Viitottu maailma

Kielimuureja on helpompi ylittää viittoen kuin puhutulla kielellä. Kulttuurierot saattavat kuitenkin hankaloittaa erimaalaisten kuurojen viestintää.

Teksti: Iida Riekko

IhmisoikeudetVammaisuusEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Suomen ja maailman kuurojenliittojen puheenjohtaja Markku Jokinen viittoo "ihmisoikeudet kaikille". (Kuva: Jari Laukkanen)

Suomen ja maailman kuurojenliittojen puheenjohtaja Markku Jokinen viittoo: Ihmisoikeudet kaikille.

Markku Jokinen oivalsi 80-luvun alussa jotakin mullistavaa:

"Tajusin, että tämä tapa kommunikoida käsieni ja kehon osieni liikkeiden avulla onkin kieltä, että olen kuuroudestani huolimatta aivan yhtä hyvä kuin muutkin ja että minulla on samat oikeudet kuin kaikilla muillakin", Jokinen kertoo tulkin välityksellä.

Oivallus vei Jokisen mukaan Kuurojen Liiton toimintaan. Nyt mies on ollut liiton puheenjohtaja kahdeksan vuotta ja lisäksi johtanut Kuurojen maailmanliittoa vuodesta 2003.

Kuurojen Liiton tärkeimpiä tavoitteita on parantaa viittomakielen ja kuurojen asemaa. Yksi liiton keinoista on tiedon lisääminen. Harvalle suomalaiselle on selvää esimerkiksi se, että viittomakieli on kuurojen äidinkieli, joka on tunnustettu yhdeksi maamme vähemmistökielistä.

"Ero puhutun ja viitotun kielen välillä ei ole lopulta hirvittävän suuri. Molemmissa tarvitaan kielen rakenteita ja kielioppia", Jokinen sanoo.

Keskeisiä eroja on kaksi. Siinä missä puhuttu kieli tuotetaan pienellä alueella kurkunpään ja suun seudulla, viittomakielessä merkitykset tuotetaan kokonaisvaltaisesti kasvojen ilmeillä, käsimuodoilla sekä käsien ja kehon liikkeillä.

Toiseksi puhuttu kieli on lineaarista: äänteet ja sanat seuraavat toisiaan. Viittomakielessä taas voi tuottaa ja nähdä yhtäaikaisia, kerroksittaisia viestejä. Viittoja pystyy asettamaan edessään olevaan tilaan asioita ja henkilöitä ja kertomaan niiden välisistä suhteista.

Pienet viittomakielet kunniaan

Maailman viittomakielten määrää ei tiedetä tarkasti. Viittomakieliä on tutkittu vasta puolen vuosisadan ajan, ja tutkimus on keskittynyt läntiseen maailmaan.

"Varovasti voi arvioida, että viittomakieliä on suunnilleen yhtä paljon kuin puhuttuja kieliä. Joissakin maissa viittomakieliä on useita. Esimerkiksi Belgiassa käytetään sekä flaamilaista että belgianranskalaista viittomakieltä", Jokinen kertoo.

Viittomakielten rajat eivät noudata aina puhuttujen kielten rajoja. Vaikka Yhdysvalloissa, Britanniassa, Kanadassa ja Australiassa puhutaan englantia, vain Yhdysvalloissa ja Kanadassa käytetään samaa viittomakieltä. Quebecissä käytössä on myös ranskalainen viittomakieli.

Ei ole tutkittu, muodostavatko viittomakielet kielikuntia. Jokinen arvelee kuitenkin, että esimerkiksi pohjoismaiset ja keski- ja eteläeurooppalaiset viittomakielet voitaisiin nähdä yhtenä ryhmänä. Myös entisissä itäblokin maissa viitotaan vielä melko yhtenäisesti: venäläisittäin. Kommunismin aikaan kuurojen opettajia koulutettiin useimmiten Neuvostoliitossa, jonne nuoret tavattiin lähettää opiskelemaan.

Amerikkalainen viittomakieli on nyt valtaamassa alaa lingua francana.

"Se voi olla tappajakieli, joka tukahduttaa alleen pienet viittomakielet. Olisi tärkeää, ettei kolmannen maailman maihin vietäisi kehityshankkeissa vieraita viittomakieliä. Sen sijaan pitäisi vahvistaa joka maan omaa viittomakieltä", Jokinen huomauttaa.

Maailman monista viittomakielistä huolimatta kuurot pystyvät viestimään kielirajojen yli helpommin kuin puhutun kielen käyttäjät, sillä monet viittomakielen rakenteista ovat universaaleja.

