Töissä hikipajassa

Teksti: Peik Johansson

NäkökulmatTalousGlobalisaatioYhtiötAasiaItä-AasiaKiina

 

 Kuva: Peik Johansson. (Kuvaaja: xxx_nimi_tähän)
 

Muistatteko viime kesän kohu-uutiset lakkoilevista työntekijöistä Nokian kännykkälatureita valmistavalla tehtaalla Etelä-Kiinan Shenzhenissä? Palkanalennuksista ja tehtaan muutenkin surkeista oloista suivaantuneet tuhannet työläiset yrittivät vaatimustensa pontimeksi ensin tukkia läheisen valtatien, mutta kun poliisi tuli väliin, työntekijät valtasivatkin koko tehdasrakennuksen ja paukuttivat pesuvateja tehtaan ulkomaisten johtajien toimistoissa.

Aivan niin, en minäkään muista, koska noita uutisia ei ikinä tehty.

Salcompin kännykkälaturitehtaan lakosta kerrotaan viime kuussa ilmestyneessä FinnWatch-tietotoimiston ja Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan teettämässä raportissa "Tehtaalla koko elämä. Vuokratyöläisten olot Nokian ja sen alihankkijoiden tehtailla Etelä-Kiinassa".

Raportin liitteenä olevassa sähköpostiviestissä Salcompin suomalainen toimitusjohtaja Kari Vuorialho tosin vähättelee koko lakkoa. Hän puhuu tehtaalta irtisanottujen vartijoiden aiheuttamasta provokaatiosta. Tehtaalla työskentelevät nuoret tytöt eivät kuulemma oikein edes ymmärtäneet, mistä oli kyse. Kulkivat vain ympäriinsä ja häiritsivät liikennettä.

Maailman johtava kännykkälaturien valmistaja Salcomp on juuri se samainen firma, joka sulki vuosi sitten Kemijärven tehtaansa, antoi potkut usealle sadalle työntekijälle ja siirsi koko tuotantonsa Kiinaan. Kemijärvellä työntekijöille maksettiin bruttona tuollaiset parituhatta euroa kuussa, Kiinassa reilu 50 euroa. Sillä hinnalla Shenzhenin erikoistalousalueella tehdäänkin sitten 12-tuntisia työpäiviä kuusi päivää viikossa ja sunnuntaina yleensä vielä pakollisia ylitöitä.

Salorantiellä Kemijärvellä yhä pääkonttoriaan pitävä Salcomp on entinen Nokian tytäryhtiö, joka myytiin vuonna 1999 ruotsalaisen Wallenbergin suvun sijoitusyhtiölle EQT:lle.

Kiinalaistutkijoiden laatimassa raportissa kerrotaan Salcompin laturitehtaan lisäksi työoloista Nokian Dongguanin matkapuhelintehtaalla sekä kolmella muulla tehtaalla, joilla valmistetaan Nokian kännyköiden komponentteja, akkuja ja kuoria.

Tarina on kaikkialla pääpiirteissään sama. Tehtailla töissä olevat parikymppiset nuoret, yleensä naiset, ovat useimmiten maalta tulleita vuokratyöläisiä. He eivät ole Nokian tai tämän alihankkijoiden palkkalistoilla, vaan yksityisten värväystoimistojen palkkaamia pätkätyöläisiä. Maalta tulleilla siirtotyöläisillä ei ole kaupungeissa minkäänlaista sosiaaliturvaa. Työpaikka-asuntoloiden pienissä yksiöissä asuu kymmenen ihmistä. Tehtailla vallitsee sotilaallinen kuri ja virheistä rangaistaan. Irtisanomisaikoja ja ammattiliittoja ei ole. Palkka voi usein jäädä alle lakisääteisen minimin.

Toki tehtaiden välillä on hiukan erojakin. Nokian omalla tehtaalla pelataan joskus koripalloa ja vakituiset työntekijät voivat saada connecting people -bonusta tai työpisteen siisteyslisää peräti viisi euroa kuussa.

Saas nähdä, millainen kuluttajaliike kiinalaisten hikipajojen työntekijöiden oikeuksien puolesta täällä Nokia-Suomessa nyt syntyy.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2005

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!