Puheiden aika on ohi

UNDP:n Pohjoismaiden-toimiston johtaja Poul Grosen uskoo yhä vuosituhattavoitteiden toteutumiseen, mutta kuluva vuosi on ratkaiseva eikä takapakkeja saa ottaa.

Teksti: Tuomo Tarvas

DemokratiaHallintoKöyhyysKehitysyhteistyöHankeKehitysyhteistyön määräTerveysRuokaVäestöEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Kuva: Poul Grosen  (Kuvaaja: Tuomo Tarvas

UNDP-johtaja Poul Grosen luottaa YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumiseen.

YK:n kehitysrahaston UNDP:n Pohjoismaiden-toimiston johtaja, tanskalainen Poul Grosen seisoo järkähtämättömästi vuosituhattavoitteiden takana. Tavoitteiden sisältöä ei enää muuteta eikä keskustelunvaraa ole aikataulunkaan suhteen: vuoden 2015 takarajassa on pysyttävä.

"Puheiden aika on ohitse, nyt tarvitsemme toimintaa. Enää ei puhuta siitä, mitä tavoitteita tarvitaan, vaan siitä, miten niihin päästään ja paljonko rahaa niiden toteuttaminen vaatii", Grosen sanoo.

Yhteisymmärrys vuosituhattavoitteiden rahoittamisesta ja konkreettisista toimenpiteistä tulisi saavuttaa syyskuussa pidettävään YK:n huippukokoukseen mennessä.

"Kokouksessa ei niistä enää keskustella. Kyse on pitkälle poliittisesta tahdosta", Grosen huomauttaa.

Valtiot ovat Grosenin mukaan nihkeän alun jälkeen sitoutumassa vuosituhattavoitteisiin ja ymmärtämässä niiden merkityksen.

"Vuosina 2003-2004 tavoitteet ovat saaneet taakseen ennennäkemättömän tuen. Jos katselee hallitusten tai Maailmanpankin nettisivuja, niiltä löytyy MDG (Millennium Development Goals). Sama juttu on kansalaisjärjestöjen kotisivuilla."

Grosen pitää hallitusten yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa välttämättömänä. Hän huomauttaa, ettei tule puhua pelkästään hallitusten, vaan hallitusten, yksityisen sektorin sekä kansalaisyhteiskunnan yhteisistä tavoitteista.

"Köyhien maiden ihmiset eivät voi luottaa hallituksiinsa. Kansalaisjärjestöjen on painostettava hallituksia etelässä ja pohjoisessa."

Kansalaisyhteiskunta on kuitenkin vielä kaukainen unelma ympäri maailman, sillä valtaapitävien vastaisia mielipiteitä ajavat kansalaisjärjestöt laitetaan ahtaalle, niiden sananvapautta rajoitetaan ja toisinajattelijoita uhkaillaan, pidätetään ja kidutetaan. Järjestöjä ei oteta mukaan päätöksentekoon vakavasti otettavina toimijoina.

"Ainoat hallitukset, jotka ottavat järjestöt vakavissaan, ovat Pohjoismaissa", Grosen arvioi.

Velkahelpotukset välttämättömiä

Yksi suurimmista ongelmista vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa on luonnollisesti rahoitus. Kun monien köyhimpien maiden on jo nyt lähes mahdoton tarjota kansalaisilleen alkeellisiakaan palveluita, kuten puhdasta juomavettä, koulutusta ja terveydenhoitoa, esimerkiksi kestävä kehitys jää helposti jalkoihin.

YK:n erityisasiantuntijan, Millennium-projektia johtavan Jeffrey Sachsin tammikuussa julkistamassa raportissa lasketaan, että vuosituhattavoitteisiin pääsemisen hinnaksi tulisi kaikilta pieni- ja keskituloisilta mailta yhteensä 121 miljardia dollaria ensi vuonna ja 189 miljardia dollaria vuonna 2015. Eniten rahaa nielevät terveydenhoito, koulutus ja energiantuotanto.

Grosenin mukaan länsimaiden yltäminen 0,7-tavoitteeseen auttaisi kehittyviä maita tuntuvasti. YK:n jo vuonna 1970 suosittamaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta ovat kehitysyhteistyövaroissaan yltäneet vain Ruotsi, Norja, Tanska, Luxemburg ja Alankomaat. Ruotsi aikoo jopa entisestään parantaa otteitaan, sillä vastailmestyneen OECD:n raportin mukaan se pyrkii nostamaan tukensa yhteen prosenttiin ensi vuoteen mennessä.

Grosen paheksuu sitä, että Suomen hallitus lipsui maaliskuisessa budjettikehysneuvotteluissaan 0,7-tavoitteensa toteuttamisaikataulusta.

"Etelä tarvitsee sisäistä ja ulkoista rahoitusta, yksityisiä sijoituksia ja virallisia kehitysyhteistyövaroja", hän sanoo.

Helmikuussa G8-maiden johtajat lupasivat pahiten velkaantuneille eli niin sanotuille HIPC-maille jopa 100-prosenttisia velkahelpotuksia monenkeskisistä veloistaan.

Hanke otti huhtikuussa takapakkia, kun IMF ja Maailmanpankki eivät kevätkokouksessaan päässeet sopuun velkahelpotusten toteuttamisesta.

