Unelmasta kiinni

Ensimmäistä kertaa historiassa lähes puolet maailman ihmisistä on alle 25-vuotiaita. Kehitysmaissa asuu 1,3 miljardia nuorta. Heillä on unelmia ja vain yksi elämä elettävänä maan päällä. Seuraavilla sivuilla on heistä neljän tarina.

Teksti: Roberto Guareschi

PitkätLapset ja nuorisoAasiaEtelä-AasiaIntiaAfrikkaItä-AfrikkaUgandaPohjois-AfrikkaMarokkoAmerikkaKaribiaJamaika

Kuva: Diego GoldbergKaima leikkii serkkujensa kanssa. (Kuva: Diego Goldberg)

Kaima, Intia

12-vuotias Kaima asuu Luoteis-Intian Rajastanissa Tharin autiomaassa. Punainen hiekka peittää planeetan vanhimpia kallioita. Maanpinta näyttää kuivuneelta merenpohjalta, pienet kivet ja halkeamat kuvioivat sileää hiekkaa ja kaikkialla vallitsee hiljaisuus.

Kuva: Diego GoldbergKaiman isoisä on ylpeä lukutaitoisesta lapsenlapsestaan. (Kuva: Diego Goldberg)

Kaiman suvun muut naiset eivät osaa lukea. Heidät on aina naitettu jo varhaisessa lapsuudessa, kuten Kaimakin. Aviomies on vielä lapsi itsekin, ja pari muuttaa yhteen vasta täysi-ikäisinä. Kaima on lukemattomien sukupolvien naisista ensimmäinen, joka on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan.

Aikaisemmin Kaiman energia kului pääasiassa kotitöihin. Sitten hän pääsi neljän kuukauden intensiivikurssille, jossa suoritti viidennen luokan ja opiskeli luonnontieteitä, terveysasioita ja teknologiaa. Hän ymmärsi, että hänellä on oikeus tasa-arvoon.

Kaima yrittää saavuttaa toisenlaisen tulevaisuuden. Hän haluaa sotilaslentäjäksi. Nyt Kaima lukee Koraania sängyllään. Hänen äänensä väreilee rukouksesta. Katosta roikkuu kaksi paperista lentokonetta. Hänen äitinsä teki ne "vahvistaakseen hänen kunnianhimoaan". Tytär tarvitsee kaiken mahdollisen avun irrottautuakseen köyhyyden lamauttavasta vaikutuksesta.


Mohammed, Marokko

Kello on kaksitoista El Borjissa. Korkealla Atlasvuoristossa sijaitseva marokkolaiskylä vaikuttaa hylätyltä. Kaikki ovat sisällä, paossa polttavaa heinäkuun aurinkoa. Naiset valmistavat ruokaa ja miehet lepäävät ennen palaamistaan pelloille. Jopa lapset ovat hiljaa.

Kuva: Diego GoldbergMohammed piipahtaa lähikaupassa. (Kuva: Diego Goldberg)

Ainoa ääni kuuluu pienestä huoneesta moskeijan vierestä. Mohammed ja hänen ystävänsä kokoontuvat sinne ennen lounasta juttelemaan, soittamaan omatekoisia soittimiaan ja laulamaan lauluja huolistaan: kuinka löytää tyttö, jonka kanssa pääsisi naimisiin tai kuinka lähteä ulkomaille etsimään työpaikkaa.

Kyläläisten suurimmat huolet liittyvät veteen. Vaikka kylä sijaitsee vain 460 kilometriä kaakkoon Marokon pääkaupungista pienen joen varrella, ei kylässä ole sähköä eikä puhdasta juomavettä.

Talvella joki tulvii. Naiset ottavat talteen tulvamudasta ruskeaa vettä ja odottavat, että lika laskeutuu. Kesällä joki kuivuu. Vähäisiä vesivaroja tarvitaan viljelysten kasteluun, pyykinpesuun ja kylpemiseen. "Vesi ja sähkö ovat puolet ihmisen elämästä, eikä meidän kylässämme ole kumpaakaan", sanoo Mohammedin isä Lahcen.

Mohammed on jo päässyt käymään suurissa kaupungeissa, mutta hän ei pidä niiden elämäntyylistä. Casablancassa hän näki meren. Mutta Mohammed ei ole koskaan haaveillut tavoittavansa Espanjan rannikkoa, toisin kuin tuhannet muut marokkolaisnuoret. Monet hukkuvat ylitystä yrittäessään.

Kuva: Diego GoldbergMohammed pelaa jalkapalloa kuivuneen joen penkalla. (Kuva: Diego Goldberg)

Jos El Borjissa olisi juokseva vesi, harvemmat asukkaat harkitsisivat muuttoa pois kylästä. Heinäkuussa kylän asukkaat kaivoivat kaksikymmentä metriä syvän kaivon ja asensivat aurinkovoimalla toimivan vesipumpun.

Mohammed haaveilee ajokortista. Hän haluaisi kuljettaa kauppatavaroita El Borjista toisiin kyliin. Jonakin päivänä hän ansaitsee vielä tarpeeksi mennäkseen naimisiin.


