Kaksi päivää kuninkaallisena

Sophya Ear ja Soveth Ly saivat toisensa perinteisin kambodzhalaisin häämenoin.

Teksti: Anna Laakso

Pitkät

Kuva: Sophya Ear ja morsiustytöt toivottavat vieraat tervetulleiksi. (Kuvaaja: Anna Laakso

Sophya Ear ja morsiustytöt toivottavat vieraat tervetulleiksi.

"Melkein kuin olisin vankilassa, vanhempani eivät päästä minua minnekään", Sophya Ear, 23, huokaa. Tämä "vankeus" päättyy kuitenkin onnellisesti: Sophya ja Soveth Ly, 33, ovat itse löytäneet toisensa ja heidät vihitään perinteisin khmeriläisin eli kambodzhalaisin juhlallisuuksin. Samalla arvostus muiden silmissä nousee mukavasti.

Oikeastaan pari on vihitty jo kaksi viikkoa aikaisemmin maistraatissa Pariisissa, sillä Soveth on Ranskan kansalainen. Ranskalaiset vihkiseremoniat eivät kuitenkaan päde Kambodzhassa: morsiusparin on käyttäydyttävä varovaisesti perinteisiin häihin asti, ettei vain mikään epäonnekas sattuma tuo huonoa onnea avioelämään.

Kambodzhalaisen mittapuun mukaan Sophya ja Soveth eivät sentään ole aivan tavallinen nuoripari. Molemmat asuvat ulkomailla: Soveth on asunut koko ikänsä Ranskassa, ja Sophya opiskelee Kanadassa. He tutustuivat Kambodzhassa Sovethin ollessa siellä lomalla ennen Sophyan lähtöä Kanadaan. Kaukorakkaus kesti sähköpostin, puhelimen ja muutamien tapaamisten avulla. Pari kihlautui kesällä 2003, ja häitä alettiin suunnitella seuraavaksi kesäksi. Häiden jälkeen nuoripari asettui Ranskaan.

Onnea ja siunausta palin kielellä

Ennen vanhaan kambodzhalaiset häät kestivät viikon, mutta nykyään häitä juhlitaan vain kaksi päivää. Seremoniat alkavat varsinaista hääjuhlaa edeltävänä päivänä palmunoksien leikkuulla sulhasen kotona - tai tässä tapauksessa Sovethin perheen majapaikassa hänen tätinsä luona. Seremoniamestari aloittaa palinkielisen rukouksen, johon muut yhtyvät ulkomuistista.

"Lähinnä vain munkit opettelevat palia. En tunne tarkalleen rukouksen merkitystä, mutta siunausta ja onnea siinä toivotaan", vakuuttaa yksi sulhaspojista.

Perinteisen musiikin säestyksellä puun hengiltä pyydetään lupaa ottaa muutama oksa häitä varten. Sitten ketteräliikkeinen mies kipuaa palmun latvaan leikkaamaan oksat. Häiden suomalaisvieras pidättää jo tässä vaiheessa hengitystään: pukuloisto ja musiikki luovat sadunomaista tunnelmaa, ja tämä on vasta alkua.

Oksien leikkuun jälkeen sulhanen seurueineen siirtyy morsiamen kotiin. Talon alakerrassa sijaitsevasta Sophyan vanhempien omistamasta apteekista ei ole jälkeäkään: lääkehyllyt on käännetty seiniä vasten ja koko koti on koristeltu värikkäillä kankailla, mahtavilla kukka- ja hedelmäasetelmilla ja kynttilöillä. Kadulle talon eteen on pystytetty katos seurustelua ja ruokailua varten. Morsiamen luona seremonia toimitetaan neljän buddhalaismunkin johdolla. Vieraat yhtyvät jälleen rukouksiin ja siunauksiin.

Puku vaihtuu kymmeniä kertoja

"Kuvitteletko voivasi nukkua tänä yönä? Turha vaiva, kun pitää herätä jo neljältä", hihittelevät morsiustytöt, jotka viettävät häitä edeltävän yön siskonpedissä morsiamen luona. Vaikuttaa aivan siltä, kuin kikattelu pyjama päällä kuuluisi juhlaperinteeseen. Onhan kyseessä toki Sophyan viimeinen ilta viattomana tyttönä ennen liittymistä aviovaimojen arvokkaaseen joukkoon.

