Amazonialla vallitsee vahvimman oikeus

Brasilian Amazonialla on taisteltu maan ja oikeuden puolesta kauan. Pelkästään Paran osavaltiossa on tapettu 20 vuodessa yli 500 maa-aktivistia.

Teksti: Pirjo K. Virtanen

Kuva: Ashaninkoja marssimassa. (Kuvaaja: Pirjo K. Virtanen

Ashaninkat eivät suostuneet ottamaan vastaan kokaiinisalakuljettajien lahjuksia.

Paran osavaltiossa helmikuussa tapahtunut amerikkalaissyntyisen nunnan murha toi Brasilian maauudistuksen monet vaikeudet ulkomaidenkin tietoon. Dorothy Stang oli työskennellyt Amazonialla yli 30 vuotta puolustaen maattomien oikeuksia suurtilallisia vastaan.

Pian Stangin kuoleman jälkeen 39 Amazonialla toimivaa järjestöä lähetti presidentti Luiz Inacio "Lula" da Silvalle kirjeen, jossa vaadittiin valtiovallan puuttumista asiaan ja maiden laittoman käytön sekä puunhakkuiden lopettamista alueella. Kirjeessä Lulaa muistutettiin siitä, että maassa on kuollut pelkästään hänen hallituksensa aikana yli sata järjestöedustajaa, suurin osa juuri Paran osavaltiossa. Brasilia onkin lähettänyt alueelle noin 2000 sotilasta, mutta pelkästään Para on kaksi kertaa Ranskan kokoinen.

Amazonian aluetta on vaikea valvoa ja sen laaja jokivesistö tarjoaa sopivan salakuljetusväylän. Laiton puunhakkuu on viime vuosikymmeninä lisääntynyt erityisesti valtioiden välisellä Amazonian raja-alueella.

Puun alkuperää on vaikea tutkia tekaistujen papereiden takia. Kun puuyhtiöt ja salakuljettajat taistelevat uusista paikoista, myös valtion omistuksessa olevia intiaanireservaatteja on alettu käyttää puunottoon ja puun välitykseen isompiin kaupunkeihin. Intiaanialueet ovat heimojen hallussa, mutta valtion tulisi taata niiden turvallisuus.

Kokaraha ei kiinnosta ashaninka-intiaaneja

Amazonian useat alkuperäiskansat ovat kärsineet monista asioista, kuten kullankaivajien ja puunkaatajien toiminnasta sekä muiden luonnonvarojen ryöstelystä ja saastuttamisesta. Syrjäisessä Acren osavaltiossa sen oman marttyyrin, Chico Mendesin, taistelun tuloksena monet alkuperäiskansat ovat saaneet oman reservaatin. Tästä huolimatta usean heimon taistelu tunkeutujia vastaan on edelleen jatkunut.

Siinä missä Paran osavaltiossa ovat enemmänkin maattomat vastaan karja- ja maatilalliset, Acressa intiaanien ongelmana ovat sekä karjatilat, puunhakkaajat että salakuljettajat.

Aivan Perun rajan vieressä asuvien ashaninka-intiaanien mukaan perulaiset puunhakkaajat ovat kaataneet heidän alueillaan suuria määriä puuta 1990-luvun alusta asti. Samaa tapahtuu nyt manchineri-intiaanien reservaatissa.

Aluksi laittomasti kaadettu puu kuljetettiin reservaattia halkovaa jokea pitkin tukkilauttoina öiseen aikaan, mutta nyt puuyhtiöt ovat jopa tuoneet isot kaivinkoneet ashaninkojen alueelle. Laajat metsähakkuut ovat vaikuttaneet suurten ympäristötuhojen lisäksi intiaanien arkielämään, sillä he ovat maanviljelijöitä, kalastajia ja metsästäjiä.

Taistelu reviiristä jatkuu valtioiden rajan tuntumassa myös kokapensaiden viljelijöiden ja puuyhtiöiden välillä, silla puuyhtiöt ottavat haltuunsa kokaiininkasvatusalueita. Perun ja Brasilian raja-alueen viidakossa uskotaan olevan useita laboratorioita, joissa koka käsitellään kemiallisesti prosessoimalla kokaiiniksi. Kokapensaan lehdistä tehdään myös tahnaa kokaiinin raaka-aineeksi Kolumbiaan, jossa on maailman suurin kokaiinintuotanto. Kolumbian valtavaa kokaiinintuotantoa ylläpitävät huumekartellit ja hyvä salakuljetusverkosto.

Ashaninkojen mukaan kokaiinin salakuljettajat olivat jopa tarjonneet heille isoa korvausta, jos heidän alueilleen olisi avattu kiitorata salakuljetusta varten. Vaikka ashaninkat olisivat hyötyneet rahallisesti myös joka kerta kun kiitorataa olisi käytetty, he alkoivat taistella reservaattinsa tulevaisuuden puolesta.

