Eurooppa - suuri tuntematon

EU maksaa yli puolet kaikesta virallisesta kansainvälisestä kehitysavusta, mutta EU:n sekavaksi moitittu kehityspolitiikka on melko tuntematonta jäsenmaissa.

Teksti: Anna Berghäll

KehitysyhteistyöHanke

Kuva:xxx_mita_kuvassa_on (Kuvaaja: Ulrika Ylioja

Yli puolet maailmanlaajuisesta kehitysyhteistyörahoituksesta tulee Euroopan unionilta, 58 miljardia dollaria joka vuosi. Osa EU:n rahoituksesta ohjautuu Euroopan komission kautta, suurin osa käytetään jäsenvaltioiden omaan kehitysyhteistyöhön. Vuonna 2002 14 prosenttia Suomen kehitysavusta jaettiin EU:n kautta.

Tämä kaksijakoisuus eli kehitysyhteistyö sekä yksittäisinä valtioina että osallistuminen yhteiseen rahoitukseen tekee EU:n kehityspolitiikasta moninaista ja sekavaa. Mutkikas rakenne perustuu vuosia sitten tehtyihin poliittisiin päätöksiin.

"Tänä päivänä kukaan ei onnistuisi saamaan aikaan sellaista sotkua kuin mikä Euroopan kehitysyhteistyössä vallitsee", brittiläisen tutkimuslaitoksen Overseas Development Instituten (ODI) tutkija Andrew Rogerson sanoi Haagissa viime syksynä.

Parhaillaan EU:n kehityspolitiikkaan kohdistuu monia haasteita, joista tärkeimpiä ovat EU:n perustuslaki, uuden komission toimeenpanema kehityspolitiikan uudelleenarviointi sekä unionin laajentuminen.

Monet uudet jäsenmaat olivat ennen avun saajia. Nyt niiden pitäisi muuttua lahjoittajavaltioiksi, ja tavoitteet ovat korkealla: tällä hetkellä uusien jäsenmaiden maksaman kehitysavun keskimääräinen osuus bruttokansantuotteesta on ainoastaan 0,03 prosenttia. Suomi sijoittuu 0,35 prosentin osuudellaan keskiarvon alapuolelle ja on vielä kaukana komission tavoitteesta, 0,7 prosentista.

Edellinen unionin kehityspolitiikan linjaus tehtiin vuonna 2000 eli ennen kuin kaikkeen nykyään vaikuttavat syyskuun 2001 terrori-iskut Yhdysvalloissa tapahtuivat. Komissiossa puhutaan niin sanotuista "uusista uhista", jotka tulee "integroida kehityspolitiikkaan". EU:n ulkopolitiikassa turvallisuus on kehityksen ehdoton edellytys, ja jopa komission kehitysosaston entinen pääjohtaja Dieter Frisch on sanonut pelkäävänsä, että eurooppalainen rahoitus päätyy puolisotilaallisten terrorismin vastaisten rakenteiden tukemiseen.

EU tavoittelee kehitysyhteistyössään politiikkansa yhtenäisyyttä niin, että se olisi samansuuntainen kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden kanssa.

"Saa nähdä, jyrääkö ‘sota terrorismia vastaan’ vuosituhattavoitteet, ja menevätkö suhteet ystävävaltioihin Lähi-idässä ja entisessä Neuvostoliitossa köyhien maiden ohi", ODI:n johtaja Simon Maxwell sanoi vieraillessaan Suomessa joulukuussa.
 

Avoimuus näennäistä

Kansalaisjärjestöt arvostelevat EU:n kehityspolitiikkaa muun muassa EPA-neuvotteluista. EPA:n on tarkoitus korvata nykyiset kauppasopimukset Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen valtioiden (AKT) kanssa. Niiden pelätään tuovan köyhille maille monia sellaisia ongelmia, joista jo päästiin WTO:n Dohan-neuvottelukierroksella. Esimerkiksi kun nykyisten sopimusten mukaan AKT-valtioita ei velvoiteta avaamaan markkinoitaan eurooppalaisille tuotteille, niin EPA-sopimus edellyttäisi kaupan kaksisuuntaista vapauttamista asteittain.

Kansalaisjärjestöjen parissa koetaan myös, että EU:n kehityspolitiikan avoimuus on näennäistä. Cotonoun sopimus on toistaiseksi ainoa laillisesti sitova sopimus, joka velvoittaa kaikkia sopimuksen osapuolia huomioimaan prosesseissa myös kansalaisjärjestöt.

Kansalaisjärjestöt ovat tervetulleita keskustelemaan komission kanssa ajankohtaisista kysymyksistä, mutta käytännössä komissio sanelee tapaamisten agendan, jolloin tapaamisista on tullut "sanankuulemistilaisuuksia", sanoo Aprodev-järjestön kehityspoliittinen työntekijä Karine Sohet. Hän lobbaa kehitysasioita komissiossa ja europarlamentissa. Jäsenmaat ärtyvät usein siitä, jos komissio konsultoi kansalaisjärjestöjä ennen niitä. Lisäksi vain tietyt kansalaisjärjestöt pääsevät komission pakeille.

