Kahden synnytyssairaalan väkeä

Valtion sairaalassa synnyttäminen on Sambiassa nopea ja koruton tapahtuma, yksityissairaalassa äiti saa rahojensa vastineeksi omaa aikaa ja opastusta.

Teksti: Kirsi Salonen

PitkätNaisetTerveysAfrikkaEteläinen AfrikkaSambia

Kuva: Kirsi SalonenLonthia Jere istahtaa Kalingalingan klinikan pitkälle puupenkille ja laskee suuren käärön varovasti polvilleen. Käärön sisässä, villaisiin huopiin käärittynä on viikon ikäinen Elisabeth Jere. Lontia Jere on kävellyt kotoaan reilun tunnin tullakseen jälkitarkastukseen lähimmälle valtion klinikalle.

Viikko sitten Jeren mies lainasi töistä autoa ja toi hänet klinikalle synnytyksen alettua. Alkuiltapäivästä klinikalle saapunut Jere synnytti terveen tytön iltakuudelta. Synnytykseen ei päästetty sukulaisia tai puolisoa, vaan he odottivat jännittyneinä ulkona.

"Välineistä on pulaa. Jouduin itse tuomaan kätilölle kertakäyttöhanskat ja siteitä. Minua pyydettiin myös tuomaan valkaisuainetta lakanoita varten tai oma chitenge-kangas sängyn peitteeksi. Toin kankaan, ja synnytyksen jälkeen se palautettiin minulle pestäväksi", kertoo Jere.

Jere on kuitenkin tyytyväinen hoitoon valtion klinikan synnytysosastolla, vaikka hän joutuikin itse huolehtimaan vauvasta heti synnytyksen jälkeen. Kylvettämiseen sopivaa vatia ei ollut saatavilla, joten vauva pyyhittiin sienellä. Aamukymmeneltä seuraavana päivänä äiti ja vauva lähetettiin kotiin neuvojen saattelemana: molemmille kylpy, napanuoraa hoidetaan suolavedellä.

Sambialaisen perinten mukaan tuoreelle äidille ja vauvalle annetaan perinteistä hierontaa. Koska Jeren äiti asuu kaukana, naapuri on huolehtinut hieronnasta, jossa käytetään kuumaan veteen kostutettua kangasta. Tämän uskotaan nopeuttavan äidin verenvuodon loppumista ja olevan hyväksi vauvalle.

Huolestuttavat luvut

Äitiyskuolemien määrä nousee Sambiassa huolestuttavasti. Tuoreimpien tilastojen mukaan 729 äitiä sadastatuhannesta kuolee synnytykseen, vaikka 97 prosenttia äideistä käy neuvolassa ennen lapsen syntymää.

Julkisilla klinikoilla kaikki hankalat tapaukset ja riskiryhmiin kuuluvat synnyttäjät lähetetään yliopistolliseen keskussairaalaan. Yksityissairaaloissa kuolemantapaukset ovat harvinaisia.

"Muistan vain yhden tapauksen, jossa äiti on kuollut synnytykseen. Vastasyntyneitten osalta tapauksia on ollut enemmän. Useimmat, elleivät kaikki, liittyvät HI-virukseen tai aidsiin. Vastasyntyneiden kuolemiin johtavat myös syfiliksen ja muiden sukupuolitautien aiheuttamat komplikaatiot", kertoo tohtori Henry Mapala Hilltopin yksityissairaalasta.

Myös Sambian imeväiskuolleisuusluvut ovat hälyttävän korkealla. Vaikka edistystä on viime vuosina tapahtunut, edelleen 9,5 prosenttia lapsista menehtyy ennen yhden vuoden ikää. Virallisten tilastojen mukaan puolet imeväiskuolemista liittyy komplikaatioihin synnytyksen yhteydessä tai abortteihin. Myös viivytykset hoitoon pääsyssä voivat johtaa kuolemantapauksiin.

"Klinikalle saattaa olla matkaa kymmeniä kilometrejä, sairaalaan satoja. Kun kuljetusta ryhdytään järjestämään komplikaatioiden sattuessa, usein sairaalaan päästään kun on jo liian myöhäistä", sanoo Kalingalingan klinikan vastaava hoitaja Dometilla Zulu.

Sairaala ohittamassa perinteet kaupungeissa

Vain noin 60 prosenttia sambialaisista synnytyksistä tapahtuu koulutetun terveydenhuollon henkilökunnan valvonnassa. Kaupungeissa valtaosa naisista valitsee sairaalasynnytyksen, maaseudulla useimmat naiset synnyttävät kotona perinteisten synnytysavustajien kanssa.

Virginie Banda on perinteinen opettaja – nainen, joka opastaa nuoria tyttöjä ennen avioliiton solmimista. Hän suosittelee kaikille oppilailleen sairaalassa synnyttämistä. Monet valitsevat silti perinteisen kotisynnytyksen. Banda näyttää, miten synnytysavustajat neuvovat synnyttäjän istumaan lattialla kankaan päällä, kädet seinää vasten.