Margaret, Uganda

Sudanilainen Margaret kulkee taakkansa painamana maissipellon poikki. Hän kantaa päänsä päällä 25 litran vesikanisteria ja kohdussaan kahdeksannelle kuulle edennyttä raskautta. Tänään Margaretilla on tapaaminen kätilön luona, koska hän on kärsinyt alavatsan kivuista. Hän on 16-vuotias, eikä ole lainkaan iloinen raskaudestaan.

Kuva: Diego GoldbergPakolaisleirin äitiysneuvolan kätilö kuuntelee Margaretin vauvan sydänääniä. (Kuva: Diego Goldberg)

Margaretin vanhemmat ja isoveljet ovat lähteneet pois Kyangwalin pakolaisleiristä. He palasivat Sudaniin vaivautumatta edes hyvästelemään. Odottava Margaret olisi ollut kohtalokas rasite vaarallisella matkalla viidakon läpi. Onneksi hänen puolisonsa Jamesin perhe otti Margaretin huomaansa. James on myös 16-vuotias ja sudanilainen. Margaret ei ole onnellinen, mutta tietyllä tavalla hänellä on hyvä onni – pakolaisleirillä on erinomainen äitiysneuvola.

Kuva: Diego GoldbergMargaret kantaa vettä kotiin. (Kuva: Diego Goldberg)

Kun Margaret pääsee kotiin, hänen kasvonsa ovat hiestä märät ja silmissä on tuskainen katse. Siitä huolimatta hän lakaisee majansa ympäriltä pudonneet papaijanlehdet ja kiiruhtaa neuvolaan. Kätilö tutkii hänet ja arvelee, että edessä on ongelmaton synnytys, vaikka Margaret onkin hyvin nuori ja pienikokoinen. Kivut johtuvat virtsatietulehduksesta.

Synnytys on Margaretin ikäisten nuorten naisten yleisin kuolinsyy kehitysmaissa. Margaret on onnekas, sillä pakolaisleirillä hän voi synnyttää ammattikätilön avustuksella. Silti hän on teini-ikäinen riskisynnyttäjä.

Tulevaisuus huolettaa: Margaret haluaisi opiskella sairaanhoitajaksi, mutta hänellä ei ole varaa lukion maksuihin.


Jason, Jamaika

Jason on taivaassa: 600 tyttöä hänen alapuolellaan huutaa ja heiluttaa hänelle käsiään. Hänen ystäviensä pitäisi nähdä hänet nyt. James seisoo Kingstonin tyttökoulun teatterin lavalla ympärillään kuuluisia jamaikalaisia muusikoita. He soittavat reggaeta ja räppäävät ja ovat samanikäisiä kuin hän. Ehkä hekin joskus olivat köyhiä. Muusikot ovat ylpeitä Jasonista ja halaavat häntä.

Kuva: Diego GoldbergJason kertoo elämäntarinansa tyttölukiossa Kingstonissa lisätäkseen nuorten tietoisuutta HI-viruksesta. Hän osallistuu tiedotuskampanjaan suosittujen muusikkojen kanssa. (Kuva: Diego Goldberg)

HI-viruksen kanssa elävä Jason on juuri kertonut oman tarinansa ja puhunut siitä, kuinka tärkeää on, että tytöt tekevät itse omaa elämäänsä koskevat valinnat.

Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet Jasonin lyhyen elämän parhaat ja pahimmat. Hän ei harrastanut turvaseksiä, sillä ei olisi ollut miehekästä käyttää kondomia, vaikka Kingstonissa onkin eniten hiv-tartuntoja koko Jamaikalla. Niihin aikoihin Jason ei ollut kovin hyvä oppilas, mutta tapella hän osasi.

Jamaikalainen aids-järjestö antaa Jasonille hänen tarvitsemansa lääkityksen ja apua elämäntyylin muutoksessa. Sama poika, joka ei tiennyt aidsista mitään ja pelkäsi toisten pääsevän selville sairaudestaan, ansaitsee nyt elantonsa näyttämällä esimerkkiä ja kertomalla tarinaansa.


YK:n vuosituhattavoitteet

1. Poistaa äärimmäinen nälkä ja köyhyys
2. Ulottaa peruskoulutus kaikille
3. Edistää tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa
4. Vähentää lapsikuolleisuutta
5. Parantaa äitien terveyttä
6. Taistella HI-virusta ja aidsia vastaan
7. Taata ympäristön kestävä kehitys
8. Luoda globaalia kumppanuutta

Kuvat ja teksti ovat Tavoittele unelmaa -näyttelystä, jonka YK:n väestörahasto UNFPA on tuottanut Suomen ulkoasiainministeriön tuella. Näyttely on parhaillaan esillä Imatran, Kokkolan, Rovaniemen ja Vaasan kirjastoissa. Lisätietoja näyttelystä ja sen lainaamisesta: www.global.finland.fi sekä sähköpostitse osoitteesta vko-08@formin.fi
Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2006

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Roberto Guareschi