Kuitenkin komission kehitysosaston nykyinen apulaispääjohtaja Athanassios Theodorakis puhkuu yhteistyöhalua ja optimismia toimistossaan Brysselissä. Kehityskysymyksille on luvassa lisää näkyvyyttä, kun itse komission puheenjohtaja Jose Manuel Durao Barroso johtaa ensimmäistä kertaa ulkosuhteista vastaavien komissaarien ryhmää.

Sekä nykyinen puheenjohtajamaa Hollanti että seuraava puheenjohtaja Britannia suhtautuvat vakavasti kehityskysymyksiin. Theodorakis ei mainitse Suomea, joka ottaa vetovuoron Britannian jälkeen, kesällä 2006. Europarlamentin uusi kehitysyhteistyövaliokunta on alkanut tosissaan vauhdittaa YK:n vuosituhattavoitteita.

EPA-neuvottelut Theodorakis kuittaa toteamalla, ettei sopimus välttämättä edes toteudu, jos eivät köyhät maat sitä halua.

"Emmehän ole enää siirtomaa-ajassa. Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maat voivat halutessaan säilyttää status quon. Heillä on Cotonoun sopimus, ja se on voimassa vuoteen 2020."

Theodorakisin mukaan tärkeä kysymys on, kuinka kehittyviä maita voidaan suojella käänteiseltä Kiina-ilmiöltä: nyt, kun Kiina on WTO:ssa, sen halvat tuotteet ovat kaikkialla, mutta niiden hinta kiinalaisille työntekijöille on kova. Etelän maiden välinen solidaarisuus on myös ollut koetuksella, kun esimerkiksi WTO-neuvotteluissa rikkaat maat ovat nostaneet joitakin suosikkejaan samaan neuvottelupöytään ja neuvotelleet sopimuksia, jotka ovat epäedullisia suurimmalle osalle köyhiä maita.
 

Ajattelusta toiminnaksi

Käsitykset Euroopan roolista tulevaisuudessa vaihtelevat. Simon Maxwellin mukaan on mahdollista, että EU:sta tulee sisäänpäin kääntynyt yhteisö, joka keskittyisi vain lähialueisiin. Jo nyt Brysselin kautta kulkevista rahoista puolet menee muualle kuin kaikkein köyhimpiin maihin. "Eurooppa on maailman edelläkävijä etelän ja pohjoisen suhteita koskevassa ajattelussa, mutta ajattelu pitäisi saada muutettua toiminnaksi", Maxwell sanoi.

Myös Theodorakisin toive on, että EU:sta tulisi nykyistä poliittisempi ja aktiivisempi toimija. "Omaa poliittista ja taloudellista esimerkkiämme pitäisi mainostaa. Amerikkalaisten kanssa on keskusteltava vakavasti planeettamme tulevaisuudesta, globalisaation voittajista ja häviäjistä. Nykyiset järjestelmät tuottavat epävakautta. Nykyinen tilanne on traaginen eikä voi jatkua", Theodorakis sanoo.


Euroja myös kansalaisjärjestöille

Euroopan unioni myöntää kehitysyhteistyövaroja paitsi kehitysapuun, myös kansainvälisyyskasvatukseen. "Tukea saavat järjestöt ovat jo varsin vakiintuneita, Suomessa esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu, World Vision ja Solidaarisuussäätiö. Tämä johtuu siitä, että pienin EU:n myöntämä tuki voi olla 50 000 euroa, joten hankkeen on oltava suuri", kertoo hankeneuvoja Saara Lehmuskoski kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistyksestä Kehys ry:stä.

"Kynnys hanketuen hakemiseen on korkea myös siksi, että EU ei ainakaan toistaiseksi ole tukenut hankehakemusprosessia. Monet suomalaiset järjestöt jättävät hakematta tukea, koska hakemuksen tekemisessä on kova työ ja hyväksymisprosentti on vain 15."

Monet eurooppalaiset järjestöt pyrkivät vaikuttamaan EU:n kehityspolitiikkaan lobbaamalla. Eurooppalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen yhteenliittymä on nimeltään Concord ja se edustaa yli 1500:aa järjestöä. Suomalaisia kansalaisjärjestölobbareita ei Brysselissä vielä juuri ole näkynyt, mutta Lehmuskoski arvelee, että tilanne on muuttumassa. Läsnäolo Brysselissä on silloin välttämätöntä, neuvoo Euroopan kirkollisten järjestöjen yhteistyöelimen Aprodevin kehityspoliittinen työntekijä Karine Sohet.

www.kehys.fi

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2005


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!