Farkkujen eettiset tahrat

Farkkumarkkinoiden kestonimenä on koko alan historian pysynyt Levi Straussin 1853 perustama yhtiö, joka ilmoitti vuoden 2004 myyntinsä arvoksi 4,1 miljardia dollaria. Levi Strauss & Co. yrittää pitää Levi's, Dockers ja Levi Strauss Signature brändinsä puhtaina, mutta globaaleilla markkinoilla eettisyys tahtoo jäädä viimekädessä alihankkijoiden vastuulle.

Teksti: Maippi Tapanainen

PitkätTyöGlobalisaatioEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Levi Strauss & Co:n maine työnantajana ei ole tekstiilialan huonoimmasta päästä, päinvastoin. Se otti ensimmäisenä monikansallisena yhtiönä vuonna 1991 käyttöön työläisten oikeuksia koskevan yhtenäisen käyttäytymissäännöstön. Tätä code of conductiaan se edellyttää sopimusvalmistajiensa noudattavan. Yhtiö korostaa eettisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja yhteiskuntavastuuta. LS&CO:n suhteellista rapautumattomuutta on selitetty yhtiön omistuspohjalla. Se on pitäytynyt yksityisenä perheyhtiönä, ja välttynyt pakolta tuottaa pikavoittoja Wall Streetin pääomasijoittajille.

Maailmanlaajuisessa työpaikkojen uusjaossa tekstiiliteollisuus on kuitenkin halpojen elektroniikkalaitteiden tuotannon ohella ollut ala, joka sulavimmin on siirtynyt huokean työvoiman jäljillä maasta ja maanosasta toiseen. Myös LS&CO. on viimeisen viiden vuoden aikana siirtänyt tuotantoaan pois maista, joissa työntekijöille pitää maksaa kunnon palkkaa. Se on sulkenut Pohjois-Amerikassa kolmekymmentä ja Euroopassa seitsemän tehdasta, joista on yhteensä hävinnyt 18 000 työpaikkaa. Aiemmin periamerikkalaisiksi tulkittuja leviksiä ei USA:ssa enää tehdä, suurin osa niistä ommellaan sopimusvalmistajien tehtaissa Kiinan vapaatuotantoalueilla. Kiinan ohella niitä kasaavat, haalistavat, kivipesevät ja kuluttavat tekstiilityöläiset sadoissa tehtaissa yli viidessäkymmenessä maassa Argentiinasta Vietnamiin.

Suo siellä, vetelä täällä

Onko LS&CO. sitten niin puhtoinen kuin päältä katsoen näyttää ja itse antaa ymmärtää? Yhtiön code of conduct löytyy sen jokaisen sopimusvalmistajan seinältä. Monessa tehtaassa se jää palaksi paperia, jonka sisältö muistetaan vain silloin, kun tulossa on tarkastus. Yllätyskäyntien sijaan yhtiön tarkastajat ilmoittavat tulostaan työnantajalle ennakkoon, ja tarjoavat samalla näille tilaisuuden hoitaa asiat tehtaalla päällisin puolin kuntoon. Jos vapaata ammattiyhdistysliikettä ei ole, eikä valtio halua tai kykene valvomaan työläisten oikeuksia, työolosuhteiden kontrolli jää näiden tilaajan itsensä tekemien satunnaisten tarkastusten varaan.

Toisinaan tieto kelvottomista työoloista ja kohtuuttomista työajoista vuotaa julkisuuteen ja nostaa kuluttajat kapinaan. Näin kävi vuonna 1998, kun indonesialainen LS&CO:n sopimusvalmistajia jäi kiinni työläisten huonosta kohtelusta. Kuluttajat reagoivat ja protestoivat. Yhtiökin reagoi. Se nuhteli sopimusvalmistajia siitä, että nämä eivät noudattaneet säännöstöä - ja sanoi sopimuksen irti. Suuri osa työläisistä jäi ilman työtä.

Ei siis ihme, että työntekijöillä on työolosuhteistaan vain hyvää sanottavaa tarkastajille silloinkin, kun puutteet työsuojelussa ovat ilmeisiä. Vaihtoehtona kurjalle työlle ja surkealle palkalle kun on usein työttömyys ilman mitään tuloja. Motivaation lisäämiseksi monet esimiehet kertovat työläisille kyseiset vaihtoehdot ja oikean vastaamistavan valmiiksi jo ennen tarkastajien saapumista.

Meksikossa LS & CO. on farkuntuottaja Manufacturas Lajat -yhtiön suurin asiakas. Lajat on osoittanut suunnatonta toimeliaisuutta estäessään työntekijöitään järjestäytymästä. Ay-aktiivien koteihin on tehty yöllisiä "vierailuja" ja heistä on laadittu mustia listoja. Työläiset ovat vedonneet Levi Straussiin ja kumppaneihin, mutta turhaan.

