Demokratian esitaistelija

Wei Jingshengin on taistellut demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta jo 1970-luvun lopusta lähtien.

Teksti: Rita Dahl

IhmisoikeudetAasiaItä-AasiaKiina

Kuva: Jingsheng Wei (Kuvaaja: Ida Pimenoff

Riippumaton uutispalvelu The Epoch Times julkaisi vuosi sitten lokakuussa kirjan Nine Commentaries on the Communist Party. Kiinan kommunistisen puolueen diktatuurin ja sortoteot sensuroimatta paljastanut teos on saanut aikaan joukkoliikkeen. Joka kolmas sekunti, kuukaudessa 30 000 ihmistä, eroaa puolueen jäsenyydestä. Kaiken kaikkiaan eroamisia oli Kumppanin painoon mennessä rekisteröity Epoch Timesin internetsivuilla jo yli neljä miljoonaa kappaletta.

Valtio-omisteiset kotimaiset tiedotusvälineet eivät hiisku joukkoeroamisista, ja CCP tekee parhaansa pitääkseen myös ulkomaiset tiedotusvälineet hiljaisina. Niskoittelevia toisinajattelijoita, kirjailijoita ja toimittajia on kidutettu ja lähetetty vankilaan.

"Ihmisoikeustilanne Kiinassa paranee ja huononee aina välillä. Juuri nyt tilanne on huono, myös asianajajia on passitettu vankilaan. Uskon, että kommunistinen puolue Kiinassa romahtaa, mutta milloin, se on hämärän peitossa. Se voi tapahtua huomenna tai monen vuoden päästä. Romahtaminen edellyttää kansalaisten kapinan lisäksi myös tällä hetkellä kahteen kolmeen leiriin jakautuneen kommunistisen puolueen sisäisten taisteluiden loppumista", enteilee Jingsheng Wei.

Hän itse joutui kosketuksiin kiinalaisten "ihmisoikeuksien" kanssa julkaistuaan vuonna 1978 Fifth Modernization -esseen, jossa vaadittiin Deng Xiaopingin neljän modernisaation tunnusmerkin - maanviljely, tiede, teollisuus, puolustusvoimat - rinnalle viidettä, demokratiaa. Artikkelissa todettiin kommunistisen puolueen voittaneen Kuomintangin 1949, koska kansa luuli saavansa luvatun demokratian.

Sen sijaan he saivatkin yhden johtajan autokratian: ensin Maon, sitten Xiaopingin. Sosialismin tie ei ole taannut kansalle oikeuksia eikä toteuttanut marxismi-leninismin ihanteita. "Kansa haluaa olla oman kohtalonsa herra", Wei toteaa esseessään, jossa hän kutsuu Xiaopingiä diktaattoriksi.

"Esseeni ja Xiaoping-kritiikkini veivät minut oikeuteen vuonna 1979. Oikeudenkäynti oli pelkkä muodollisuus. Lain kirjain ei toteutunut, vaan minut tuomittiin 15 vuodeksi vankeuteen. Niistä viisi vietin eristyssellissä."

Tiibet-vaatimuksilla takaisin vankilaan

Wei vapautettiin muutama kuukausi ennen tuomion päättymistä. Hänet kuitenkin vangittiin uudelleen puolen vuoden sisällä ja hän sai uuden 15 vuoden tuomion, vaikka puolustusasianajajana toimi muun muassa Neljän koplana tunnettuja syrjäytettyjä kommunistijohtajia puolustanut huippujuristi Zhang Sizhi.

 

 Kuva: Wei sanoo, että ihmisoikeuksien palauttamiseksi Kiinassa tarvittaisiin enemmän kansainvälisten organisaatioiden ja hallitusten painostusta. (Kuvaaja: Ida Pimenoff)
Wei sanoo, että ihmisoikeuksien palauttamiseksi Kiinassa tarvittaisiin enemmän kansainvälisten organisaatioiden ja hallitusten painostusta.

Sizhillä oli 24 tuntia aikaa tutustua 1900-sivuisen syyteaineiston pääkohtiin, mutta asianajajan saaminen oli pelkkä muodollisuus: oikeudenkäynti alkoi aamulla, ja tuomio julistettiin jo saman iltapäivän aikana. Asianajajauransa aikana "älä koskaan tuomitse syytöntä" -lausetta mottonaan pitänyt Sizhi sai aiheen epäillä lauseen toteutumista kiinalaisessa oikeuskäytännössä.