 

 Kuva: Intiaaneja veneessä Amazonilla. (Kuvaaja: Pirjo K. Virtanen)
Laajalla Amazonasin alueella laittomuuksien valvonta on hyvin vaikeaa.

Köyhät "muuleina"

Valtiollisen valvonnan puutteen ja hitauden takia intiaanit toimivat itse alueidensa puolustajina ja ovat pidättäneet salakuljettajia. Viimeksi manchineri-intiaanit saivat kiinni alueillaan kaksi perulaista ja yhden brasilialaisen, joilla oli hallussaan 12 kiloa kokaiinia. Salakuljettajat liikkuivat kevyellä puulautalla. Metsästysmatkalla ollut intiaani yllätti heidät heidän taukopaikaltaan. Liittovaltion poliisi tuli noutamaan salakuljettajat intiaanien antaman radioviestin jälkeen.

Koko reservaatin valvominen on kuitenkin vaikeaa, ja sen valvomiseen tarvittaisiin kalliita tarvikkeita. Näistä tärkeimmät ovat polttoaine veneeseen ja ammuksia villieläinten varalle. Liikkuminen Amazonin alkulähteillä on myös vaikeaa matalan veden takia.

"Haluamme elää rauhassa ilman tunkeutujia", sanoo Jair Sebastião Manchineri.

Tämä on kuitenkin vaikeaa, sillä maatilojen omistajia on lahjottu ja lähikaupunkien köyhälistöä on palkattu salakuljettajien "muuleiksi". Intiaanien mukaan alueen upouudet veneiden moottorit kertovat tästä. Rahallisten vaikeuksien takia monet muut heimot ovat hyväksyneet yhteistyön salakuljettajien kanssa.

Lisääntynyt liikehdintä huolestuttaa alueen intiaaneja, sillä salakuljettajien pyrkimyksistä ei vielä olla varmoja.

"Mitä sitten tekisin, jos mieheni olisi kalassa, olisin yksin kotona ja kotiimme tulisi tunkeutujia?" sanoo huolestunut perheen äiti Ana-Paula Batista Manchineri. Monilla vanhemmilla intiaaneilla on edelleen muistissa kuulemansa tarinat kumiparonien ajasta, jolloin perulaiset, bolivialaiset ja brasilialaiset kävivät alueella valtataistelua surmaten useita intiaaneja. Tällä hetkellä Brasilian ashaninka-intiaanien väkiluku on 800 ja manchinerien 600.

Intiaanit ovat vedonneet viranomaisiin ja tuoneet valtioiden rajoilla esiintyvän laittoman toiminnan laajempaan julkisuuteen. Seurauksena ashaninkat ovat saaneet useita tappouh-kauksia puuyhtiöiltä ja he pelkäävät, että heille käy kuten monille muille alkuperäiskansoille, jotka ovat hiljaa hävinneet. On olemassa uhka, että puunhakkaajat ovat yhdistämässä joukkojaan kokaiinin salakuljettajien kanssa hyökätäkseen ashaninkojen kylään.

Hyökkäykset jatkuvat

Vuonna 2004 ashaninkojen nuorelle johtajalle Benke Pianhatalle myönnettiin Brasilian oikeusministeriön ihmisoikeuspalkinto hänen työstään alkuperäiskansojen elinmahdollisuuksien puolesta. Pianhata on myös shamaani ja hän on toiminut alueensa biodiversiteetin suojelemisen ja kulttuurin puolestapuhujana.

Moottorisahan ääni reservaatissa ei kuitenkaan ole päättynyt. Joulukuussa, kun Pianhata oli matkalla Brasílian kaupunkiin palkintojenjakotilaisuuteen, hänen kimppuunsa hyökkäsi kuusi brasilialaista miestä, jotka uhkasivat tappaa hänet, jos hän jatkaisi hakkuiden ilmiantoja. Pianhata on monta kertaa vedonnut viranomaisiin alueen väkivaltaisuuksien lopettamiseksi.

Pianhata selvisi säikähdyksellä, mutta vajaat kaksi viikkoa Dorothy Stangin murhan jälkeen lähellä Rio de Janeiroa surmattiin toinen ympäristönsuojelija. Tuntemattomat hyökkääjät ampuivat Dionisio Ribeiro Filhon, kun tämä oli lähdössä Tinguan luonnonsuojelualueelta Nova Iguazussa. Filho oli taistellut salametsästäjiä, puiden salakaatajia ja hiekan anastajia vastaan.

Funai eli Brasilian valtiollinen intiaaniasioista päättävä elin on myöntänyt määrärahan ashaninkojen alueelle rakennettavalle vartioasemalle. Viranomaiset kuitenkin pelkäävät, että alueella voi syntyä vielä väkivaltaisuuksia. Lisäksi alueella on havaintoja intiaaniheimoista, jotka ovat tähän päivään asti eläneet eristäytyneenä muusta yhteiskunnasta, ja heidän pelätaan jäävän yhteenottojen jalkoihin.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2005

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Pirjo K. Virtanen