"Se, että kaikki kuurot hahmottavat maailmaa visuaalisesti, auttaa meitä ymmärtämään toisiamme", Jokinen sanoo.

Suuret kulttuurierot vaikeuttavat kommunikaatiota. Jokinen kertoo esimerkin: länsimaissa kaikki kognitioon liittyvät toiminnot viitotaan pään alueelle. Japanissa taas tietäminen viitotaan koskettamalla vatsaa koko kämmenellä pari kertaa.

Vielä matkaa tasa-arvoon

Pohjoismaissa kuurojen asema on yleisesti ottaen edellä muita maita. Ei ole kuitenkaan monta vuosikymmentä siitä, kun viittomakielen käyttö oli Suomessa kielletty: pelättiin, että viittomakieli estäisi kuuroja oppimasta puhuttua kieltä.

Kuurojen asema alkoi kohentua 70-80-luvulla. Vuonna 1998 alkoi viittomakielinen luokanopettajakoulutus, josta Jokinen on vastannut koulutuspäällikkönä. Jokinen pitää tärkeänä etappina myös vuotta 1995, jolloin viittomakieli tunnustettiin Suomen perustuslaissa.

"Paljon työtä on kuitenkin tehtävänä, sillä emme ole vieläkään tasa-arvoisia. Viittomakieli ei esimerkiksi näy televisiossa kuin viiden minuutin uutisissa. Tulkkauspalvelut ja viittomakielinen tiedonsaantikaan eivät vielä riitä."

Paljon enemmän korjattavaa riittää kuitenkin kehitysmaissa.

"Tässäkin asiassa Afrikan tilanne on valitettavasti huonoin. Vain noin prosentti Afrikan kuuroista lapsista pääsee kouluun. Muutenkin syrjinnän kehää on vaikea rikkoa köyhissä maissa. Kuuroja väheksytään ja käytetään seksuaalisesti hyväksi."

Kuurojen maailmanliiton puheenjohtaja on surullisen selvillä siitä, miten vakavia ongelmia kuuroilla on eri puolilla maailmaa.

"Uskon kuitenkin siihen, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja että maailmaa voi parantaa. Ilman tätä perusluottamusta luovuttaisin."


 

Kehitysmaissa kuuro jää usein yksin

Yksikönpäällikkö Anja Malm on tukenut neljän vuoden ajan Kuurojen Liiton kehitysyhteistyöhanketta Etiopiassa koulutus- ja seurantamatkojen sekä sähköpostin kautta.

Kun Etiopian lapsista noin puolet pääsee kouluun, kuuroista koulutusta saa vain murto-osa. Vaikeakulkuisella maaseudulla kuurolla lapsella ei ole usein mitään pääsyä viittomakielen pariin.

Myös Kambodžassa kuurojen mahdollisuudet koulutukseen ovat hyvin rajalliset.

"Kuuroja saatetaan ottaa tavallisiin luokkiin, mutta opetus tapahtuu puhumalla", kertoo hankevastaava Riikka Heikkinen.

Sekä Etiopiassa että Kambodžassa kuurot ovat yleensä sukulaisten ja tuttavien avun varassa.

"Kuurojen lasten vanhemmat eivät välttämättä tule edes ajatelleeksi, että lapsella voisi olla tulevaisuus", Malm kuvailee. "Etiopiassa vanhemmat pitävät usein kuuroa lasta Jumalan rangaistuksena ja häpeän aiheena."

Kun Kuurojen liiton Kambodža-hanke vuosituhannen vaihteessa alkoi, työ oli aloitettava kuurojen etsimisestä, sillä maassa ei ollut minkäänlaista kuurojen yhteisöä. Samassa korttelissa saattoi asua kaksi kuuroa, jotka eivät tienneet toisistaan. Kukin kuuro kommunikoi lähipiirinsä kanssa omalla tavallaan.

"Alussa keskityimme opettamaan luku- ja kirjoitustaitoa aikuisille kuuroille ja kehittämään khmerin viittomakieltä", Heikkinen kertoo.

Tämän vuoden alusta Kambodžassa on alettu kehittää kuurojen ammatillista koulutusta. Käynnissä on myös viittomakielen tulkkien koulutus.

Malm mainitsee, että Addis Abeban yliopistossa on aloitettu viittomakielen opetus, ja lisäksi Etiopian kuurojen liitto toimii aktiivisesti.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2006

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!