Wei tuomittiin muun muassa työväenliikkeen organisoimisesta päämääränään kaataa hallitus, Tiibetin vaatimisesta itsenäiseksi ja artikkelien julkaisemisesta ulkomailla. Sizhistä tuntui vahvasti siltä, että tuomio oli päätetty etukäteen. Korkein oikeus hylkäsi Wein veljen ja sisaren vetoomukset.

Tiibetin kysymyksestä Wei on kirjoittanut vuonna 1994 Deng Xiaopingille osoitetussa vankilakirjeessään, että Kiinan kommunistinen puolue on parhaansa mukaan pitänyt yllä Tiibetiin liittyviä ennakkoluuloja. Hän vaati yksipuolisen propagandan lopettamista ja markkinatalouden tulon sallimista Tiibetiin. Dalai lama ei koskaan vaatinut Tiibetin itsenäisyyttä, mutta uudemmat johtajat ovat pistäneet töpinäksi.

"Tiibetin vapausliike kutsui äskettäin kommunistisen puolueen neuvottelemaan kanssaan, mutta heidän argumenttinsa olivat liian yksinkertaistettuja, eikä neuvotteluissa saavutettu hyviä tuloksia."

 

Vuodesta 1997 lähtien Wei on tarkkaillut Kiinan ihmisoikeustilanteen kehitystä Yhdysvalloista käsin Kiinan hallituksen määrättyä hänet maanpakoon.

"Minut lähetettiin Yhdysvaltoihin lääketieteellisten syiden vuoksi, ja asun yhä Washingtonissa."

Kommunistinen puolue on levittänyt tehokkaasti Weitä koskevaa propagandaa. Häntä on kutsuttu petturiksi ja hänen on sanottu olevan ylimielinen tai henkisesti tasapainoton.

Kiinan uutistoimisto on myös väittänyt, että hänellä on toimintasuunnitelma demokraattisen liikkeen tukemiseksi perustettavasta taloudellisesta instituutiosta ja että hän on suunnitellut usean sanomalehden ja viihdeyrityksen ostamista sekä julkaissut ulkomailla monia Kiinan hallitusta kritisoivia artikkeleita. Kommunistisen puolueen levittämistä Wei-tiedoista pitää paikkansa ainoastaan se, että hän on koulutukseltaan sähköteknikko.

Jouduttuaan lähtemään Kiinasta Wei julkaisi ensi töikseen vuonna 1997 kirjan The Courage to Stand Alone, johon on koottu hänen vankilakirjeensä. Samana vuonna Newsweekissä ilmestyi hänen kirjoittamansa artikkeli What To Do About China, jossa hän väitti, että länsimailla - erityisesti Yhdysvalloilla - on liian ruusuinen kuva Kiinan ihmisoikeustilanteesta ja demokratiasta. Hän uskoi hiljaisuuden johtuvan siitä, että Kiina oli niin tärkeä kauppakumppani Yhdysvalloille.

"Yhdysvallat haluaa taistella terrorismia vastaan yhdessä Kiinan, itsekin sisäistä terrorismia harjoittavan maan, kanssa."

Kauppasuhteet vaikuttavat yhä vieläkin kotimaan- ja ulkomaanpolitiikkaan.

"Ihmettelen, miksi Euroopan unionissa mietitään parhaillaan asemyynnin aloittamista Kiinaan, koska ajatellaan ihmisoikeustilanteen parantuneen, vaikka tosiasiassa tilanne on huonontunut. EU:n ei pidä aloittaa asekauppaa Kiinan kanssa, koska se vaikuttaisi myös Euroopan ja jopa Suomen turvallisuuteen. Venäjä on suurin asemyyjä Kiinaan, ja EU:n myönteinen asemyyntipäätös antaisi sille luvan lähettää armeijansa Kiinaan."

Kyse on politiikasta elinkaarensa pahimpaan kriisiin ajautuneessa kommunistisessa puolueessa, josta puolueen kaaderit eroavat huimaa vauhtia.

