Jyvällä

Biotekniikkafirmat tarvitsevat nyt maailman köyhiä mainostamaan parannettua versiotaan A-vitamiinipitoisesta "kultaisesta riisistä".

Teksti: Suvi Arapkirli

TalousKauppaMaatalous ja maaseutuYhtiötRuokaEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Kuva: Riisiä (Kuvaaja: Rami Aapasuo)

Pr:n käytössä on menty jo liian pitkälle. Kultainen riisi ei ole mielestämme ainoa ratkaisu A-vitamiinin puutokseen.

Näin varoitti Rockefeller-säätiö vuonna 2001 tarkoittaen biotekniikkayhtiöitä, jotka paisuttelivat geenimuunnellun riisin merkitystä kehitysmaiden lapsille. Säätiö oli rahoittanut riisin kehitystyötä.

Kultaista riisiä markkinoitiin maailmalle vuonna 2000 aliravitsemuksesta ja A-vitamiinin puutteesta kärsivien kehitysmaiden lasten pelastajana. Riisiin oli siirretty narsissista ja riisissä esiintyvästä bakteerista geenejä, jotka saivat riisin tuottamaan A-vitamiinin esiastetta eli betakaroteenia.

Kun biotekniikkayhtiöt ja niitä palvelevat tiedemiehet käynnistivät valtaisan pr-kampanjansa riisin puolesta, valjastettiin kehitysmaiden lapset mainosvankkurin vetojuhdiksi. A-vitamiinin puutos nimittäin altistaa lapset lukuisille sairauksille ja sen paha vaje tekee sokeaksi. Puutoksesta kärsii arvioiden mukaan 250 miljoonaa lasta, ja heistä 500 000 sokeutuu vuosittain

"Jokainen kultaisen riisin käyttöönottoa lykkäävä kuukausi merkitsee 50 000:ta uutta sokeutuvaa lasta", väitti Zeneca Plant Sciencen (myöhemmin Syngenta) tieteilijä Adrian C. Dubock toukokuussa 2000.

Kultaisen riisin toinen kehittäjä Ingo Potrykus näki velvollisuudekseen julistaa saman vuoden lokakuussa, että geeniriisiin kriittisesti suhtautuvilla on "salattuja, poliittisia tarkoitusperiä" ja että "heidät on vedettävä vastuuseen miljoonien ihmisten sokeutumisesta tai kuolemasta".

Myös Suomessa ollaan tietoisia kultaisen riisin ihmeitä tekevästä voimasta. Agronomi Matti Pekkarinen opastaa, että geenitekniikka mahdollistaa sairauksien ennaltaehkäisyn.

"Nyt on geenitekniikalla saatu luotua riisi, joka sisältää runsaasti A-vitamiinia. - - Löytyykö geenitekniikan vastustajilta riittävän painavia syitä vastustaa tätäkin", kirjoitti Pekkarinen Savon Sanomissa.

9 kiloa riisiä päivässä

Edes toinen kultaisen riisin kehittäjistä, Ingo Potrykus, ei ole osoittanut kokeilla, että ihminen todella pystyisi hyödyntämään riisiin ympättyä vitamiinin esiastetta. Asiasta ei siis ole tieteellistä näyttöä.

Ilman kokeitakin näyttää kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä, että kultainen riisi voisi koskaan auttaa kehitysmaiden köyhimpiä ihmisiä heidän tosiasiallisissa elinoloissaan.

Vitamiininpuutoksista kärsivillä ihmisillä on tyypillisesti myös paljon muita puutostiloja, eikä tällaisten aliravittujen ihmisten keho pysty hyödyntämään riisistä mahdollisesti saatavaa A-vitamiinia.

Ympäristöjärjestö Greenpeace laski, että täysimääräisesti hyödynnettynäkin aikuisen miehen pitäisi syödä yhdeksän kiloa keitettyä riisiä päivässä, jotta hän saisi kansainvälisesti suositellun vähimmäismäärän vitamiinia. Lastaan imettävän äidin pitäisi syödä 18 kiloa kultaista riisiä päivässä.

Unicef ja Maailman terveysjärjestö WHO eivät pidä kultaista riisiä varteenotettavana vaihtoehtona A-vitamiinin puutoksen ehkäisyyn kehitysmaissa.

 

 Kuva: riisiä. (Kuvaaja: Rami Aapasuo)
 

"Paljon A-vitamiinia sisältävien kapseleiden jako lapsille puolen vuoden iästä kuudenteen ikävuoteen kaksi kertaa vuodessa on todettu turvalliseksi, halvaksi ja tehokkaaksi keinoksi lopettaa A-vitamiinin puutostila", toteaa Unicef.

Kultaisen riisin kehittelyyn kului kymmenen vuotta aikaa. Rahaa tutkimustyö vaati noin 100 miljoonaa dollaria.

