Tyhjien maiden täyttä musiikkia

Malilaisen Tinariwenin musiikki levittää sanomaa itsenäisestä tuaregivaltiosta Azawadista.

Teksti: Marjo Vepsä

PitkätKulttuuriMusiikkiAfrikkaMaliLänsi-Afrikka

Kuva: Tinariwen-yhtye (Kuvaaja: Eric Mulet

Malilainen tuaregiyhtye Tinariwen syntyi sodan radikalisoimissa olosuhteissa vuonna 1982 nimellä Taghref Tinariwen. Oli koittanut tuaregitaistelijoiden maanpakolaisuuden aika, jolloin kotiseutua muisteltiin kaihoisin lauluin. Tuolloin oli tilausta musiikille, joka kertoisi poliittisen tietoisuuden heräämisestä ja maastamuuton aiheuttamista ongelmista.

3,5 miljoonaa tuaregia asuu pääasiassa Algerian, Mauritanian, Malin, Libyan, Nigerin ja Burkina Fason aavikkoalueilla. 1970-luvulla Muammar Gaddafi värväsi työttömiä ja turhautuneita tuareginuoria sotilaskoulutusleireille Libyaan tähtäimenään perustaa sosialistinen Sahara. Maattomat nomadiheimolaiset alkoivat taistella keskushallituksia vastaan oman autonomisen alueen toivossa. Varsinkin Malissa syntyi voimakas kapinaliike, johon hallitus vastasi sotatoimin.

Rauha solmittiin 1990-luvun puolivälissä, ja vapaustaistelijat saivat palata Malin Kidaliin. Kalashnikovit vaihtuivat sähkökitaroihin. Vain Nigerin tuaregit onnistuivat saavuttamaan autonomian pitkän sisällissodan jälkeen.

Tinariwenin musiikista tuli tuliasetta tehokkaampi tapa levittää taistelusanomaa itsenäisestä tuaregivaltiosta, Azawadista. Algeriassa pakolaisina eläneet muusikot alkoivat esittää provokatoristen taistelulaulujen lisäksi nostalgiaa huokuvaa Sahara-bluesia.

"Todellisuus on digitaalinen"

“Suurkaupungin lähiöslummin graffitien kirjoman porraskäytävän päässä, lähes kalustamattomassa pienessä asunnossa ´unelmoidaan musiikillisia unelmia.´ Ehkä se on Pariisi, kenties Casablanca, Havanna, Lontoo, Johannesburg, ehkäpä Bamako. Ulkopuolella jyrää rankka city-elämä, pakokaasut, kiire, ympärivuorokautinen syke on kaikkialla sama. Perinteinen kulttuuri on usein vain himmeä muisto cityihmisten elämässä. Ehkä perinteitä vielä muistetaan ja kunnioitetaankin, mutta ne eivät ole enää arjen todellisuutta. Todellisuus on elektronista, digitaalista, monikulttuurista ja ylikansallista", Tinariwenin manageri Andy Morgan tilittää.

Tinariwen tekee matkaa Saharan uuden musiikillisen ilmauksen ulottuvuuksiin antaen autiomaabluesille oman hypnoottisen ja sähköisen rock-säväyksensä. Tyyli tunnetaan myös nimellä Tishoumaren, ‘työttömät’. Tinariwen oli ensimmäinen tuaregien sähkökitarabändi. Yhtyeen levyillä ei juuri kuulla perinteisiä soittimia, joskus puuhuilua ja kalebassia.

Pohjalta löytyy pohjoisafrikkalainen ja arabipop, blues ja Malin oman legendan Ali Farka Touren musiikin vaikutteet. Myös kaikkialta Afrikasta saatavilla olevien länsimusiikin piraattikasetit - Jimi Hendrix, Bob Marley, Bob Dylan ja James Brown - ovat vaikuttaneet Tinariwenin musiikilliseen ilmeeseen.

Vaikutteista huolimatta musiikissa eivät kertaudu eilisen laulut, eivät helise perinteet eivätkä kulttuurisidosten kahleet eikä halpa hedonismi. Siinä soi ajaton elektro-eksotiikka.

Yhtye esiintyy kuudesta kymmeneen muusikon kitara-, basso- ja perkussiokokoonpanolla, vahvistettuna muutamalla naislaulajalla, jotka säestävät kättentaputuksin ja kurkkuäänin.
 

Tähtiä autiomaan taivaalla

Kel Tamashekon kollektiivinen nimi Saharan nomadiheimoille samoin kuin Malin tuaregien kielelle, jota Tinariwenkin pääasiassa käyttää laulujensa sanoituksissa.

Kitaristit Ibrahim Ag Alhabib, Alhousseïni Abdoulahi ja Alhassane Touhami säveltävät ja sanoittavat Tinariwenin kappaleet. Nuoremmat tuaregimuusikot esittävät huippusuosioon nouseen yhtyeen musiikkia ympäri Sahelin-Saharan aluetta.

Muusikkosukupolven lapsuuden perinteinen kauppakaravaani- ja sotilaselämä on vaihtunut paimentolaisuuteen ja maanviljelyyn.

Tuaregien perinteisissä lauluissa soivat rakkaus ja sota, ja samat aiheet toistuvat Tinariweninkin sanoituksissa. Sotaisat taistelulaulut ovat aikojen myötä pehmenneet ja mukaan on tullut kauniita vaellusballadeja. Helsingin Juhlaviikkojen Huvila-teltan leppeän elokuinen Tinariwen-sessio latasi ilmoille niin sähköistä solidaarisuutta ja rauhansanomaa kuin taistelumielialaa. Säveltäjä-sanoittajamuusikoiden lisäksi Helsingin kokoonpanossa esiintyivät kitaristit Eyadou Ag Leche ja Elaga Ag Hamid, perkussionisti Sayid Ag Ayad ja laulajatar Mina Wallet Oumar.

Ténéré, ‘tyhjä maa’ on tuaregien autiomaasta käyttämä sana. Tinariwenin toisen albumin Amassakoul’in (2004) avausraita Amassakoul’n’Ténéré kiteyttää yhtyeelle tyypillisen, Saharassa kopsuttelevan karavaanin keinahtelevalla letkeydellä etenevän sähköisen soinnin. Suggestiivisen pehmeän tamashekiksi lauletun trancen rikkoo vain hienoinen variointi. Kuulija liittyy karavaaniin ja toivoo, ettei matka aivan pian loppuisi.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10-11/2005

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!