Perun kotityöläiset

Perussa työskentelee olemattomalla palkalla ainakin 300 000 kotityöntekijää. Tekemistä riittää koko vuorokaudeksi viikon jokaiselle päivälle. Uusi laki on säädetty turvaamaan heidän asemansa, mutta vielä harva tietää oikeuksistaan.

Teksti: Annukka Berg

IhmisoikeudetKöyhyysNaisetAmerikkaLatinalainen AmerikkaEtelä-AmerikkaPeru

Perussa työskentelee olemattomalla palkalla ainakin 300 000 kotityöntekijää. Tekemistä riittää koko vuorokaudeksi viikon jokaiselle päivälle. Uusi laki on säädetty turvaamaan heidän asemansa, mutta vielä harva tietää oikeuksistaan.

"Iskä, haluaisin lähteä Limaan töihin", pyytää Perun karulla vuoristoalueella elävä Panchita-tyttö, nimikkosarjakuvan päähenkilö. "Ei käy, Panchita. Jos lähdet kaupunkiin, unohdat perheesi ja alat halveksia sitä", vastaa isä. "Anna hänen mennä, Toribio, hänestä pidetään kyllä huolta", vetoaa äiti.

Seuraavassa ruudussa alkaa Panchitan matka kohti pääkaupunkia ja kotiapulaisen pestiä. Opetukseen tarkoitetun sarjakuvan muilla sivuilla hän tutustuu muun muassa ehkäisyyn, väistää isäntäperheen pojan lähentely-yritykset, aloittaa koulun ja potee sydänsuruja. Teemat ovat tuttuja Liman tuhansille nuorille kotiapulaisille.

Palvelijat usein hyväksikäytettyjä

Lähes 30 miljoonan asukkaan Perussa arvioidaan olevan 300 000 kotityöntekijää. Määrä on karkea arvio, sillä suuri osa kotityöntekijöistä on ikään kuin kadonnut tilastoista: Heistä on tullut näkymätön taustavoima, jonka olemassaoloa isäntäperhe ei aina edes kysyttäessä myönnä. Paisuvissa kaupungeissa monet palvelukseen lähteneistä myös menettävät yhteyden maaseudulle jääneisiin vanhempiinsa, ystäviinsä ja sukuun. Kotityöntekijät katoavat, ja pitkät päivät sitovat heidät hellan ja pyykkipaljun väliin.

Perun kotityöntekijät tekevät töitä hyvin erilaisissa oloissa: Osa puurtaa suurten kaupunkien slummeissa, olemattomalla palkalla ja köyhissä oloissa. He saattavat olla maalta tulleita sukulaistyttöjä, vielä köyhempiä naapureita tai ottopoikia. Toiset tomuttavat kaupungin rikkaiden pitsiliinat, ulkoiluttavat koirat ja saattavat lapset hyvään kouluun. Yhteistä kotityöntekijöille on kuitenkin alttius huonolle kohtelulle. Tilastojen mukaan jopa 70 prosentissa tapauksista kotiapulaisia käytetään tavalla tai toisella hyväksi.

Köyhä tyttö ja rikas prinssi

"Hyväksikäyttö voi olla työajan kohtuutonta venyttämistä, palkan maksamatta jättämistä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa", luettelee Sofía Mauricio, kotityöntekijöitä tukevan La Casa de Panchitan koordinaattori. Myös seksuaalinen hyväksikäyttö on yleistä. "Nuorista kotityöntekijöistä lähes kaikki nukkuvat isäntäperheen luona - usein olosuhteissa, joissa ei ole mahdollista paeta lukon taakse", kertoo Mauricio.

Tällaisissa oloissa on syntynyt epävirallinen perinne, jonka mukaan isäntäperheen pojilla on tapana hankkia ensimmäinen seksikokemuksensa nuoren naispuolisen kotityöntekijän kanssa. Tytöt tulkitsevat tilanteen usein väärin ja odottavat yhteistä tulevaisuutta perheen täysvaltaisena jäsenenä. Todellisuus osoittautuu kuitenkin usein toiseksi, ja raskaaksi tullut työntekijä on helppo häätää pois hairahduksesta muistuttamasta.

Mielivaltaisia nimenvaihdoksia

Kotityöntekijöiden hyväksikäytön avain on intiimi mutta epätasa-arvoinen suhde, joka usein muodostuu isäntäperheen kodin seinien sisäpuolelle. Ero perheen ja kotityöntekijän välillä luodaan pienillä teoilla: Työntekijää voidaan esimerkiksi alkaa kutsua mielivaltaisesti uudella nimellä. Kun perheelle valmistetaan parempaa ruokaa, työntekijää kehotetaan tekemään itselleen jotakin halvempaa tai syömään tähteitä. Myös palvelijan kotiseutua tai tapoja saatetaan pilkata.

