Suomalaiset käännyttämässä maasai-kansaa

Kehitysyhteistyötä tehdään keniassa lähetyskäskyn voimin.

Teksti: Annu Kekäläinen

PitkätKehitysyhteistyöKulttuuriUskontoAfrikkaItä-AfrikkaKenia

Maasai-alueilla toimivat suomen luterilainen evankeliumiyhdistys SLEY ja Suomen helluntaiseurakuntien lähetys- ja kehitysjärjestö Fida International. Ne eivät edellytä maasailta kristinuskoon kääntymistä, mutta silti modernisaatio ja kristinusko käyvät alueilla yhtä jalkaa.

Mitä tapahtuisi, jos lähetysjärjestöt pyrkisivät käymään enemmän vuoropuhelua maasai-uskonnon ja -kulttuurin kanssa? Voisiko yhteistyö sujua paikallisten ehdoilla?

Alttareita ja liitutauluja

Karjasta oli jäljellä vain tuoreen ruohon sekaan piiloutuvia luurankokasoja, kun pistäydyimme Oskari ja Anna-Riitta Holmströmin kanssa Oltepesin maasai-kylässä huhtikuun lopulla. Sateet olivat alkaneet myöhässä, ja monet sinnittelivät edelleen osin ruoka-avun varassa. Oman kortensa ruoka-apuun kantoi Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys SLEY, jonka työntekijöinä Holmströmit olivat lopettelemassa neljän vuoden Kenian-rupeamaansa.

"Tehtävämme oli kehittää seurakunta- ja kouluelämää. Rakensimme monitoimirakennuksia. Toiseen päähän tuli alttari ja toiseen liitutaulu", Oskari Holmström kuvailee puhelimessa Pudasjärveltä, jossa hän nyt toimii kirkkoherrana.

SLEY:n varoilla myös porattiin kyliin kaivoja ja rakennettiin sadevesitankkeja. Maasai-miehiä koulutettiin evankelistoiksi uutukaisiin seurakuntiin. Holmströmit hankkivat kummeja kattamaan kylistä yläkouluun tuotujen tyttöjen koulu- ja asuntolamaksut ja järjestivät hiv-seminaarin. Heidän Ruotsissa ja Suomessa asuvat ystävänsä keräsivät rahaa maasai-tyttöjen turvakotia varten.

"Tyttöjen kohtelun, ympärileikkauksen ja naittamisen, suhteen syntyi konflikteja, mutta yllättävän vähän yhteentörmäyksiä tuli. Jokin suomalaisten tavassa toimia sopii maasaille. Oltiin rauhallisia ja annettiin ihmisten itse miettiä."

Kilpajuoksua

Miksi maasaiden sitten tulisi kääntyä kristinuskoon?

"Kaikki eivät käänny. Eikä kristinusko ole mikään formaatti vaan jokainen voi sitä harjoittaa omista lähtökohdistaan. Olen tuolla kokenut, että ilman kristillisyyden välineitä maasait omaksuvat murroksessa jotain muuta, rikollisuuden ja prostituution. Se on semmoista kilpajuoksua."

Kirkkoherra Holmström kertoo joutuneensa painimaan paljon sen kanssa, mikä on oleellista, mikä ei.

"Emme me vaadi, että pitäisi heittää maasai-vaatteet pois. Kristinuskon tärkeimmät ajatukset ovat luottamus ja toivo. Rakkauden kaksoiskäsky on keskeinen: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

"Oma maasai-kulttuurin ymmärrykseni on pinnallista. Kasteen ja ehtoollisen opin tekemään maasai-kielellä. He antoivat ymmärtää, että välillämme vallitsee yhteys, siunasivat maasai-vanhimmaksi."

Lähetyskäsky oikeuttaa

Suomen helluntaiseurakuntien Fida International -järjestö rahoittaa maasai-tyttökotia Narokin kaupungissa.

"Kun tytöt tulevat turvakotiin, keskeistä on, että he pakenevat ympärileikkausta, ei se, ovatko he kristittyjä vai eivät", Sammy Mutisya sanoo. Hän on Narokin täyden evankeliumin seurakunnan maasai-turvakodista vastaava opettaja.

Kaikki Narokin tyttökodissa asuvat nelisenkymmentä maasai-tyttöä ovat kristittyjä. Mutisya itse ei ole maasai eikä osaa maasai-kieltä, niinpä tyttökodissa puhutaan suahilia ja englantia. Tyttökodin yhteydessä Fidan työntekijät opettavat aikuisia maasaita lukemaan ja kouluttavat maasai-yhteisöä tyttöjen sukupuolielinten silpomisen ja varhaisten avioliittojen ongelmista. Mutisya kertoo yhteisön aluksi suhtautuneen vihamielisesti tyttökotiin.