Grosenin mukaan velkahelpotuksista luopuminen voisi olla kohtalokasta.

"Miksi etelä alkaisi tehdä toimintasuunnitelmia tavoitteiden toteuttamiseksi, jos sinne ei luvata velkahelpotuksia?"

Kiitosta saa Britannia, joka Grosenin mukaan on viime aikoina toiminut aktiivisesti kehityskysymyksissä, kuten ajamalla G8-kokouksessa velka-armahduksia.

"Britannia on myös ilmoittanut tavoittelevansa 0,7:ää ja sillä on oma African Action -hankkeensa. Tony Blairin ja Gordon Brownin puheet ovat läpimurto", Grosen sanoo.

Etelän kannalta on tärkeää, että kehittyvien maiden tuotteiden pääsyä rikkaiden maiden markkinoille helpotetaan ja länsimaiden tuotteiden asemaa keinotekoisesti parantavia tariffeja ja tullimaksuja poistetaan.

Tilannetta pyritään parantamaan kaupan vapauttamiseen tähtäävällä niin sanotulla WTO:n Dohan-kierroksella. Grosen toivoo, että nyt pysähdyksissä olevissa Dohan neuvotteluissa edistyttäisiin.

"Nyt etelän kauppa ei etene. Kehittyvien maiden on saatava lisää työkaluja kilpailukykynsä parantamiseen", Grosen luonnehtii.

Hiv/aids vaikein haaste

Maanosien välillä on suuria eroja sen suhteen, minkä tavoitteiden saavuttaminen on kaikkein vaikeinta. Tuskaisin tilanne on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä- ja Itä-Aasiassa.

Koko maapallon tasolla Grosen pitää kaikkein hankalimpana saavutettavana tavoitetta kuusi eli hiv/aidsin, malarian ja muiden tappavien tautien leviämisen puolittamista vuoteen 2015 mennessä. Tautien leviämisen pysäyttäminen edistäisi myös tavoitteita 4 ja 5 eli lasten ja äitien kuolleisuuden vähentämistä.

Yleisimpiä lasten kuolinsyitä ovat WHO:n tuoreen tutkimuksen mukaan keuhkokuume, malaria, ripuli ja hiv/aids. Ne olisivat ehkäistävissä melko edullisesti, yksinkertaisin keinoin sekä oikealla rahojen kohdentamisella.

"Esimerkiksi Ugandassa ei käytetä kovin paljon enemmän varoja hiv:n ja aidsin vastaiseen kamppailuun kuin naapurimaissakaan, mutta siellä on onnistuttu priorisoinnissa ja rahojen käyttämisessä. On huolehdittava, että infrastruktuuri on riittävää, jotta klinikoita voitaisiin ylipäänsä rakentaa ja ihmiset pääsisivät niissä käymään", Grosen sanoo.

Sachsin raportti esittää raportissaan MDG-tavoitteiden saavuttamiseksi niin sanottuja "pikavoittoja" (quick wins), kuten malariasääskiverkkoja, lannoitteita ja ilmaisia kouluruokailuita.

Pikavoittoja on arvosteltu siitä, että ne tarjoavat vain väliaikaisia, teknisiä keinoja, kun ongelmien taustalla ovat vuosikymmenien aikana kehittyneet monimutkaiset poliittiset ja taloudelliset ongelmat. Grosen myöntää, että "pikavoitot" eivät missään nimessä yksin riitä, mutta ne ovat yksinkertaisia ja halpoja ja niillä voi nimensä mukaisesti päästä nopeasti alkuun.

"Positiiviset muutokset nähtävä"

Vaikka Grosen suhtautuu erittäin toiveikkaasti vuosituhat-tavoitteiden toteutumiseen, hän ei väitä, että kehitys olisi kulkenut kuin uusi Porsche vastakuivuneella maantiellä.

"Kuluneen 15 vuoden aikana esimerkiksi Afrikassa on tiettyjä maita, kuten Sierra Leone tai Liberia, joissa kehitystä on tapahtunut tuskin lainkaan tai kehitys on jopa ottanut takapakkia. Toisaalta on pitkä lista maita, joissa kehitys on ollut myönteistä, kuten Sambia, Tansania ja Mosambik."

Tilastot ovat tehokas ase osoittaa, että mikä tahansa toimii - ainakin näennäisesti. Esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa talous kasvaa hurjaa vauhtia, mutta alueelliset erot ovat huimat. Samoin on Vietnamissa, jossa Grosen vieraili maaliskuussa. Siellä Hanoin alue on menestynyt hyvin, kun taas maaseudulla on Grosenin mukaan päivittäisiä mielenosoituksia, joissa protestoidaan vaurauden keskittymistä kasvukeskusten asukkaiden hyväksi.

"Maiden sisällä on eri yhteiskuntia tulonjaon epätasa-arvoisuuden takia. Tähän ongelmaan voidaan vaikuttaa esimerkiksi valtioiden tekemillä MDG-raporteilla, joista käy ilmi, millä alueilla vuosituhattavoitteet vaativat eniten työtä ja minne voimavaroja pitää keskittää", Grosen kertoo.

"Ei saa olla liian skeptinen. On vain opittava näkemään muutosta ja positiivisia signaaleja, jotka osoittavat, että olemme pystyneet vaikuttamaan asioihin."

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2005

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!