Kossi Emmanuel Awunor, sunnuntailapsi

Teksti: Inari Saltevo

YmpäristöAfrikkaLänsi-AfrikkaTogo

 

 Kuva: Kossi Emmanuel Awunor. (Kuvaaja: Inari Saltevo)
 

Esittäytyessään Kossi kertoo minulle ranskalaisen rinnakkaisnimensä Emmanuel. Kossi, tai Emmanuel, on sunnuntailapsi, jonka hänen Ghanassa ja Togossa käytettävä etunimensä paljastaa. Siitä vihjaavat myös nuorukaisen alati nauravat kasvot ja silmistä paistava aurinko.

Kossin ikä lähentelee kolmeakymmentä; hän ei itse ole elinvuosiensa määrästä täysin varma. Togossa sen sijaan lapsen syntymäviikonpäivä jää kaikkien mieleen, koska sen mukaan hän saa myös nimensä. Jos Kossilla olisi samana päivänä syntynyt pikkuveli, saisi hän nimekseen Kossivi.

Kossi Emmanuel on ollut mukana togolaisen kansalaisjärjestön Astovocin toiminnassa jo muutaman vuoden ajan. Tutustuin itse Sunnuntailapseen istuttaessamme ravinnepuita kahville ja kaakaolle Akloan kylässä, Kpalimésta tunti pohjoiseen. Kuulin Kossilta hiljattain, että Akloaan, jossa asuessamme ei vielä ollut edes sähköä, on nyt saatu puhelin.

Puunistutusprojektien lisäksi Emmanuel on toiminut vapaaehtoisena kesäopettajana Keski-Togon kouluissa sekä järjestänyt kansainvälisiä taideleirejä, joiden tarkoitus on lisätä eurooppalaisafrikkalaista kulttuurivaihtoa.

Emmanuelin haaveet liittyvät kuitenkin maatalouteen: nuorimies toivoo löytävänsä lisää eurooppalaisia yhteistyökumppaneita tukemaan kanala- ja viljelysmaahankkeitaan. Suunnitelmat ovat valmiina paperilla numeroina ja kirjaimina, mutta kaikki kaatuu yleensä rahoittajan puutteeseen.

Emmanuel puhuu Euroopan ja Afrikan välisen sillanrakennuksen puolesta: hänen mielestään etenkin ruohonjuuritason kehitysyhteistyö on sekä hyödyllistä että hauskaa. Kpalimén ympäristöön sijoittuvat vapaaehtoiset saavat kyläläisiltä poikkeuksetta lämpimän vastaanoton. Paikallisten äimistyneet ilmeet eivät tosin olleet harvinaisia yovojen eli valkoisten heiluessa aamun sarastaessa kädet mullassa akloalaisella pellolla.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2005

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!