Levyarvostelut

Teksti: Matti Ripatti

LyhyetKulttuuriMusiikkiEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Angá Díaz: Echu Mingua

Kuubalainen, joskin Barcelonaan asettunut conguero, conga-rumpujen soittaja Angá Díaz on sanonut ensimmäisestä sooloalbumistaan, että se on tehty vailla pelkoa ja ajattelua, ja ainakin ensimmäisen osan väitteestä uskoo mielellään. Niin pelottoman monimuotoinen ja uljas se on, parasta kuubalaista musiikkia aikoihin. Näköjään kannatti odottaa vähän yli nelikymppiseksi ennen omimman taiteensa esittelemistä.

Angá Díaz tarjoaa jotain aivan muuta kuin tähän asti suosituin kuubalainen musiikki, joka pitkälti pyrkii vain rekonstruoimaan mennyttä kulta-aikaa. Díaz on nykypäivää, mikä tarkoittaa vapaata liikkumista koko afroamerikkalaisen musiikin perinteen alueella, jazzista soniin, sambasta malilaisiin griot-lauluihin, sekä myös harvinaisen oivaltavaa ja luontevaa niin sanotun nykyteknologian hyödyntämistä. Hyviä esimerkkejä tästä on albumi täynnä, mutta erikseen voi mainita ällistyttävän omaperäiset ja hienot tulkinnat kahdesta jazz-klassikosta, Coltranen A Love Supremesta ja Round Midnightista.

Vaativaa musiikillista visiota toteuttaa luovien huippumuusikoiden joukko, muun muassa pianisti Chucho Valdes, basisti Cachaito Lopez, malilainen laulaja ja douss’n’gounin soittaja Baba Sissoko ja ranskalainen DJ Dee Nasty. Sen, että bändin johtaja on conguero, kuulee lähinnä siitä, että tällä levyllä congat ja muut lyömäsoittimet todellakin kuuluvat, mutta vain osina rikkaudessaan tasapainoista kokonaisuutta.

Angá Díazin musiikkia on suuri kiusaus verrata suurten latinalaisamerikkalaisten kirjailijoiden romaaneihin - sama mielikuvituksen vapaus, tarinoiden ylitsepursuava runsaus ja yllättävyys sekä kerronnan mielihyvää herättävä, orgaanisen luonnollinen rönsyily. Romaanimaista on myös kyky kaikkiruokaisesti ottaa elementtejä eri perinteistä ja kulttuureista ja sulattaa ne ikiomaksi ilmaisukseen. Tätä yhdistelyä on kyllä ollut pakko ajatellakin, niin älykkään oloista se on kaikessa verevyydessään.

 

Keski-Aasian entiset neuvostotasavallat, tuttavallisesti Stanit eli Kazakstan, Kirgisia, Tadzhikistan, Uzbekistan ja Turkmenistan ovat tämän musiikillisen kiertomatkan kohteina. Valikoima sisältää yhdeksäntoista tyyleiltään toisistaan poikkeavaa ja siltikin selvästi samalta maailmankolkalta kotoisin olevaa esitystä.

Musiikki vaihtelee arkaaisen kuuloisesta perinnemusisoinnista folkrockiin ja poppiin, ja kuriositeettina sekä ehkä ironisena viittauksena neuvostokulttuuriin mukana on myös Kazakstanin presidentillisen orkesterin kansallinen ensemble, joka esittää aitoa kuvitteellista folklorea parhaiden konservatorioissa kouliintuneiden kansantaiteilijoiden tapaan.

Länsimaista vaikutusta kuuluu satunnaisissa sähkökitaroissa ja koneissa, mutta enimmäkseen nykyaika on koskettanut näitä sydäntäsärkevän haikeita lauluja hyvin hellävaraisesti. Sukulaisuus esimerkiksi iranilaiseen musiikkiin on ilmeinen, eikä Turkkikaan ole kulttuurillisesti kaukana - ja muinaista Silkkitietä pitkin kulki väkeä kaikkialta Aasiasta ja Euroopastakin, ja vaikutteita saatiin puolin ja toisin, myös musiikkiin.

 

Reggae on varmaan yksi levinneimmistä musiikinlajeista, eikä suinkaan pelkästään jamaikalaisena lajikkeenaan. Erityisen hanakasti siihen tuntuvat tarttuvan kolmannen maailman muusikot, ja erityisesti silloin, kun he haluavat julistaa jotain.

Niinpä ei pitäisi yllättää, että Chilestä löytyy Gondwanan kaltainen reggaebändi, jonka erottaa aidoista jamaikalaisista ja muunmaalaisista saman reggaevariantin viljelijöistä lähinnä vain kieli. Jos on sattunut kuulemaan vaikkapa suomalaista Soul Captain Bandia, tietää jo sangen tarkkaan, miltä Gondwana kuulostaa: sulava rytmi, Bob Marleyn mieleen tuovat melodiat, tukevat vaskipuhaltimet antamassa sointiin laajuutta. Vilpittömältä vaikuttava yhtye on enemmän uskottava kuin omaperäinen, mutta eihän originaalisuus ole ainoa arvo.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2005

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!