämiseksi.

Terain alueella yhteisömetsätaloutta on alettu soveltaa 1990-luvun puolivälin jälkeen. Sitä ennen kaikki metsät olivat hallituksen omaisuutta. Yhteisöjen hallussa on Terain metsistä kuitenkin vasta kymmenisen prosenttia.

Khatan käytävä on kolme kilometriä pitkä metsäalue kahden suojelualueen, Nepalin puoleisen Bardian kansallispuiston ja Intian puoleisen Katarniaghatin suojelualueen välillä. Käytävää käyttävät muun muassa tiikerit ja villinorsut.

Khatan käytävän alueella yhteisömetsätalousohjelma on ollut käynnissä vuodesta 2001. Alueella asuu noin kolmesataa perhettä ja yhteisömetsiä luovutetaan yhteensä yksitoista.

Kuva: Kastiton nainen raivaa yhteisönsä metsästä polttopuita. (Kuvaaja: Jussi Vierimaa)
Kastiton nainen raivaa yhteisönsä metsästä polttopuita.
 

Käytäväalueen metsien säilyminen ja paraneminen on tärkeää, jotta eläimet pystyisivät liikkumaan kansallispuistojen välillä ja eläinten perimä säilyisi monipuolisena.

"Sal-puita ei saa kaataa, muuten kylä saa itse päättää, mitä tekee metsällään. Me tarjoamme vain taimet", selvittää WWF:n apulaisjohtaja Dhan Rai työnjakoa.

Khatan kyläyhteisöt suosivat metsissään nopeasti kasvavia ruokapuita, kuten mangoa ja guavaa. Hirakala Budhan kylä on alueen köyhimpiä. Kyläläiset ovat kastittomia, jotka aiemmin olivat vallanneet hallituksen maata asumiseensa. Muutama vuosi sitten heidät suostuteltiin muuttamaan ja samalla 28 talouden kylä sai 10 hehtaarin metsäpalstan hallintaansa.

Metsien kunnon paraneminen ja sitä kautta puun saannin turvaaminen on viljelijöille elintärkeää, kylänsä puhenainen Hirakala Budha selittää. "Tarvitsemme puuta muun muassa lämmittämiseen ja rakentamiseen, sillä meillä ei ole varaa ostaa betonia."

Tarmokkaan oloinen nainen suhtautuu yhteisömetsä-talousohjelmaan varovaisen toiveikkaasti. Kyläläiset ovat panostaneet paljon metsän hoitoon, mutta pelkäävät samalla, että hallitus ottaa myöhemmin metsän takaisin.

Kuva: Kylän naiset uskovat elämän paranevan tulevaisuudessa yhteisömetsän ansiosta. Kuvaaja: Jussi Vierimaa

Hirakala Budha (vas.) ja muut kyläläiset uskovat yhteisömetsän parantavan tulevien sukupolvien elämää.

"Puiston ulkopuolella kuollaan nälkään"

Kansallispuiston tarkoitusta Budhan on kuitenkin vaikea ymmärtää. "On hyvä, että siellä on resursseja, mutta ihmiset eivät pääse sinne. Puiston ulkopuolella ihmiset kuolevat nälkään. Miksi puistoja perustetaan, jos ihmiset eivät voi hyötyä niistä?"

Hän epäileekin, että puisto on tarkoitettu vain yläluokkaisille rikkaille. Suojellut eläimet aiheuttavat myös tuhoja viljelyksille ja jopa tappavat ihmisiä. Rai kertoo kolmen ihmisen loukkaantuneen tiikerin hyökkäyksessä kuukausi aiemmin. Kansallispuistossa arvioidaan asustavan 40 lisääntymisikäistä tiikeriä.

Budha suhtautuu villieläimiin kuitenkin rauhallisesti. Hänestä on luonnollista, että niiden määrä lisääntyy, kun metsien kunto kohenee.

Ennen metsien luovutuksia kyläläisten oli pakko varastaa tarvitsemansa puu hallituksen metsistä. Sonaha-nimisessä kylässä suurperheen isä Swadesi Choudkary kiitteleekin WWF:n ohjelmaa.

Kuvat: Jussi Vierimaa

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!