Hääpäivän aamuna morsiusparin pukijat saapuvat taloon muiden vielä nukkuessa. Päivän aikana pari vaihtaa pukua ja kampausta kymmeniä kertoja. Pukukankaat ovat paksua silkkiä ja ne hohtavat kirkkaissa väreissä. Malliltaan puvut ovat perinteisiä kuninkaallisten asuja aina muinaisen Angkorin hovin ajalta asti. Ne vuokrataan hääpalvelufirmalta, joita maan pääkaupungissa Phnom Penhissä on lukemattomia.

"Näytänkö ihan hassulta?" Soveth tiedustelee varovasti ystäviltään saatuaan ensimmäisen perinneasun päälleen. Vakuutamme hänen näyttävän paitsi hieman hassulta myös erittäin komealta.

Auringonnousun aikaan häätalossa ollaan valmiita ottamaan sulhanen ja vieraat vastaan. He saapuvat kulkueena kantaen hedelmävateja, kakkuja ja muita lahjoja morsiamen perheelle. Tapaan kuuluu, että morsiusparin vanhemmat vielä hääpäivänä julkisesti sopivat naimakaupasta. Tervehdysten jälkeen seremoniat jatkuvat sormusten vaihdolla.

Juhlallisuudet etenevät yksityiskohtia myöten perinteisen kaavan mukaisesti. Seremoniamestarit pitävät pitkän ja yleisön huumorintajua hellivän puheen, rakastavathan kambodzhalaiset hyville jutuille nauramista. Vaikka Sophya ja Soveth eivät itsekään ymmärrä kaikkien seremonioiden tarkoitusta, he nauttivat täysin rinnoin päivästään kuninkaallisina.

"Tämä on tärkeä päivä. On ihanaa ja jännittävää olla juhlan keskipisteenä!" Sophya toteaa iloisena.

Länsimaisia tapoja perinteiden rinnalla

Lounaan jälkeen vieraat lähtevät koteihinsa valmistautumaan iltajuhlaa varten. Morsiuspari seurueineen sen sijaan vaihtaa jälleen asua. Tällä kertaa he pukeutuvat länsimaisiin valkoisiin juhlapukuihin ja lähtevät valokuvattaviksi erääseen puistoon. Video- ja valokuvauksella onkin merkittävä osa häissä. Itse asiassa ulkopuolisesta katsojasta kuvaus näyttää usein olevan vihkiseremonioita tärkeämpää. Selitykseksi kerrotaan vain, että hääparin on tärkeää saada juhlastaan paljon kuvia.

Kambodzhassa vanhemmilla on yhä valta ja vastuu lasten avioliittojen järjestämisessä. Maassa vallitsee osin näkymätön luokkajako: puoliso etsitään yleensä "samanarvoisesta" perheestä. Tytöt ovat naimisiin mennessään usein alle 20-vuotiaita. Miehet sen sijaan voivat olla vanhempiakin, sillä perinteisesti heidän on hankittava itselleen hyvä toimeentulo ennen kuin he voivat haaveilla omasta perheestä. Phnom Penhistä löytyy kuitenkin pieni määrä avoimesti tätä perinnettä vastaan kapinoivia nuoria. He valitsevat itse tyttö- tai poikaystävänsä ja elävät avoliitossakin - epäilemättä suvun kauhistukseksi. Aika näyttänee, saavatko näiden nuorten toiveet sijaa vuosisataisessa perinteessä.

Sophyan ja Sovethin hääpäivä jatkuu iltavastaanotolla. Kaikki ystävät ja tuttavat on kutsuttu, yhteensä 600 henkeä. Morsiuspari vanhempineen sekä morsiustytöt ja sulhaspojat ottavat vieraat ovella vastaan. Lahjaksi tuodaan rahaa: näin koko ystäväpiiri osallistuu häistä koituvan laskun lyhennykseen.

Illan ohjelmassa on jotain tuttua suomalaisellekin: kakun leikkuu ja häätanssi. Riisin heiton korvaa suihkuserpentiini: "Hui apua! Ei noin paljon, sitä on jo joka paikassa!" morsiuspari voihkii ja nauraa serpentiinisateessa. Khmeriläisten kansantanssien sävelten kajahtaessa ilmoille ainakin etukäteen harjoitelleet uskaltautuvat hauskanpitoon tanssilattialle. Värikäs silkkimeri kahisee ja loistaa musiikin saadessa hetkeksi otteen hääväestä. Maalliset murheet tulevien avioliittojen järjestämisestä, maan poliittisesta epävakaudesta ja jokapäiväisen riisin hankinnasta jäävät unohduksiin; nyt iloitaan ystävien seurasta ja nuorenparin onnesta.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2005

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!