Lisäksi Kiinan hallitus sääti alkuvuodesta valtiosta irtaantumattomuuden lain, joka antoi Wein mielestä Kiinalle oikeuden käyttää sotilaallista voimaa Taiwania vastaan.

"Hu Jintao valmistautuu sotaan Taiwania tai Yhdysvaltoja vastaan palauttaakseen kansan uskon poliittiseen koneistoon kriisin keskellä. Tämänkin vuoksi EU:n pitäisi hylätä asekauppasuunnitelmat Kiinan kanssa."

"Sotimalla on yritetty ennenkin yhdistää kansa ja puolue poliittisen kriisin keskellä. Vuonna 1950 Mao aloitti sodan Yhdysvaltoja vastaan Pohjois-Koreassa. Vasta sen jälkeen hän nousi todella valtaan. 1960-61 Kiina soti Intiaa ja 1979 Vietnamia vastaan. Jouduin vankilaan kolme viikkoa sodan päättymisen jälkeen. Yhtenä syynä vangitsemiseeni oli sodan vastustaminen."

Wei enteilee, että idän ja lännen välinen sota saattaa olla tulevaisuudessa mahdollinen Euroopassakin, kun kommunismiin takaisin halajava Itä-Eurooppa hamuaa kohti Venäjää.

 

Yhdysvaltoihin muuttamisensa jälkeen Wei perusti The Overseas Chinese Democracy Coalition -yhdistyksen tukemaan Kiinan ulkopuolella asuvien työtä ihmisoikeuksien, vapauden ja demokratian hyväksi.

"Tärkein päämäärämme on tiedonvaihdon lisääminen, toinen on järjestää tavoitteitamme tukevia tapahtumia ja kolmas pitää yhteyksiä Kiinassa asuviin Kiinan demokratiakehitystä edistääksemme."

Wein uraauurtava työ ihmisoikeuksien parissa on tuonut hänelle myös runsaasti kansainvälistä tunnustusta. Hän on saanut muun muassa Kiinan ihmisoikeusjärjestön Human Rights Fighter -palkinnon, kansainvälisten oikeuksien lakiryhmän International Human Rights -tunnustuksen, Olof Palme -palkinnon kansainvälistä ymmärrystä ja yhteistä turvallisuutta edistävältä Palmen muistorahastolta sekä Robert F. Kennedy -ihmisoikeuspalkinnon.

Tämän vuoden kesäkuussa tuli kuluneeksi 16 vuotta Taivaallisen rauhan aukion verilöylystä, mutta asiat eivät ole vielä edistyneet Kiinassa paljonkaan ihmisoikeuksien osalta. Toisinajattelijoita ja virallisen totuuden kyseenalaistajia vangitaan ja kidutetaan edelleen, ja Kiinassa teloitetaan enemmän ihmisiä kuin missään muualla maailmassa. Tulevaisuus näyttää valoisammalta ainoastaan kommunistisen puolueen jäsenille, jotka ovat vaiti puolueen hirmuteoista ja keskittyvät hyvän palkan nauttimiseen ja omaan urakehitykseensä.

Wei sanoo, että ihmisoikeuksien palauttamiseksi Kiinaan tarvittaisiin enemmän kansainvälisten organisaatioiden ja hallitusten painostusta.

YK:n painostustoimet eivät toimi Wein mielestä odotetulla tavalla, mutta kansallisten hallitusten painostus voisi sen sijaan auttaa.

Kiina on Wein mielestä itsekin tehnyt ulkopoliittisia liikkeitä oman asemansa parantamiseksi kansainvälisillä ihmisoikeusmarkkinoilla. Kiina liittyi WTO:hon päästäkseen tekemään kauppaa kansainvälisillä osakemarkkinoilla, eikä maan ihmisoikeustilannetta arvioida vuosittain. Asuminen ainakin perusihmisoikeuksia kunnioittavassa länsimaassa on tuonut Weille myös näkökulmaa vapauden ja vankeuden väliseen ongelmalliseen suhteeseen.

"Seitsemän ja puolen Yhdysvaltain-vuoden jälkeen olen oppinut ymmärtämään, mitä on vapaus. Kiinassa tunsin joka hetki vapauden puuttumisen", Wei toteaa.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10-11/2005

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!