Oikeus metsään

Kylämetsäjärjestelmän avulla pyritään takaamaan kyläläisten elanto ja säilyttämään Kambodzhan metsät tuleville sukupolville.

Teksti: Sanna Jäppinen

YmpäristöAasiaKaakkois-Aasia

 

Kuva: Kambodzhalaisnainen hakkaamassa puita. (Kuvaaja: Liisa Huima)
Kylämetsillä pyritään takaamaan metsien säilyminen tavallisten kambodzhalaisten hallussa.
 

Joukko Chramasin kylän asukkaita on levittäytynyt aukealle, jota reunustavat korkeat puut. Kyläläiset toivovat saavansa omistusoikeuden ympäröivään metsään, jota ei viime vuosina ole kohdeltu kovin kunnioittavasti: metsää häviää jatkuvasti, kun sitä poltetaan viljelysmaaksi, ja eliitti myy puita metsäyhtiöille.

Pitkästä sisällissodasta edelleen toipuvassa Kambodzhassa maanomistusoikeudet ovat sekavat, eikä edes yksityismaille ole selviä rajoja. Asiakirjat, joilla omistusoikeuden voisi todistaa, ovat tuhoutuneet. Tilannetta pahentaa korruptio, sillä oikeuden hakeminen viranomaisilta ei juuri onnistu.

Metsät ovat periaatteessa olleet valtion omistuksessa, ja Kambodzhassa on jo pari vuotta ollut virallisesti voimassa metsähakkuiden kielto. Kansainväliset avunantajat ovat kieltäytyneet tukemasta metsäohjelmia, sillä monikansalliset metsäyhtiöt eivät ole tehneet minkäänlaisia suunnitelmia kestävästä metsänhoidosta.

Paikallista päättämistä vasta opetellaan

Chramasin kylän havittelema alue on kylämetsäksi iso, 352 hehtaaria. Suuri osa alueesta on kuitenkin niin sanottua kakkoslaatuista metsää, joka ei kelpaa hakkuuseen, mutta jota voidaan käyttää kotitarpeiksi. Puiden ohella metsä tarjoaa tietysti myös muita hyötykasveja.

Kylämetsätoimikuntaa johtaa nuori nainen, 23-vuotias Sin Thal, joka uskoo tulleensa valituksi haasteelliseen tehtäväänsä, koska ihmiset pitävät hänestä ja luottavat häneen.

"Lähdin mukaan komiteaan, koska haluan säilyttää ja hoitaa metsävaroja tuleville sukupolville. Tarvitsemme metsää rakentaaksemme taloja, kouluja ja työvälineitä."

Vielä Kambodzhassa ei ole myönnetty kovin monia kylämetsäoikeuksia, mutta hakemuksia on sisällä noin 260.

"Laillinen asema kylämetsille määriteltiin vuonna 2002 ja varsinaiset säännöt järjestelmä sai tämän vuoden alussa", kertoo hankeneuvoja Katja Pellini Mlup Baitong -ympäristöjärjestöstä, joka auttaa alueella kolmea kylää kylämetsäaseman hakemisessa.

Hakuprosessi on hidas ja työläs, sillä byrokratia kulkee monen elimen kautta. Ensin kylästä kuntaan, joka on alin päätöksentekotaso, sieltä aluetasolle, sieltä maakunnan päättäjille ja vihdoin Kambodzhan hallitukselle.

"Ensimmäiset avoimet kuntavaalit pidettiin vasta vuonna 2003, ja nyt opetellaan paikallista päätöksentekoa ja etsitään vaikutuskanavia", Pellini toteaa.

"On tärkeää luoda yhteyksiä kunnanvaltuutettuihin ja -hallitukseen, sillä kunnissa tehdään viisivuotissuunnitelma, johon yritetään saada mukaan myös luonnonvarojen hoito-ohjelma."

Kestävän metsänhoidon arvoitus

Jos kylämetsän asema vihdoin onnistutaan saamaan, kyläläiset omistavat metsän. Puuta ei saa myydä ensimmäisen viiden vuoden aikana, ja metsänhoitoa on suunniteltava kestävästi. Kylämetsän asema myönnetään 15 vuodeksi, ja viiden vuoden välein on tehtävä uusi hoitosuunnitelma.

