Rikos ja rangaistus

Argentiinan korkein oikeus on vihdoin mitätöinyt armahduslait, jotka suojelivat sotilasdiktatuurin vastuuhenkilöitä tuomioilta.

Teksti: Javier Cuevas

DemokratiaHallintoKorruptioAmerikkaLatinalainen AmerikkaEtelä-AmerikkaArgentiina

Kuva: Argentiinalainen Buscarita Roa. (Kuvaaja: Paula Sansone

Buscarita Roa taistelee "kadonneen" poikansa kohtalon selvittämiseksi.

"Mätäne, murhaaja!", huusi väkijoukko Argentiinan entiselle merivoimien kapteenille Adolfo Scilingolle huhtikuussa Madridissa. Scilingo oli juuri tuomittu Argentiinan sotilasdiktatuurin (1976-83) aikaisista, myös Espanjan kansalaisiin kohdistuneista hirmutöistään 640 vuodeksi vankeuteen. Hän oli osallisena muun muassa kuolemanlentoihin, joissa diktatuurin vastustajia heitettiin elävinä hyiseen mereen.

Tuomio oli riemuvoitto likaiseksi sodaksi kutsuttujen vuosien aikana kadonneiden omaisille ja ihmisoikeusjärjestöille. Jäljettömiin "katosi" ainakin 10 000 ihmistä, joiden ruumiita ei ole koskaan löydetty.

Tuomiota seurasi pian toinen, argentiinalaisille historiallisesti vielä merkittävämpi päätös. Argentiinan korkein oikeus julisti sotilasjunttaa suojelleet armahduslait perustuslain vastaisiksi kesäkuussa, 20 vuotta oikeudenkäynnin aloittamisen jälkeen. Juntan sotilaita voidaan nyt tuomita myös kotimaassaan.

Pitkä oikeustaistelu

Adolfo Scilingo oli ensimmäinen Argentiinan ulkopuolella tuomittu sotilasjuntan vastuuhenkilö. Juntan johtaja, kenraali Jorge Videla upseereineen asetettiin syytteeseen ensimmäisen kerran jo vuonna 1985. Oikeudenkäynti oli historiallinen Latinalaisessa Amerikassa, jossa mikään sotilasvalta ei ollut aikaisemmin joutunut sellaisen kohteeksi.

Presidentti Carlos Menem vapautti kuitenkin ensitöikseen kiduttajat vankilasta vuonna 1989. Armahdus perustui tuoreisiin lakeihin, joiden mukaan diktatuurin aikaiset rikokset olivat rankaisemattomia. Kansalaisyhteiskunta luonnehti armahdusta Argentiinan historian surullisimmaksi tapaukseksi ja valtion petokseksi kansalaisiaan kohtaan.

"Valtion laillisuus ja etiikka oli voitettava takaisin. Unohduksen laki eli armahduslaki on ollut haava yhteiskunnassamme. Miten maamme voi toipua diktatuurin vuosista, jos niiden rikoksia ei tutkita ja rangaista kovalla kädellä?" kysyy oikeudenkäyntiä johtanut tuomari Leon Arslanian.

Sotilaat vetosivat todisteiden puutteeseen. Heidän mukaansa ei ollut olemassa rikosta, koska ei ollut uhriakaan. Ihmisoikeusjuristit ovat puolestaan tulkinneet rikosten jatkuvan niin kauan, kunnes uhrien ruumiit on löydetty. Todisteita pidätetyistä ja kadonneista on kerännyt kansallinen katoamiskomissio CONADEP.

Kansallisen yleissyyttäjän Esteban Righin mukaan oikeudenkäynnin eri vaiheet eivät ole olleet sattuman tuotteita. "Ne ovat seurausta maailmanlaajuisen juridisen ja ihmisoikeuksiin liittyvän tietoisuuden kehittymisestä, joka alkoi toisen maailmansodan jälkeisistä sotaoikeudenkäynneistä", hän pohtii.

Ilmaa haavoille

Taistelussaan valtion harjoittamaa terrorismia vastaan juristit vetosivat ihmisoikeusrikkomusten vanhentumattomaan luonteeseen.

"Hallituksella ei ollut toimivaltaa määrätä lakeja, jotka armahtaisivat vakavista ihmisoikeusrikoksista tai estäisivät niiden tutkimisen", sanoo Righi.

Tuomitessaan armahduslait perustuslain vastaisiksi Argentiinan korkein oikeus sääti myös valtiollisen velvollisuuden tutkia ja rangaista diktatuurin aikaisia rikoksia. Kiduttajat menettivät lopullisesti armahduslakien heille antaman suojan.

"Oikeus hajotti viimeisenkin tempun, joka esti totuuden saavuttamista. Nyt avautuu uusi ajanjakso, jossa kuolleet, kadonneet ja kidutetut saavat oikeutensa ilman juonia, jotka tekevät syyllisistä rankaisemattomia", hehkuttaa ihmisoikeusjuristi Caroline Varsky.

"Rankaisemattomuuden loppuminen on kuin tuulahdus raikasta ilmaa", Argentiinan presidentti Néstor Kirchner kommentoi päätöstä.

Yksi Argentiinan kuuluisimmista ihmisoikeusjärjestöistä on Abuelas de Plaza de Mayo - Toukokuun aukion isoäidit, joka on pyrkinyt pitämään tapahtunutta kansakunnan ikuisessa muistissa. Järjestö työskentelee niiden nuorten identiteetin puolesta, jotka sotilaat "adoptoivat" vangituilta vanhemmiltaan usein vastasyntyneinä.

"Jo silloin, kun armahduslait säädettiin, pidimme niitä perustuslain vastaisina. Tuomio antaa meille laajemmat mahdollisuudet taistelussamme näiden nuorten identiteetin rakentamisen puolesta", järjestö kertoo.

Taistelu siis jatkuu yhä. Rikos on kuitenkin saamassa rangaistuksensa. Oikeudenkäynnin syyttäjän Julio Strasseran mukaan diktatuurin toistumisen pelko on nyt lopullisesti ohi.

"Tämä lause kuuluu koko Argentiinan kansalle: Ei koskaan enää!"

 

Käännös Johanna Pohjola

Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2005


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!