Palveluita vailla vertaa ja lakia

Teksti: Mika Railo

NäkökulmatTalousEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

railo.jpg

Olen aikaisemmin suhtautunut julkisten palveluiden yksityistämiseen varovaisen myönteisesti, mutta kun katselin, kuinka Securitasin vartijat rikkoivat lakia rutiininomaisesti, aloin epäillä.

Maailman kauppajärjestö WTO piti joulukuussa ministerikokoustaan Hongkongissa. Kokouksessa yritysten edustajat tapasivat järjestön pääjohtajan Pascal Lamyn ja vaativat tätä nopeuttamaan neuvotteluja palvelukaupan avaamiseksi. Firmat olivat käärmeissään siitä, että palveluneuvottelut jäivät Hongkongissa maatalouden ja Aid for Trade -aloitteen jalkoihin.

Jos Lamy olisi vielä vanhassa työssään EU:n kauppakomissaarina, hän olisi todennäköisesti myhäillyt yritysjohtajien selän takana. Nyt WTO:n pääjohtajana hän kehotti yrityspomoja suorin sanoin jättämään neuvottelijat rauhaan.

EU on laskenut, että sillä on tulevaisuudessa eniten voitettavaa juuri palveluiden ostamisessa ja myymisessä kautta maailman. Viljelijänä ja yhä useaimmin myös teollisuusmahtina EU on laskeva tähti. Siksi unioni on yrittänyt vaatia kehitysmailta palveluiden avaamista vastalahjaksi oman maatalouden tukiaistensa siivoamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi terveyspalveluiden tai koulutuksen avaamista kansainväliselle kilpailulle.

Jännää tämä on muun muassa siksi, ettemme me EU-maat ole päässeet edes keskenämme yksimielisyyteen siitä, onko palvelumarkkinoiden avaaminen hyvä idea. Miltä mahtaisi tuntua, jos poikani peruskoulua rupeaisi pyörittämään ranskalainen vesialan jättiyritys? Älkää ymmärtäkö väärin, en ole mikään nationalistipopulisti, joka ei halua antaa periksi milliäkään verovaroin rahoitetuista palveluista. Olen omin silmin nähnyt, kuinka hyvin hollantilainen, yksityisiin vakuutusyhtiöihin perustuva sosiaaliturva toimii. Se sallii kuluttajalle suuremman valinnanvaran kuin suomalainen järjestelmä.

Pari päivää ennen Hongkongiin lähtöäni istuin Esplanadilla kahvilla ja seurailin ikkunan läpi, kuinka kaksi Securitaksen työntekijää piti kadulla työmaapalaveria. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin toinen vartijoista kaasutti matkoihinsa. Toinen vartijoista jäi kadulle tutkiskelemaan papereitaan ja katosi hetken kuluttua rakennuksen sisään. Auto jäi seisomaan niille sijoilleen keskelle jalkakäytävää.

Rike ei ollut suuren suuri. Se kuitenkin paljastaa jotain oleellista siitä problematiikasta, joka syntyy, kun julkisia palveluita ryhdytään yksityistämään.

Yrityksen tavoite on ajatella kaikessa asiakkaansa etua ja pyrkiä sitä kautta maksimoimaan oma tuottonsa. Lailla tai asetuksella määritellyn yleisen hyvän turvaamisen sijaan astuu voiton tavoittelu. Yksityinen vartiointiliike turvaa kiinteistönomistajan oikeutta rauhaan ja järjestykseen vaikka väärinkäyttämällä julkisia hyödykkeitä, kuten jalkakäytäviä.

Tapaus ei ehkä riittänyt vielä tekemään minusta vannoutunutta palvelukauppasopimuksen vastustajaa. Se lisäsi kuitenkin epäuskoani sitä markkinaliberaalien kuningasajatusta kohtaan, että yksityisen edun tavoittelu tuottaa näkymättömän käden lailla aina myös suurimman hyvän yhteisölle.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2006

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!