Kullat kiertoon

Teksti: Mika Railo

NäkökulmatKöyhyysKehitysyhteistyöTalousVelkaEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Mika Railo

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on vastikään myöntänyt, että rahaston kultavarastoja voisi sittenkin, ehkä, kenties myydä ilman, että kullan hinta maailmanmarkkinoilla romahtaa. Kaupoista saaduilla dollareilla voisi sitten vaikka mitätöidä köyhien maiden velkoja.

Jo oli aikakin.

Idea valuuttarahaston ja Maailmanpankin kullan myymisestä kehitysmaiden velkojen kuittaamiseksi on ainakin kymmenen vuotta vanha. En tiedä, missä se on syntynyt, mutta kunnia sen hengissä pitämisestä kuuluu kyllä kansalaisjärjestöille, jotka väsymättä, vuodesta toiseen, ovat jaksaneet vääntää rautalankaa epäuskoisille virkamiehille.

Idea on myös nerokas. Se kuulostaa varallisuutta tyhjästä tahkoavalta Väinämöisen sammolta: kun hallitus muuttaa omaisuuttaan olomuodosta toiseen, se ei maksa hallitukselle mitään. Näin kehitysmaissa suurta kurjuutta ja köyhyyttä aiheuttavat velat voitaisiin mitätöidä teollisuusmaiden kannalta ilmaiseksi.

Virkamiehet ja poliitikot ovat vastustaneet kultakauppaa kiivaasti, koska ovat pelänneet, että kullan arvon romahtaminen tekisi niiden pahan päivän varalle jemmatusta varallisuudesta arvotonta. Kansallisomaisuuksia on sijoitettu kultaan, koska kullan arvo on maailmanhistoriassa ollut verrattain vakaa.

Kullan arvo on kummallinen käsite. Vaikka metallille korujen ja hampaanpaikkojen lisäksi on vaikea keksiä mitään käyttöä, sen hinta on maailmanhistoriassa pysynyt korkealla. Kullanhimo näyttäisi olevan suhteellisen vakio.

Himo kyllä heiluttelee hintoja jossain määrin: kultaakin kalliimpaa (noin kaksi kertaa) on tällä hetkellä platina. Hintaa ovat viime vuosina nostaneet kiinalaiset, joiden mielestä harmaa platina näyttää aasialaisella iholla paremmalta kuin kulta.

Timanttimarkkinat ovat vielä tätäkin kummallisemmat. Niitä kontrolloi käytännössä yksi yhtiö, De Beersin timanttitalo, joka pitää huolen siitä, että markkinoilla on jatkuvasti huutava pula kivistä. Jos kaikki maailmassa löydetyt timantit päästettäisiin kerralla markkinoille, timantteja voisi ostaa merirosvorahoilla. Tällainen panttaaminen on mielestäni huutava vääryys, koska olen aina halunnut timanttiupotteisen tiskiharjan.

Nyt kun maailman taitavimmat talousnerot näyttäisivät vihdoin ottaneen opikseen, teollisuusmaiden on aika päättää seuraavista askelista. Johtavien teollisuusmaiden G7-klubi kokoontuu jälleen kesällä. Tony Blair aikoo ajaa kultamyyntiä tosissaan. Suomea ei ole kutsuttu kekkereihin, mutta siitä huolimatta hallituksen kannattaisi valmistautua rohmuamaan velkakultaa. Vanhasen hallitus voisi kirkastaa viime aikoina hieman himmentynyttä kehitysapukilpeään ihan ilmaiseksi.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2005

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Mika Railo