Natashat, seksibisneksen uhrit

Teksti: Seppo Helminen

KulttuuriKirjallisuusEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

 

Romanialaisia, ukrainalaisia, moldovalaisia, bulgarialaisia ja venäläisiä naisia liikkuu tuhatmäärin Eurooppaan, Yhdysvaltoihin, Japaniin ja moniin muihin maihin rautaesiripun repeydyttyä. Se ei ole mitään iloista interrailia, vaan heitä kuljetetaan niin kuin muutakin tavaraa. He ovat lihaa, jota ostetaan, myydään ja ryöstetään. Heitä kaikkia pidetään vapaaehtoisesti työhönsä antautuneina, vaikka he toimivat seksiorjina sananmukaisesti pistooli ohimollaan. He ovat seksiteollisuuden raaka-ainetta.

Interpolin mukaan naiskaupan uhri pystyy hankkimaan missä päin maailmaa tahansa omistajalleen 75 000-250 000 dollaria vuodessa, kertoo kirja. Tuotot ovat uskomattomia ja tavaraa on paljon. Ei ihme, että kansainväliset rikollisorganisaatiot satsaavat siihen, varsinkin kun heitä vastaan todistaminen on vaikeata ja mahdolliset rangaistukset olemattomia.

Ukrainalaissyntyinen, kanadalainen Victor Malarek tutustui tähän nykyiseen orjakauppaan kahden ja puolen vuoden ajan eri puolilla maailmaa. Hän puhuu naiskaupan neljännestä aallosta. Hän selvittää, miten kaikki oikein tapahtui ja miksi naiskauppa edelleen rehottaa tai oikeammin kasvaa, vaikka asiat ovat eri hallitusten ja viranomaisten tiedossa. Hän tutkii eri tekijöiden vuorovaikutusta, siis kysynnän ja tarjonnan lakia, mutta ennen kaikkea tekopyhyyden, rikoskumppanuuden ja korruption muuria, joka on mahdollistanut naiskaupan räjähtävän kasvun ympäri maailmaa.

Malarek vyöryttää faktaa ja kertomuksia siitä, mihin kaikkeen naiskaupan uhrit ovat joutuneet alistumaan; siitä, miten heidät pakotetaan ja pelotellaan tekemään sitä, mitä he eivät haluaisi tehdä, tulla toisenkymmentä kertaa päivässä raiskatuksi ja häväistyksi. Mutta yhtä vastaansanomatonta aineistoa löytyy viranomaiskytköksistä rikollisiin sekä peittely-yrityksistä ja vähättelystä "Nehän ovat vain huoria, ei niitä voi nähdä uhreina" -logiikkaan.

Surullisin luku lienee kuitenkin YK:n ja avustusjärjestöjen toiminta Bosniassa. "Rauhan" aikana tuhansia naisia ja tyttöjä ryöstettiin työskentelemään maaseudulle nousseissa baareissa. He olivat helppoja saaliita YK:n rauhanturvaajille ja kansainvälisille työntekijöille. Sodan aikana viattomien naisten ja lasten raiskauksia pidetään raskauttavina sotarikoksina. "Rauhan" aikana kaikki oli toisin: bordellien tarve syntyi YK:n rauhanturvaoperaatioiden vuoksi. Ne muodostivat markkinat seksiorjakaupalle.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2005

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!