Puna-ahventa Zenaidan tapaan

Teksti: Katja Alaja

KulttuuriRuokaAmerikkaKaribiaKuuba
wokit.jpg

Havannalaisnainen, habanera, häärii keittiössä varmoin ottein. Puna-ahvenfileet saavat pintaansa jauhoja, kananmunaa ja leivänmurusia ennen kuin ne päätyvät jääkaappiin odottamaan illallista.

Itsekin luulin aluksi, että tämä rouva, 74-vuotias Zenaida on kolmikymppisen Claudian isoäiti, mutta ei - hän on perheen kokki! Se on todella harvinaista perhekeskeisessä Kuubassa.

"Meillä on ollut kokki siitä lähtien, kun nuorin poikamme Diego syntyi. Mieheni Fernando oli opiskelemassa ulkomailla, ja suuresta talosta huolehtiminen vie paljon aikaa. Zenaida on kolmas kokkimme, hän aloitti meillä isoäitini kuoleman jälkeen lokakuussa 2004", Claudia kertoo.

Claudia sanoo, ettei hän edes pidä jokapäiväisestä ruuanlaitosta.

"Isoäitini täytyi joskus ottaa pilleri ennen kuin hän astui keittiöön. Epäilen perineeni vastustukseni häneltä", Claudia virnistää.

Arkipäivisin perheessä vieraileva Zenaida ei kuitenkaan tee kaikkea ruokaa, vaan hän valmistaa lounaat ja suuren osan illallisruuista. Loput jäävät Claudian ja Fernandon kontolle.

Ilmaisia riisikeittimiä

Liedellä porisee kattiloita, mutta uuni on kylmänä; sitä käytetään vain valmistettaessa suuria illallisia. Friteerauskeittimessä sihisee kroketteja, jotka maistuvat perheen pojille. Riisikeittimessä on riisiä ja kattilassa mustia papuja, jotka ovat osa jokaista ateriaa.

Toisinaan riisi ja pavut yhdistetään congriksi. Se on tyypillistä ruokaa koko Karibianmeren alueella, jonka ruokatraditioissa näkyvät sekä afrikkalaiset että espanjalaiset vaikutteet.

“Jokaisesta kuubalaiskeittiöstä löytyy samanlaiset varusteet. Viime maaliskuussa presidenttimme Fidel Castro ilmoitti, että jokaiselle kuubalaisperheelle tullaan jakamaan uudet riisikeittimet ja painekattilat, yhteensä kaksi miljoonaa kappaletta", Claudia sanoo.

Vaikka ruokaperinteet ovat säilyneet hyvin vuosien saatossa, osa niistä on vaarassa hävitä Yhdysvaltain Kuubaan kohdistaman kauppasaarron takia.

"Raaka-aineita on vaikea löytää tai ne ovat liian kalliita", Claudia selittää.

Pienipalkkaiset kuubalaiset asioivat ensisijaisesti valtion sekatavarakaupoissa, joista he saavat ostaa kuukausittain säännöstellyn määrän peruselintarvikkeita, kuten riisiä, papuja, kananmunia, suolaa ja sokeria. Vihannekset, hedelmät ja porsaanliha ostetaan markkinoilta, ja harmaata markkinaa hyödynnetään lihan ja kalan hankkimisessa.

Lisäksi ne kuubalaiset, joilla on käytössään Kuuban vaihdettavia pesoja, voivat asioida jalostettua ruokaa myyvissä kaupoissa. Niistä löytyy mausteita, hunajaa, voita, juustoa ja pastaa.

Sokerihammasta kolottaa

Puoli yhden aikaan Zenaida lähtee ja pikkupioneerit Diego ja hänen veljensä Fabio tulevat pikaiselle lounaalle. Sen jälkeen keittiö päivän ajaksi hiljenee.

Iltayhdeksältä koko perhe isovanhempineen kokoontuu illalliselle. Perheillallinen on kuubalaisten tärkein ateria, jonka aikana vaihdetaan kuulumisia.

Claudia lämmittää papuja ja riisiä ja friteeraa maukkaat, vaalealihaiset puna-ahvenfileet, joista ei tule liian täyteen kuumilla ilmoilla. Lisäksi pöytään katetaan pelkistettyä salaattia ja mehua.

"Illallisella puhutaan päivän tapahtumista ja huolista sekä uutisista. Osa ajasta menee poikien paimentamiseen, sillä he villiintyvät helposti", Claudia toteaa.

Pojatkin rauhoittuvat, kun Claudia kantaa pöytään paahtovanukasta. Makea maistuu kuubalaisille, jotka tunnetaan sokerinviljelykansana.

"Zenaidan trooppisista hedelmistä, kuten papaijasta ja kookoksesta, tehdyt vanukkaat ovat todella herkullisia", Claudia kiittelee.


Lue resepti

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2006

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!