Rasismin psykologiaa

Rasismi on suhteellisen systemaattinen ideologia, joka määrittelee tiettyjä toisia etnisiä ryhmiä älyllisesti ja kulttuurisesti ala-arvoisemmiksi omaan verrattuna.

On totta, että kaikki ihmiset tuntevat silloin tällöin vastenmielisyyttä vieraita asioita kohtaan. Tällainen ihminen ei vielä ole rasisti.

Ratkaiseva ero on, tunnustaako hän, että kaikilla ihmisillä on sama ihmisarvo.

Ennakkoluulot muodostuvat mielikuvista, jotka ovat ristiriidassa ihmisen havaintojen ja kriittisen ajattelun kanssa. Näille mielikuville ihminen yrittää löytää rationaalisia selityksiä.

Rotukäsite on rationalisoitu ennakkoluulo, joka selittää ihmisiä, ryhmiä ja ilmiöitä rodun kautta. Käsite rasismi kuvailee tätä ilmiötä: race-ism.

Ei ole kuitenkaan olemassa erilaisia ihmisrotuja. Kaikki ihmiset kuuluvat samaan rotuun, vaikka voivatkin olla eri näköisiä.

Toinen = vieras

Ennakkoluulot eivät ole yleensä kovin tietoisia, vaan syntyvät pitkän ajan kuluessa. Taustatekijöinä ennakkoluulojen syntyyn toimivat vanhemmat, media ja muut auktoriteetit, omat johtopäätökset, jotka muuttuvat käsityksiksi, sekä myytit, joista tietyt ovat hyvinkin sitkeitä.

Kun emme kyseenalaista, keskustele tai aseta käsityksiämme koetukselle, ne muuttuvat asenteiksi: esimerkiksi ”ulkomaalaiset tulevat suomeen ainoastaan hyötymään hyvinvointiyhteiskunnasta” tai ”kaikki mustalaiset ovat varkaita”.

Loogisella väitteillä ei ole enää juuri merkitystä, kun ihminen on siirtynyt käsityksestä ennakkoluuloon. Tilastojen tai todisteiden esittäminen ennakkoluuloiselle ei johda mihinkään; on kuin loogiset syy-yhteydet olisivat poiskytketyt. Ennakkoluulo elää omasta voimastaan, vaikka järki puhuisikin sitä vastaan.

Ensimmäinen muukalaisuuskokemus tapahtuu ihmiselle noin kahdeksan kuukauden iässä vierastamisreaktiona. Tällöin vauvan katse yleensä laskee, kun hän kohtaa jonkun perheeseen kuulumattoman kasvot huoltajansa kasvojen sijaan.

Ulkoisen kokemuksen lisäksi kyseessä on myös suhde sisäisiin vieraisiin voimiin. Vieraus muistuttaa lasta vieraista ja erilaisista asioista itsessään – tästä en ole kovin ylpeä ja tätä en hallitse kovin hyvin.

Ryhmässä ja joukkopaineessa kokemus omasta ja vieraasta tiivistyy. Tuttuus on meissä, toinen on vieras.

Vihamielisyyttä erilaisia kohtaan voidaan näyttää monella eri tavalla, esimerkiksi kieltäytymällä kommunikaatiosta: käytetään puheessa sellaisia paikallisia ilmaisuja ja monimutkaisia sanakäänteitä, joita vieraan on mahdotonta seurata.

Näyttää siltä, että psykologista etäisyyttä otetaan aluksi painottamalla eroja ulkonäössä. Sen jälkeen seuraa projisoituja ja kateuden värittämiä myytejä mustien potenssista ja musikaalisuudesta, juutalaisten rahanhimosta, arabien epärehellisyydestä ja japanilaisten sadismista.

Kiteytettynä rasismin psykologiassa on kysymys siitä, että ihmisen täytyy idealisoida jotain, minkä avulla hän pystyy ottamaan etäisyyttä omaan pahuuteensa. Sitten hän projisoi tämän pahuuden toisiin. Siksi esimerksi Hitlerin Saksassa idealisaatiolla oli niin vahva merkitys.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10-11/2005

Tilaa Maailman Kuvalehti