Meksikon Morelosta taas yksi LS&CO:n sopimusvalmistaja, Sights Denim, yritti häipyä koneineen ja laitteineen kaikessa hiljaisuudessa, ja jättää työntekijöiden palkat maksamatta. Työntekijät saarsivat tehtaan ja ottivat pantiksi maksamattomista palkoistaan muun muassa 200 000 paria Levi’s farkkuja. Käveleminen kaksi kertaa päivässä kehystetyn Levi Straussin & Co:n code of conduct’n ohi oli työläisten mukaan vaatimaton hyvitys menetetyistä palkoista. LS&CO. myönsi sopimusvalmistajansa rikkomukset, mutta sanoi, ettei sillä ole keinoja puuttua Sightsin toimintaan, tai halua maksaa tämän jälkeensä jättämiä palkkavelkoja.

LS&CO:n eettisyys on asetettu kyseenalaiseksi sen harvaksi käyneillä omillakin tehtailla. Etelä-Afrikan Kapkaupungissa se sanoi irti työntekijät, jotka eivät yltäneet tuotantotavoitteisiin. Kun ammattijärjestöt syyttivät yhtiötä liian korkeista urakkavaatimuksista ja siitä, että työntekijöitä ei oltu asianmukaisesti koulutettu tehtäviinsä, LS&CO. ilmoitti toimivansa normaalien liiketalousperiaatteiden mukaisesti - tulos tai ulos.

Kenen housuissa seisot?

Amerikoiden halvinta työvoimaa ovat haitilaiset. Kun LS&CO:n sopimusvalmistaja tekstiilijätti Groupo M siirsi tuotantoaan Haitille vuonna 2004, sitä lainoitti Maailmanpankin alainen, yksityisiä yrityksiä rahoittava International Finance Corporation. Rahoituksen ehtona oli työläisten oikeus järjestäytyä eli perustaa ammattiyhdistyksiä. Haitilaisella CODEVIn vapaatuotantoalueella käytännöt osoittautuivat kuitenkin toisiksi: ay-aktiiveja joukkoirtisanottiin ja työläisten uhatessa lakolla paikalle tuotettiin sotilaita Dominikaanisesta tasavallasta. Pahimmillaan yhteenotot olivat verisiä.

Haitin vapaatuotantotyöläisten tueksi nousi poikkeuksellinen massaliike. Kansainvälinen ammattiyhdistysliike käynnisti kampanjan, johon liittyivät lukuisat kansalaisjärjestöt. Tehtaan posti täyttyi vetoomuksista, joita tulvi erityisesti Euroopasta ja USA:sta. LS&CO:n ja muiden Grupo M:n ostajien tilaukset romahtivat. Kuluttajien protestit ja tilaajien vetäytyminen saivat vapaatuotantoalueen johdon kääntämään kelkkansa, ja viime syksystä saakka paikallinen ammattijärjestö SOKOWA on istunut CODEVI:n neuvottelupöydässä. Työmarkkinarauhan löydyttyä LS&CO:n tilausmäärät ovat nousseet rutkasti.

Tosin Haitilla maksetaan edelleen Amerikan huonoimmat palkat, ja Grupo M:n tehtaalla leviksiä ja wranglereita ommellaan urakalla viidentoista dollarin viikkopalkalla.

Kuluttajat siis toki voivat painostaa maineestaan arkoja yrityksiä, jollainen Levi Strauss ja kumppanitkin on, ottamaan työläisten oikeudet huomioon - jos kohta seuraukset eivät ole aina työntekijöille parhaita mahdollisia, kuten tapausten kulku Indonesiassa osoittaa. Koko merkin boikotista taas kärsisivät myös hyvin hoidettujen tehtaiden työläiset.

Yksittäiselle farkunhankkijalle eettisyyden haaste on ylivoimainen: pelkästään LS&CO. teettää tuotteittaan sadoilla alihankkijoilla Aasiassa, Afrikassa, Amerikassa ja Euroopassa. Pesuohjelapusta selviää valmistusmaa, ei muuta. Mistä tietää, kohteleeko juuri Intian Tamil Nadussa toimiva Casual Garments työntekijöitään reilusti, ovatko Kiinan Guangdongissa sijaitsevassa Xiang Xing Garment Washing Workshopissa työsuojeluasiat kunnossa, tai edustaako Dominikaanisessa tasavallassa Santiagon vapaatuotantoalueen Groupo M:n tehtaalle perustettu ammattiosasto vapaata ammattiyhdistysliikettä vai onko se sittenkin vain työnantajan mobilisoima "keltainen liitto", jonka ainoana tavoitteena on estää työntekijöiden todellinen järjestäytyminen?

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2006

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!