Kirja: Suomi ja köyhdytetyt - järjestöt keskustelemaan!

Suomi ja köyhdytetyt on 20-vuotiaan Kepan juhlakirja, joka dokumentoi sen ja muun kehitysmaaliikkeen toimintaa ja tulevia haasteita.

Teksti: Heli Kuusipalo

KehitysyhteistyöKepaEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Outi Hakkaraisen ja Anja Onalin toimittama Suomi ja köyhdytetyt - Kehitysmaaliike vuosituhannen vaihteessa kokoaa Kepan 20-vuotisen taipaleen kokemuksia ja opetuksia yksiin kansiin. Liken kustantama Maailmankylän laitamilla -sarjan raportti antaa selkeän kuvan kahteen vuosikymmeneen mahtuvista muutoksista.

Kirjaan on koottu lähes kolmenkymmenen kirjoittajan tekstejä. Kaikki kirjoittajat eivät puhu asioista samalla tavoin, mutta erilaiset äänet saavatkin kuulua. Kepa on lähes kolmensadan järjestön kattojärjestön. Se tarkoittaa myös sitä, että kaikkien äänet eivät kuulu yhtä voimakkaina.

Kirjan esiin tuoma oivallus on herkullinen: ei löydy montaakaan suomalaista, jolla ei olisi sukulaisia tai ystäviä kehitysmaaliikkeessä. Liikkeisiin kuulumattomatkin suomalaiset keräävät rahaa, tukevat kummilapsia, allekirjoittavat vetoomuksia ja ostavat reilun kaupan tuotteita. Kehitysmaaliike on laajamittaista ja vaikuttavaa toimintaa, jolla maailmasta pyritään saamaan edes hiukan oikeudenmukaisempi. Köyhdytetyt ovat yhteiskunnan marginaalissa eläviä, määritelmän mukaan heitä, joilla ei ole työllään ja toiminnallaan mahdollisuutta ansaita elantoaan.

Oikeudenmukaisuus ja lähimmäisenrakkaus

Kehitysmaaliikkeen järjestöissä on nähtävissä kaksi päälinjaa: oikeudenmukaisuuden lisääminen ja lähimmäisenrakkaudesta lähtevä toiminta. Elämme nyt on aivan toisella tavalla ihmiskunnan yhteisessä maailmassa kuin Kepan aloittaessa toimintansa 20 vuotta sitten. Silloin puhuttiin kehitysavusta.

Kristillisenä lähetystyönä yli sata vuotta sitten alkaneeseen liikkeeseen tulivat myöhemmin mukaan työväenliike ja humanistinen ihmisoikeustyö. Nyt kehitysmaaliike on laajentunut suomalaisten jokapäiväiseen elämään, ja monilla suomalaisilla on henkilökohtaisia yhteyksiä etelään.

Yksi tämän päivän kehitysmaaliikkeen keskeisimpiä kysymyksiä on kehitysmaiden mahdollisuudet vaikuttaa kansainväliseen kauppapolitiikkaan. Miksi Afrikassa kannattaa kasvattaa neilikoita ja ruusuja Euroopan markkinoille, kun kukkapeltojen vieressä ihmiset kuolevat nälkään? Monien järjestöjen toiminta on lähtenyt liikkeelle hyvin konkreettisista kysymyksistä ihmisten kaivatessa muutoksia.

Keskustelua kehitysmaa-asioista pitäisi käydä paljon nykyistä enemmän, sillä Suomi ei ole vieläkään saavuttanut YK:n tavoitetta avun määrästä. Ulkoministeriön antama rahoitus järjestöille on kasvamassa. Monet toimijat kuitenkin pohtivat, miten kasvanut rahoitus suunnataan. Konkreettisista hankkeista on viime aikoina siirrytty poliittisen vaikuttamisen tukemiseen, mikä toisaalta on monille kehitysmaatoimijoille vierasta. Pienimuotoisia hankkeita tarvitaan jo niiden ymmärrettävyyden vuoksi. Ne myös laajentavat hankkeissa mukana olevien maailmankuvaa.

Tämän kirjan toivoisi olevan lähtökohta laajalle keskustelulle kehitysyhteistyöstä ja suomalaisten osallistumisesta muun maailman menoon. Myös järjestöjen ja toimijoiden äänen soisi kantautuvan rahoituksesta päättäville: hallinnon byrokratia ei saa sammuttaa innokkaita toimijoita! Henkilökohtaiset kontaktit ovat välttämättömiä, ja ihmisten on saatava tavata ja toimia kahdensuuntaisesti pohjoisen ja etelän välillä.

Tuntemattomat vuosituhattavoitteet

Ulkoministeriö valmistelee linjausta kansainväliselle kehitysyhteistyölle. Linjauksessa, jonka pohjana ovat YK:n vuosituhattavoitteet, määritellään myös puitteita järjestöjen yhteistyölle. Suomi on sitoutunut sekä YK:n että EU:n jäsenenä toteuttamaan vuosituhattavoitteita, jotka ovat vielä suhteellisen tuntemattomia useimmille suomalaisista.

Kepan pyrkimys kumppanuuteen ja tasavertaiseen vuorovaikutukseen etelän ja pohjoisen toimijoiden välillä vaatii paljon panostuksia niin tiedotukseen kuin kansainvälisyyskasvatukseen. Myös samoilla alueilla tai maissa toimivien järjestöjen keskinäinen yhteistyö voisi olla aktiivisempaa. Suomi ja köyhdytetyt -kirjan teemoista ja ajatuksista kannattaa keskustella järjestöissä juuri nyt.

Juhlakirja alkaa osuvasti Thomas Wallgrenin sanoin ’Tärkeintä elämässä on ilo, rakkaus ja oikeudenmukaisuus. Onnistuminen elämässä edellyttää onnistumista niissä kaikissa’ Ajatus kiteyttää erilaisista lähtökohdista ponnistavat maailmankylän asukkaiden pyrkimykset hyvään elämään.

Kirjan toimittajat ansaitsevat erityiskiitoksen selkeistä viite- ja lähdeluetteloista ja kolmannen luvun katseesta tulevaisuuteen.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2006

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Heli Kuusipalo