Kylämetsäjärjestelmä on saanut monelta kansalaisjärjestöltä myös kritiikkiä. Arvostelijat sanovat, ettei järjestelmä todellisuudessa hyödytä kyläläisiä, sillä lain voima on heikko: jos metsää ei hoideta "kestävästi", otetaan omistusoikeus pois. Päätöksen siitä, mitä kestävällä milloinkin tarkoitetaan, tekee aseman myöntänyt metsähallitus.

Yhteismetsästä kun on kyse, kyläläisten on myös tehtävä suunnitelmat siitä, millaiset sakot laittomasta hakkuusta seuraa, minkä verran kukin saa hakata puuta omaan käyttöönsä ja miten tulevaisuudessa saatavat hakkuutulot jaetaan.

Kylämetsätoimikunnan varapuheenjohtaja Chum Ry uskoo, että valtaosa 150 perheen kylän asukkaasta lähtee tekemään metsänhoito- ja käyttösuunnitelmaa, kunhan kyläläisiä vain pyydetään mukaan.

"Olemme oppineet tuntemaan paremmin oikeutemme metsään. Ongelmana on ollut muun muassa se, että eliitti on yrittänyt anastaa omistusoikeuden. Nyt laittomiin hakkuisiin puuttumiseen tehdään selvät säännöt."

Entä kuinka laittomiin hakkuisiin syyllistyneet saadaan tilille, jos virkavalta on itsekin mukana tihutöissä?

Chum Ry pysyy vaiti. Korruption kitkemiseen kyläläiset eivät vielä ole keksineet keinoa.



Kambodzhalainen harvinaisuus

Mlup Baitong on ainoa Kambodzhan Kampong Thomin maakunnassa toimiva ympäristöjärjestö. Se on myös sikäli harvinaisuus, että paikallisia ympäristö-järjestöjä ei koko maassa ole montakaan. Mlup Baitongilla on kaikkiaan 32 työntekijää, ja mukana on paljon paikallisia vapaaehtoisia: vasta koulusta valmistuneet nuoret etsivät ruokapalkalla työkokemusta järjestötoiminnan ja kehitysyhteistyön alalta. Palkkaakin nauttivat työntekijät ovat nuoria, sillä kokemuksen karttuessa siirrytään kansainvälisiin järjestöihin.

Suomalainen biologi Katja Pellini on ollut mukana Mlup Baitongin toiminnassa Kampong Thomissa alusta asti, ensin vapaaehtoisena vuodesta 2002 lähtien ja sittemmin palkattuna. Tällä hetkellä palkan maksaa DED eli Saksan kehityspalvelu. Aiemmin Pellini toimi aluetoimistossa koordinaattorina, mutta nyt titteli on vaihtunut hankeneuvojaksi, sillä koordinaattoriksi haluttiin paikallinen. Kun Pellinin posti päättyy tämän vuoden lopussa, toiminnan pitäisi jo pyöriä täysin paikallisin voimin.

"Työhömme suhtaudutaan myönteisesti, mutta ympäristö ei ole ihmisten prioriteettilistalla ykkösenä vaan teeman täytyy liittyä yleisempään kehityshankkeeseen. Luonnonvarojen säilyttämisestä hyötyisivät eniten köyhimmät, mutta he eivät pysty ajattelemaan tulevaisuutta vaan joutuvat keskittymään tähän päivään", Pellini toteaa.

Kylämetsäohjelman ohella Mlup Baitong edistää ympäristökasvatusta Kampong Thomissa pagodahankkeella, jolle on saatu kehitysyhteistyötukea Suomen ulkoministeriöltä vuodesta 2003 lähtien. Kylien keskipisteinä toimivilla pagoda- eli temppelialueilla ihmisille opetetaan muun muassa monimuotoista puutarhanhoitoa, puiden istutusta ja kompostointia.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2005

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!