Nihat Gültekin: Kansalliseepoksen vaalija

Kesällä 2005 Nihat Gültekin toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja kiipesi Ararat-vuorelle, jonka juurella asui kurdien kansalliseepoksen koonnut runoilija Ehmede-i Xani.

Nihat Gültek (Kuva: Kristiina Koivunen) Nihat Gültekin lukee kurdien kansalliseeposta sylissä veljentytär Berfin.Kurdikulttuurin hyväksi työskennellyt Nihat Gültekin etsintäkuulutettiin vuonna 1991. Hän häipyi maan alle Länsi-Turkkiin eikä voinut pitää yhteyttä edes vanhempiinsa, jotka uskoivat hänen kuolleen.

Gültekin vangittiin viiden ja puolen vuoden kuluttua. Hänen äitinsä elämän onnellisin päivä oli, kun poika soitti hänelle Bayrampasan vankilasta Istanbulista.

”Kirjoitin vankilassa päiväkirjaa joka päivä. Kun minut vapautettiin viiden vankilavuoden jälkeen, vanginvartijat polttivat päiväkirjat”, Nihat Gültekin kertoo.

Oltuaan yli kymmenen vuotta poissa kotikaupungistaan Dogubayazitista Gültekin palasi sinne kolme vuotta sitten. Tässä samaisessa Ararat-vuoren juurella sijaitsevassa pikkukaupungissa asui 1600-luvulla runoilija Ehmede-i Xani, joka kokosi kirjaksi suullisena perinteenä kulkeneen rakkaustarinan Memistä ja Zinistä. Kirjaa pidetään kurdien kansalliseepoksena.

Turkin pyrkiessä Euroopan unioniin maan olot ovat vapautuneet sen verran, että kurdit ovat pystyneet perustamaan Ehmede-i Xani -yhdistyksen kansalliseepoksen tutkimiseksi. Nihat Gültekin on yhdistyksen varapuheenjohtaja.

”Nuorena pelasin jalkapalloa ystävieni kanssa, jotka olivat yhtä innokkaita kurdien oikeuksien puolustajia kuin minä. Monet heistä liittyivät Kurdistanin Työväenpuolueeseen PKK:hon ja lähtivät vuorille taistelemaan”, Gültekin kertoo.

Suuri osa hänen jalkapallojoukkueestaan makaa nyt Dogubayazitin hautausmaalla sisseille varatulla alueella. Vaikeuksista huolimatta Nihat Gültekin on onnekas: hän on edelleen elossa. Työtä hänellä ei kuitenkaan ole. 35-vuotias mies on koulutukseltaan peruskoulun opettaja, mutta poliittisen vankeustuomion takia Turkin valtio ei palkkaa häntä opettajaksi.

Kesällä 2005 Nihat Gültekin toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja kiipesi Ararat-vuoren huipulle ystävänsä kanssa, joka myös on entinen poliittinen vanki.

Hän asuu suurperheessä, johon kuuluvat hänen vanhempansa, veljensä ja näiden perheet. Omia lapsia Nihatilla ei ole.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2006

Tilaa Maailman Kuvalehti