Tällä rahalla olisi saatu 360 miljoonaa lasta suojatuksi puutostaudeilta ja sokeudelta läpi kriittisimpien varhaisvuosiensa. Kaksi A-vitamiinikapselia maksaa viisi senttiä.

Moderni teknologia loi ongelman

Lukuisa joukko tiedemiehiä ja kansalaisjärjestöjä kehitysmaista on osoittanut, että kultainen riisi on jatke niin sanotun vihreän vallankumouksen kestämättömälle kehitykselle.

Vihreä vallankumous on ollut tuhoamassa Bangladeshin ja Intian kaltaisten maiden perinteistä maataloutta ja luomassa puutostilojen ongelmaa. Perinteisesti Aasian maissa on kerätty tai viljelty laajaa määrää kasveja, joista saatiin vitamiineja ja hivenaineita.

Bangladeshiläisen Policy Research for Development Alternatives -järjestön Ferida Akhter ja Farhad Mazhar kirjoittavat asiasta näin: "Vihreä vallankumous loi pelkkää riisiä tai vehnää kasvavat pellot, mikä johti palkokasvien ja öljysiementen viljelyn vähentymiseen. Tuholaismyrkkyjen käyttö johti puolestaan kalantuotannon jyrkkään putoamiseen. Ravintoaineiden puutostilat eivät siis olleet seurausta satokasvien niukkuudesta vaan siitä maatalousteknologiasta, jota tarvittiin monokulttuurina viljellyn riisin tuottamiseen."

"Kun runsassatoisilla riisilajikkeilla ei pystytty ratkaisemaan nälkäongelmaa, hallitus toi 80- ja 90-luvuilla maahan hybridilajikkeet, ja niistä luvattiin parempia satoja. Nekin epäonnistuivat. Samaan aikaan myös hyönteis- ja kasvismyrkkyjen samoin kuin keinolannoitteiden yleistynyt käyttö johti ympäristöongelmiin, mikä aiheutti monien lehtivihannesten katoamisen. Nämä kasvit ovat olleet tärkeä A-vitamiinin lähde."

Samat kirjoittajat toteavat myös, että ravintorikkaista kasveista monet menestyisivät jopa kasvattamatta. "Ne viihtyvät osana sekaviljeltyjä peltoja tai villeinä pientareilla, aukeilla paikoilla jne."

Intiassa, Filippiineillä, Thaimaassa ja Sri Lankassa on osoitettu, että perinteisten viljelymenetelmien kehittäminen ilman keinolannoitteita ja kemikaaleja nostaa satoja merkittävästi ja on tehokas keino ehkäistä ravintoaineiden puutostiloja.

 

Keväällä Syngenta lanseerasi uuden, terästetyn kultaisen riisin. Sen pitäisi sisältää jopa 23 kertaa niin paljon vitamiinin esiastetta kuin ensimmäisen kultaisen riisin.

Syngenta ilmoittaa olevansa riisiprojektissa “täydellisen sitoutunut sen humanitaarisiin päämääriin".

Yhtiö on toiminut niin, että kansainvälinen riisintutkimuslaitos IRRI haluaa nyt istuttaa riisiä useisiin Aasian maihin, jotta se voidaa jalostaa niiden olosuhteisiin sopivaksi.

Yhdysvaltalaisen Institute for Responsible Technologyn johtaja Jeffrey M. Smith uskoo, että Yhdysvaltain johdolla viljelykasvien perimä halutaan saastuttaa maailmanlaajuisesti niin pahasti, ettei jäljellä enää ole muita kuin geneettisesti manipuloituja lajikkeita.

Siementen tuonnin jälkeen maan omien lajikkeiden saastumista on mahdoton välttää: lajikkeet risteytyvät, viljelijät kylvävät geenisiemeniä tietämättään tai tahallisesti ja kuljetuksista pudonneet siemenet itävät ja leviävät. Esimerkkinä on Meksikon maissin paha saastuminen yhdysvaltalaisesta geenimaissista.
Kommentti

Vaikka väkisin

Kesällä Suomessa vieraillut Institute for Responsible Technologyn johtaja Jeffrey M. Smith kertoi, mitä Yhdysvaltain kehitysyhteistyöviraston USAID:n virkanainen oli sanonut maissista Etelä-Afrikassa käydyn julkisen väittelyn jälkeen:

"Tulette huomaamaan, että Etelä-Afrikassa viljellystä geenimaissista leviää niin paljon siitepölyä ja perimän saastumista, ettei koko Afrikassa tule olemaan muuta kuin geenimaissia."

Onko sama asia syynä siihen, että Yhdysvalloista tuotiin "tahattomasti" geenimuunneltua maissia EU-maihin ja että Yhdysvallat halusi pakottaa eteläisen Afrikan maat ottamaan vastaan geenimaissia hätäapuna vastoin maiden tahtoa, vaikka tavallista maissia olisi ollut saatavilla halpaan hintaan?

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10-11/2005


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!