Älä unta nää!

Maahanmuuttajatko ratkaisu työvoimapulaan?

Teksti: Linus Atarah

NäkökulmatIhmisoikeudetMuuttoliike ja pakolaisuusTyöVähemmistötEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

 

 Kuva: Linus Atarah.
 

Viimeaikaiset uutiset rasistisista hyökkäyksistä kajaanilaisen pizzaravintolan omistajia vastaan ovat uusimpia todisteita siitä, että rasismi istuu sitkeässä Suomessakin. Muutama vuosi sitten mainetta niitti Joensuu, jossa paikallisten skinheadien riehunta maahanmuuttajien kimpussa sai yhdysvaltalaisen koripalloilijan muuttamaan pois Suomesta.

Rasismikysymys tarjoaa näkökulman viime kevään värikkääseen mediakeskusteluun siitä, kuinka suurten ikäluokkien eläköityminen ja syntyvyyden lasku yhdessä johtavat lopulta työntekijäpulaan. Useimpien suomalaisten asiantuntijoiden mielestä ulkomaalaisten maahanmuutto olisi ratkaisu Suomea ja koko Eurooppaa uhkaavaan työvoimavajeeseen.

Vaikka rasistinen väkivalta saa ajoittain tilaa tiedotusvälineissä, salakavalampi syrjinnän muoto työmarkkinoilla jää lähes poikkeuksetta huomiotta - ymmärrettävistä syistä. Harvat töitä löytäneet maahanmuuttajat eivät kuulu ammattiliittoihin. He eivät uskalla valittaa syrjinnästä irtisanomisen pelossa. Yksityisissä keskusteluissa kuullut kokemukset etniseen alkuperään perustuvasta syrjinnästä työmarkkinoilla ovat kuitenkin kauheaa kuultavaa.

Vilkaisu työllisyystilastoihin paljastaa, että työttömyys on maahanmuuttajien keskuudessa suhteettoman yleistä syntyperäisiin suomalaisiin verrattuna. Vääristymää ei voi selittää yksinomaan maahanmuuttajien puutteellisella ammattitaidolla: todellinen syy on lähes aina rasismi. Suomea sujuvasti puhuva nuori somalimies, jolla on kokemuksia syrjinnästä pitkältä ajanjaksolta, kertoi luopuneensa toivosta saada ikinä työpaikkaa. Hänen mukaansa suomalaiset työnantajat eivät halua palkata ulkomaalaisia työntekijöitä, koska he pelkäävät yrityksen imagon kärsivän ja suomalaisten asiakkaiden kaikkoavan.

Työtä hakevat ulkomaalaiset ovat Suomessa puun ja kuoren välissä. Ensiksi työnsaanti evätään, koska työnantaja väittää työnhakijan kielitaitoa puutteelliseksi. Usein näissä tapauksissa suomen kielen täydellinen hallinta ei ole työn kannalta välttämätöntä. Silloinkin kun maahanmuuttaja onnistuu vakuuttamaan työnantajan kielitaidostaan, syrjintä jatkuu ihonvärin vuoksi.

On yleinen, joskin mielestäni väärä väittämä, että suomi on vaikea kieli. Työnantaja saa tästä itselleen hyvän alibin. Jos työnantaja vaatii sujuvaa suomen kielen taitoa, todistustaakka jää työnhakijalle, samalla kun työnanataja pidättää itsellään oikeuden päättää vaadittavan kielitaidon tasosta. Hän voi nostaa tai laskea rajaa, mutta usein sitä ennemmin nostetaan kuin lasketaan.

Henkilökohtaisesti tunnen kymmeniä ihmisiä, jotka ovat opiskelleet suomalaisessa yliopistossa mutta jotka ovat muuttaneet ulkomaille, koska eivät ole onnistuneet löytämään työtä. On ensisijaisen tärkeää, että suomalaiset työvoimaviranomaiset miettivät keinoja, joilla tällaisen korkeasti koulutetun työvoiman poismuutto saadaan estettyä. Seuraava askel olisikin tarjota mahdollisille työnantajille ennakkoluuloja vähentävää koulutusta, jotta he selviytyisivät yhä monikulttuurisemmilla työmarkkinoilla.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10-11/2005

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!