"He ajattelivat, että erotamme lapset ja vanhemmat toisistaan. Ajan myötä yhteisö on alkanut ymmärtää, että haluamme vain suojella maasai-tyttöjen oikeuksia."

Meillä arvot, heillä rituaalit

"Lähetyskäskyssä se homma on. Niistä opetuksista löytyy lähimmäisenrakkaus ja ajatus, että meidän kristittyjen tulee olla positiivisia vaikuttajia yhteisöissämme, olla valona ja suolana, kuten Raamattu sanoo", Sami Konttinen kirjoittaa sähköpostissaan. Hän koordinoi Fidan Kenian projekteja viisi vuotta ja palasi kesällä Suomeen pitämään välivuotta.

"Kristinuskoon käännyttäminen ei sovi arvoihimme. Keniassa uskonto on luonnollinen osa elämää. Paikallinen kumppanimme levittää kristillistä sanomaa omalla tavallaan", Konttinen jatkaa.

"Kristityksi tuleminen on hyvä, kun se on todellista uskoa ja elämää. Silloin ei tarvitse hylätä omaa kulttuuri-identiteettiä. Kaikki länsimaiset arvot, kuten ihmisarvo, lapsen arvo ja vapaus perustuvat kristinuskoon", mies väittää.

Miten Sami Konttinen suhtautuu ajatukseen, ettei kristinusko kävisikään ylitse muiden uskontojen vaan kaikista uskonnoista olisi löydettävissä yhteinen ydin? Voitaisiinko maasai-hanke toteuttaa rohkaisemalla maasaita säilyttämään oma uskontonsa ja tulemaan entistä tietoisemmiksi siitä?

"Vaikea sanoa, jos meillä ja maasailla olisikin tavallaan sama Jumala, mutta meillä ja heillä olisi vain eri tiedot Jumalasta. Kristinuskon etu on, että sen arvot ja opetukset on selkeästi kirjattu ja niitä on helppo opettaa. Maasaiden uskonnossa pääpaino on traditioilla ja rituaaleilla."


Selkeää vastarintaa

Maasaiden oma uskonto on monoteistinen eli yksijumalainen.

Maasaiden perinteinen uskonto ja kristinusko ovat hyvin vähän ristiriidassa keskenään. Maasai-uskontokin on monoteistinen, siinä ei ole vainajien tai henkien palvontaa, kuten bantuyhteisöissä. Ideologista ristiriitaa ei ole, maasai-alueillahan on ihan samanlaiset olotkin kuin Vanhan ja Uuden testamentin maisemissa", sanoo Afrikan kielten ja kulttuurien professori Arvi Hurskainen Helsingin yliopistosta.

Hän on tutkinut Tansanian maasai-alueilla 1970- ja 1980-luvuilla alaa vallannutta henkipossessiota naisten keinona parantaa alisteista asemaansa. Päästäkseen eroon hengistä monet maasai-naiset liittyivät kristilliseen kirkkoon. Henkipossessio oli täyttänyt tehtävänsä, kun naiset kirkon kautta saavuttivat entistä tasa-arvoisemman aseman suhteessa miehiin.

Hurskainen ei halua arvioida, mitä tapahtuu, kun tuhansien vuosien maasai-historia ja -kulttuuri joutuvat kontaktiin kristinuskon kanssa.

"Se on vain kaupankäyntiä erilaisilla asioilla. He ovat järkeviä olentoja, harkitsevat, mikä on heille hyödyllistä. Ei kiitos, siihen he usein päätyvät. Vasta­rinta on ollut selkeää. Täytyy myös kysyä, onko se kehitys, jota tarjotaan, parempi vai huonompi kuin nykyinen tilanne."

Professorilla on paljon kriittistä sanottavaa maasaille viedyn kehityksen laadusta.

"Ihmisille, joiden ruokavalio koostuu lihasta ja maidosta, tuputetaan vihanneksia viljeltäviksi. Karjan kasvattaminen on kovaa työtä, ei siinä onnistu kaalin, porkkanan ja hedelmäpuiden viljely ohessa", Hurskainen puuskahtaa. "Maasait tekevät palveluksen niukalle maalle, jossa elävät. He kasvattavat karjaa alueilla, joilla kukaan muu ei tule toimeen."

Juttukokonaisuutta varten on keskusteltu myös tutkija Sanna Ojalammin kanssa. Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2006

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!