Onks kehitysmaissa autoja?

Teksti: Peik Johansson

KehitysyhteistyöKulttuuriEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Postiluukusta kolahti kiinnostava opus: kummilapsijärjestö Planin teettämä tutkimus median vaikutuksista suomalaisnuorten käsityksiin kehitysmaista.

Olen itsekin käynyt joskus kouluissa puhumassa kolmannen maailman maita koskevasta uutisoinnista ja sen vääristymistä, joten oli mielenkiintoista tutustua hiukan syvemmin tutkittuun tietoon nuorten mediakäyttäytymisestä, etenkin siltä osin kuin se vaikuttaa heidän näkemyksiinsä kehitysmaista.

Tarinahan on tuttu: uutistuutista tulee vain ikäviä uutisia, sotia, onnettomuuksia ja nälänhätää, ja jollei kolmannen maailman maista juuri näe tai kuule mitään muuta, voi helposti syntyä käsitys, että "siäl on vaan semmosii slummei ja nälänhätää näköjää", kuten tutkimusta varten haastateltu lukiolaispoika asian ilmaisi.

Sama poika kuitenkin epäili, oliko tällainen kuva kehitysmaista sittenkään totuudenmukainen, ja useat muutkin nuoret kaipasivat kaukomaista kriisiuutisten lisäksi myös juttuja ihan tavallisten ihmisten elämästä – "et kuinka paljon ne joutuu kävelemään, että ne saa vettä" tai "et onks siellä tietokoneita tai autoja ja kaikkee tollasii", kuten ysiluokkalainen tyttö ja poika niin kiehtovan yksinkertaisesti uusia juttuaiheita ideoivat.

Tutkimusta varten haastatellut 13–17-vuotiaat nuoret eri puolilta Suomea eivät juuri muistaneet, että koulussa olisi käsitelty kolmannen maailman maita. Näkemykset kehitysmaista perustuivat lähinnä tiedotusvälineisiin, ja niitä nuoret seurasivat ahkerasti. Tv:tä katsottiin pari tuntia päivässä, radiota kuunneltiin melkein yhtä paljon, netissä surffattiin päivittäin ja lehtiäkin luettiin joka päivä keskimäärin lähes puolen tunnin ajan.

Tutkimusjakson aikana Ylen tv-kanavilla näytettiin ihan järkevään katseluaikaan useita ohjelmia kehitysmaista, hyvänä esimerkkinä vaikkapa Nobel-palkitun kenialaisen ympäristöaktivistin Wangari Maathain haastattelu Ajankohtaisessa kakkosessa. Monikaan nuori ei tuota inserttiä kuitenkaan nähnyt, koska samaan aikaan MTV3:lta tuli suosittu tv-sarja.

Suurin todennäköisyys, että nuoret näkivät tv:stä jonkun kehitysmaa-aiheen, oli varmaan tiistai-illan Kymmenen Uutisissa – heti Salkkareiden, O.C.:n ja jännityssarja 24:n jälkeen. Ja arvattavasti tuokin uutinen liittyi joko Irakin sotaan tai Aasian tsunamiin.

Tutkimuksessa pohdittiin myös, miten nuorten kiinnostusta kehitysmaita kohtaan voitaisiin lisätä. Yhtenä vastauksena oli, että tehtäisiin enemmän sellaisia ohjelmia kuin Subtv:n hupaisa matkailuohjelma Madventures, joka näytti olleen ainakin peruskoulupoikien mieleen.

Tässä toinen ehdotus: Pyydetään ulkoministeriön rahoilla Suomen jokaiseen yläasteen kouluun vierailulle paikkakunnalla tai sen lähettyvillä asuva kolmannen maailman maasta kotoisin oleva maahanmuuttaja. Saisivat oppilaat kuulla, millaisia autoja on Afrikassa, millaisia tietokoneita Turkissa ja tuleeko kylppärin hanasta vettä Vietnamissa.

Samuel Raunio: Nuoret, media ja kehitysmaat. Jyväskylän yliopisto ja Plan Suomi Säätiö 2006.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2006

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!