"Kaikesta epätasa-arvosta huolimatta kotityöntekijät myötäelävät usein vahvasti isäntäperheeseensä arkea. Mikäli perhe ei esimerkiksi maksa palkkaa, he saattavat miettiä, että señora-raukalla on nyt rahahuolia", pohtii Agata Zumaeta, La Casa de Panchitan tiedottaja. Myös kotiapulaisten heikko koulutus ja järjestäytyminen vaikeuttavat tilannetta: Selvityksen mukaan esimerkiksi vain kahdeksan prosenttia Liman kotityöntekijöistä tuntee heidän oikeuksiaan suojelevan lain.

Vaikka uusi laki periaatteessa suojaa kotityöläisiä ja määrää muun muassa lomista ja lepopäivistä, lain rikkomukset johtavat pelkästään sovitteluprosessiin.

 


 

Kotityöläinen "Rosa" - Gudelia Gongan tarina

Kuvassa Gudelia Gonga (Kuva: Annukka Berg)Gudelia Gonga oli 13-vuotias, kun Señora María toi hänet kotityöntekijäksi Limaan. Perhe ja ystävät jäivät Perun vuoristoalueella sijaitsevaan Ayacuchoon. Gongalle kerrottiin, että hän työskentelisi kaupungissa vanhan rouvan seuraneitinä. Hän päätyi kuitenkin palvelemaan kolmen perheen moninaisia tarpeita, laittamaan ruokaa päivittäin 25 hengelle ja työskentelemään maanantaista sunnuntaihin 10 solin (2,5 euron) kuukausipalkalla. Gongan työpäivä alkoi aamunkoitossa, illalla hän kävi koulussa, ja työtehtävät loppuivat vasta yhden aikaan yöllä. Tämän jälkeen piti vielä tehdä läksyt.

 

Työtaakan lisäksi Gongaa piinasi perheen kiusanteko. Häntä alettiin kutsua Gudelian sijaan Rosaksi. Gongaa pahoinpideltiin, ja isännän serkku kävi häneen käsiksi. Kun hän yritti neuvotella itselleen parempaa palkkaa, perhe kehotti häntä ryhtymään katuprostituoiduksi. Gongalla ei ollut Limassa yhtään omaa ystävää, joka olisi voinut auttaa. Hän alkoi hautoa itsemurhaa.

Potkuista onnenpotkuiksi

Gongan mitta täyttyi, kun Señora María palkkasi omistamaansa kouluun apulaisen, joka työskenteli vain aamupäivisin ja sai palkkaa 350 solia (noin 90 euroa) kuussa. Gonga valitti tilanteestaan ja vaati oikeuksia talossa, jossa hän oli työskennellyt jo 11 vuotta. Perhe hermostui ja heitti hänet ulos - keskellä yötä. Gonga oli yksin, eikä hänellä ollut edes henkilöllisyyspapereita.

Gonga haki apua entisen isäntäperheen ystäviltä ja kävi lakimiehen vastaanotolla, joka neuvoi Gongaa aloittamaan työministeriössä virallisen valitusprosessin ja asian tutkinnan poliisin avulla. Ensimmäinen askel voittoon oli, kun Gonga ja poliisi vierailivat hänen entisen isäntäperheensä talossa. Naapurit kuiskailivat, että "jo oli aikakin". Tutkinta ratkaisi kaikki kysymykset hänen hyväkseen.

Jotkut ystäviksi luullut käänsivät kuitenkin selkänsä. Seurakunnan pappi moitti Gongaa, ja oma opettaja paljastui taustavaikuttajaksi äkkinäisiin potkuihin.

Gongaa jännitti ennen työministeriön sovitteluistuntoa. Mitä jos Señora María ei saavu paikalle? Señora kuitenkin saapui, ja sovittelija ajoi tilanteen ratkaisuun. Entinen isäntäperhe määrättiin maksamaan 800 solia (200 euroa) korvauksia Gongalle. Hän pystyi vuokraamaan oman asunnon ja työskentelee nyt ravintolassa. Gongan silmät kostuvat kuitenkin edelleen, kun hän muistaa entisen työnantajansa sanat: "Et sinä voi meille mitään. Sinä olet yksin ja yksinkertainen kotityöntekijä."

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2006

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!