"Suurin ongelma on, etteivät nämä naiset tunne synnytyksen vaiheita tarpeeksi hyvin. He käskevät äitejä ponnistamaan liian aikaisin. Uskon, että monet kuolemat johtuvat yksinkertaisesti siitä, että kun oikea aika tulee, äiti on liian uupunut ponnistaakseen", Banda toteaa.

Yksityissairaalassa äiti saa levätä

Julkisella sektorilla synnyttäminen on maksutonta. Hilltopissa synnytyksestä ja siihen liittyvistä tutkimuksista karttuu lasku, joka vastaa keskivertosairaanhoitajan kahden kuukauden palkkaa. Yleensä äidit tulevat yksityissairaalaan vain synnyttämään ja käyvät synnytysvalmennuksessa yliopistollisessa sairaalassa. "Siellä tapaa muita äitejä", sanoo Henry Mapala.

Hilltopin asiakkaista suurimmalla osalla on työnantajan tarjoama vakuutus, joka kattaa kulut. Virginie Banda on itse yksi heistä, sillä hänen miehensä työnantajalla on sopimus sairaalan kanssa. Nelilapsisen perheen kuopus syntyi keisarinleikkauksella Hilltopissa vuosi sitten, kolme vanhinta puolestaan eri julkisissa sairaaloissa.

Bandan mielestä julkisten sairaaloiden synnytysosastoissa ei ollut juurikaan valittamista. "Suurin ero on mielestäni synnytyksen jälkeisessä hoidossa sekä äidin että vastasyntyneen osalta. Yksityisellä puolella hoitajat pesevät vauvan ja hoitavat sitä niin, että äiti saa levätä. Julkisessa sairaalassa kukaan ei auttanut. Äidit lähetetään kotiin kivuista huolimatta, kun yksityisessä sairaalassa autettiin alkuun ja selitettiin, mitä vauvan kanssa tehdään."

Kaikissa sairaaloissa Banda on ollut synnytyksen jälkeen yhden päivän, keisarinleikkauksesta toipuminen kesti kolme päivää.

Kolmessa ensimmäisessä synnytyksissä Bandan apuna oli tämän äiti. Hilltopissa synnytyssaliin pääsee myös aviomies tai isoäiti. "Etenkin jos äidin terveys on heikko, isoäidit ovat usein mukana. Aviomiehiä ei meillä juuri näy", naurahtaa Mapala. Miesten läsnäoloon synnytyksessä liittyy perinteisiä uskomuksia huonosta onnesta. Jos mies on ollut uskoton, vaimo saattaa kuolla synnytykseen. "Niinpä he mieluummin odottavat ulkona hermostuneina."

Tohtori Mapala painottaa jälkitarkastusten ja seurannan tärkeyttä. "Yllättävää kyllä, perinteet tuntevat äidit osaavat huolehtia vastasyntyneistä paremmin kuin modernit, korkeasti koulutetut naiset. Heidän lapsillaan tulehdukset ovat suuri ongelma. He taitavat pelätä napanuoran hoitamisen kaltaisia tehtäviä", hän arvelee.


Aivovuoto vaivaa Sambiaa

Sambiassa sairaalaan pääsy ei aina takaa ammattitaitoista hoitoa. Terveydenhuoltoa vaivaa henkilöstöpula, etenkin maaseudulla, jonne on hankala löytää halukkaita lähtijöitä huonojen etujen vuoksi. Ammattitaitoinen henkilökunta hakeutuu mieluummin yksityisten sairaaloiden ja kansalaisjärjestöjen palvelukseen.

Kaikkia eteläisen Afrikan köyhimpiä maita vaivaava aivovuoto ulkomaille on kipeästi läsnä Sambian koko terveydenhuollossa.

"Koko henkilökunnasta minä olen ollut täällä pisimpään, kolme vuotta. Hoitajien kohdalla ongelma on vielä vakavampi", sanoo lääkäri Henry Mapala Hilltopin yksityisklinikalta. Hilltopista henkilökunta lähtee yleensä Isoon-Britanniaan tai Botswanaan. Eurooppaan lähteneet tulevat harvoin takaisin, naapurimaasta joskus, mutta silloinkin parempiin virkoihin eliittisairaaloihin.

Julkisella sektorilla henkilökunta puurtaa yhä tiukempaan tahtiin, kun hallitus on kieltänyt uusien hoitajien palkkaamisen toistaiseksi. Kotimaahan jäävät joutuvat tekemään töitä kaksin verroin.

"Ongelma ratkeaa vain työoloja ja palkkoja parantamalla", Mapala sanoo ääneen itsestäänselvyyden.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2006

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!