Yhteisötaidetta ja suuria unelmia

Yhteisötaide pyrkii parantamaan osallistujien elämäntilannetta ja selviytymismahdollisuuksia. Tansanian toiseksi suurimman kaupungin Mwanzan työpajoista syntynyt yhteisö tukee uransa alussa olevia nuoria taiteilijoita.

Teksti: Sanna Hukkanen

PitkätAfrikkaItä-AfrikkaTansania

Said Abdallahin maalaus.

Yhteisötaide pyrkii parantamaan osallistujien elämäntilannetta ja selviytymismahdollisuuksia. Tansanian toiseksi suurimman kaupungin Mwanzan työpajoista syntynyt yhteisö tukee uransa alussa olevia nuoria taiteilijoita.

Kuvataiteilijoiden kohtaamat ongelmat ovat melko samankaltaisia eri puolilla maailmaa. Toimeentulo on epävarmaa, materiaalit ja työtilat kalliita ja teosten myyminen vaikeaa.

Köyhissä maissa nämä ongelmat ovat vielä eri luokkaa kuin länsimaissa. Tansaniassa ei ole apurahajärjestelmää, gallerioita on hyvin vähän eikä paikallisella väestöllä ole juuri varaa ostaa taidetta. Koulutusta pidetään avaimena parempaan elämään, mutta vain harvoilla on varaa opiskella haluamaansa alaa maksullisissa oppilaitoksissa. Tansanialainen kuvataiteilija onkin yleensä itseoppinut ja joutuu asettamaan toimeentulonsa etusijalle omien toiveidensa ja luovuutensa kustannuksella.

Mwanzassa Tansaniassa järjestettiin keväällä taidetyöpajoja. Niihin osallistui 22 nuorta tansanialaista taiteilijaa, joilla muutoin olisi ollut heikot mahdollisuudet saada alan koulutusta.

Pajoissa opiskeltiin piirustusta, maalausta, sarjakuvan tekoa sekä batiikki- ja mosaiikkitekniikoita. Työpajojen tuloksena syntyi Safari-niminen taidenäyttely ja sarjakuvalehti. Safari tarkoittaa swahiliksi "matkaa". Työpajojen osallistujat kokivat kulkeneensa pitkän matkan, jotta näyttely ja lehden tekeminen olivat edes mahdollisia.

Vaikka työpajat ovat ohi, matka jatkuu: työpajojen seurauksena syntyi Safari Art Group -taiteilijayhteisö. Se pyrkii tarjoamaan jäsenilleen mahdollisuuden hallita omaa elämäänsä ja valita itse, mitä haluaa työkseen tehdä.

Sunday Ngakaman sarjakuva.Työpajojen ohjaaja Pastory China kertoo yrittäneensä perustaa Mwanzaan taiteilijajärjestöä muutama vuosi sitten, mutta ongelmaksi osoittautui ihmisten sitoutumattomuus. Kädestä suuhun eläminen vaikeuttaa pitkäjännitteisten suunnitelmien tekemistä, eikä ihmisillä ole varaa sitoutua vapaaehtoistoimintaan, josta ei ole heti tiedossa tuloja. "Olen toiveikas uuden ryhmän suhteen", China kuitenkin sanoo.

Osallistujat kertovat kokeneensa työpajojen tärkeimmäksi asiaksi uusien ystävyyssuhteiden ja kontaktien syntymisen sekä yhdessä työskentelyn mahdollisuuden tulevaisuudessakin. Yhteisöllisyys motivoi, ryhmässä ongelmat voi ratkaista yhdessä sekä saada palautetta ja vaihtaa ideoita. Osallistujat uskovat saavansa tulevaisuudessa tuloja uusien taitojensa kautta.

Tavoitteena muutos parempaan

Yhteisötaiteen perusajatus on, että toiminta lähtee yhteisön tarpeista ja toiveista.

Suomessa esimerkiksi lähiöissä tai vankiloissa toteutetut yhteisötaideprojektit ovat liittyneet yleensä syrjäytyneiden ihmisten elämänlaadun, ympäristön sekä itsetunnon kohentamiseen. Osallistuminen tuo mukanaan vastuuta yhteisöstä ja elinympäristöstä.

Tansaniassa ihmiset itsenäistyvät hyvin nuorina. Jotkut taidetyöpajojen osallistujista ovat käyneet peruskoulun lisäksi lyhyen ammattikoulutuksen. Monet osallistujista ovat työttömiä, jotkut työskentelevät mainosten maalaajina tai tekevät vapaaehtoistyötä kansalaisjärjestöissä. Suurimmiksi ongelmiksi he kokivat materiaalien, työtilojen, markkinoiden ja koulutuksen puutteen.

Yhteisotaideprojektin osallistujia. Kuva: Anifa AmadaSaid Abdallah, 20, kritisoi valtiota julkisen tuen suuntaamisesta urheilulle, kun taiteelle puolestaan ei anneta mitään. Abdallah saa toimeentulonsa itse tehtyjen taidepostikorttien myynnistä sekä kalan pakkaamisesta - Victoriajärven rannalla sijaitseva Mwanza on Tansanian "kalapääkaupunki".

"Pyrin kuvallisessa ilmaisussa täydellisyyteen", Abdallah sanoo. "Haluaisin opiskella englantia päästäkseni kansainvälisille taidemarkkinoille."

Jasmine Charlesin, 20, unelma on tehdä kotimaataan tunnetuksi ulkomailla nimenomaan tansanialaisena naistaiteilijana. Hän haluaa saada elämänsä omaan hallintaansa työn avulla. "Minua kiinnostaisi myös asianajajan ammatti, mutta perheeni on köyhä eikä meillä ole varaa yliopistokoulutukseen", hän kertoo.

Tulevia supertähtiä?

Osallistujilla on suuret unelmat, monien haaveena on tulla jonain päivänä kuvataiteen supertähdeksi. Lisäksi he haluavat auttaa ja kouluttaa muita. Osallistujien mielestä kuvataide on hyvä keino levittää informaatiota esimerkiksi aidsista sekä naisten ja lasten oikeuksista. Sunday Ngakama, 21, on innostunut sarjakuvista ja maailman parantamisesta.

"Haluan levittää tietoa ja auttaa vähäosaisia sarjakuvataiteen kautta", hän sanoo.

Safari Art Group kokoontuu kahdesti kuussa ja suunnitteilla on oma järjestö. Pastory Chinan koti toimii työhuoneena, johon ryhmän jäsenet tulevat tekemään batiikkia ja maalaamaan. Ryhmällä on myös uusia jäseniä, tansanialaisittain "oppipoikia ja -tyttöjä".

Nopeasti kaupungistuvissa köyhissä maissa yhteisötaide luo sosiaalista turvaverkkoa kaupunkien juurettomille nuorille. Se myös lujittaa maaseudun hajoavia yhteisöjä.

Kirjoittaja teki kuvataiteen opinnäytetyönsä Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakouluun Safari -yhteisötaideprojektista.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2005

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!