Mistä on cowboy-bootsit tehty?

Kuin kauhuelokuvassa ne lipuvat rantaan, keräävät lihanpalat kitaansa ja nielaisevat ne päänheilautuksella, pureskelematta, Kirsi Salonen kuvailee krokotiilifarmi-kokemuksiaan.

Teksti: Kirsi Salonen

PitkätMatkailuAfrikkaEteläinen AfrikkaSambia

krokotiilinnahkakoriste (Kuva:Kirsi Salonen) Krokotiilinnahkainen koriste.

Sambian ja Zimbabwen rajalla sijaitseva Kariban tekojärvi on kuin keidas syvällä eteläisen Afrikan sydämessä. Kariban padon rakentamiseen liittyi 1960-luvulla runsaasti ristiriitoja. Nyt se on tärkeä energian lähde molemmille maille ja tarjoaa toimeentulon elinvoimaiselle kalastajayhteisölle - sekä helpon matkakohteen vain muutaman tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista Lusakasta. Turistit eivät vielä ruuhkauta Karibaa, ja aktiviteettivalikoimaan kuuluu lähinnä rentoutumista hotellin uima-altaalla tai asuntolaivalla. Järvessä uimista ei suositella krokotiilien ja virtahepojen runsauden vuoksi.

Kiinnostava vaihtoehto onkin visiitti krokotiilifarmille, joka on edustajansa mukaan eteläisen pallonpuoliskon suurin Niilin krokotiileja kasvattava tila. Mittakaavasta kertoo se, että hautomiskauden ollessa huipussaan lämpölaatikoissa muhii noin 40 000 krokotiilinmunaa. "Osa munista saadaan tilan omissa siitoslammissa asuvilta, luonnosta vangituilta krokotiileilta. Loput kerätään luonnosta", kertoo oppaamme Chris.

Krokotiilit tappavat Sambiassa vuosittain huomattavan määrän ihmisiä. Sambian villieläimiä ja kansallispuistoja hallinnoiva viranomaistaho lähettääkin krokofarmarit keräämään munia alueille, joilla ihmiset ja krokotiilit eivät tunnu mahtuvan samalle reviirille. Kasvattajilla on myös velvollisuus palauttaa krokotiileja takaisin luontoon, jos kanta uhkaa hiipua.

"Tähän mennessä tarvetta palautuksiin ei ole ollut", sanoo Chris.

Munia haudotaan kolmen kuukauden ajan tasaisessa lämpötilassa. Jotta lämmityskustannukset voidaan pitää pieninä, tyydytään tilalla hitaammin kasvaviin naaraskrokotiileihin. Munista nimittäin kuoriutuu naaraskrokotiileja hautomislämpötilan ollessa 32 astetta, kun puolestaan urokset vaativat kuusi astetta lämpimämmät olot.

Krokotiilipihvejä Eurooppaan

Päivän ikäiset krokotiilit ovat parinkymmenen sentin mittaisia pikkuveijareita, jotka ovat herkkiä metelille ja äkkinäisille liikkeille. Niitä odottaa kolmen vuoden elämä betonialtaissa, joissa niillä on mahdollisuus uida ja ottaa aurinkoa sekä levätä varjossa. Tuotantoeläimen elinkaari on lyhyt, sillä kolmen ikävuoden jälkeen se kuluttaa enemmän ravintoa mutta samalla kasvaa suhteessa hitaammin. Luonnossa krokotiilit saattavat helposti elää satavuotiaiksi.

Kariban krokotiilia syödään pian Euroopan ravintoloissa. Euroopan unionin kanssa solmitun sopimuksen mukaan lihan toimitus aloitetaan heti, kun tilalle valmistuu moderni teurastamo ja paikalle on palkattu eläinlääkäri tarkastamaan maasta pakasteena lähtevä liha, paljastaa Chris. Tällä hetkellä lihan markkinat ovat paikalliset ja varsinainen bisnes on krokotiilinnahoissa. Nahat säilötään suolassa, ja ennen myyntiä riippumaton tarkastaja arvioi ne. Laadusta riippuen yhden nahan hinta vaihtelee 50 ja 300 dollarin välillä.

"Japanilaiset ostavat krokotiilin pehmeää ja vaaleaa vatsanahkaa laukkuihin ja kenkiin. Yhdysvaltoihin puolestaan myymme selkeäkuvioista selkänahkaa, josta tehdään cowboy-bootseja ja vöitä", Chris kertoo.

Krokotiili kosketusetäisyydellä

Kierros huipentuu käyntiin siitoslammille, joissa vanhat krokotiilijättiläiset elävät varsin luonnonmukaisissa oloissa. Tilan krokotiilien ruokavalio on normaalisti varsin kasvispitoinen, mutta vierailijoille tarkoitetun krokotiilispektaakkelin takaamiseksi heitellään lampien reunoille naudan kappaleita.

Jo ensimmäisen lihakimpaleen mätkähdys saa aikaan kuhinaa lammessa, ja tukeiksi naamioituneet krokotiilit heräävät henkiin. Kuin kauhuelokuvassa ne lipuvat rantaan, keräävät lihanpalat kitaansa ja nielaisevat ne päänheilautuksella, pureskelematta.

Kun auton lavalla istuvat vierailijat ovat saaneet tarpeekseen muutaman metrin päässä leukojaan loksuttelevista pedoista, on jäljellä enää pysähdys matkamuistomyymälässä, jossa tarjolla on krokotiilivöitä ja avaimenperiä. Illan viiletessä kaivetaan esiin viimeinen farmilta hankittu tuliainen ja sytytetään grilli. Krokotiili maistuu kalan ja kanan risteytykseltä, ja mangopikkelsi antaa sille sopivaa kirpeyttä.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2006

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!