Karibialta Suomen suveen

Heinäkuussa Imatra Big Band Festivaalille saapuva Michele Henderson rakastaa Tove Janssonin "kirjaa Kuka lohduttaisi Nyytiä?" Mutta on dominicalaislaulajattarella muunkinlainen yhteys Suomeen.

Teksti: Lauri Haapanen

PitkätKulttuuriMusiikkiAmerikkaKaribiaDominica

Michele Henderson Michele HendersonMusiikki on dominicalaiselle Michele Hendersonille elämä ja intohimo. Karibianmeren musiikkiperinnettä jatsiin ja r&b:a yhdistelevä laulajatar valmistelee jo viidettä levyään, joka tulee sisältämään edellisten tapaan hänen säveltämäänsä ja sanoittamaansa musiikkia.

"Yleensä säveltäminen lähtee jonkinlaisesta ideasta, jonka haluan välittää", Henderson kuvailee sävellysprosessiaan sähköpostitse maailman toiselta puolelta. "Kun sitten ryhdyn tätä ideaa työstämään, melodia, sanoitukset ja muu ikään kuin soljuu itsestään ulos."

Vaikka Henderson on Karibian alueella varsin tunnettu nimi ja muutamilla saarilla suorastaan supertähti, muualla maailmassa hän on vielä varsin tuntematon. Esimerkiksi Suomeen laulajan omakustannelevyjä pystyy hankkimaan vain internetin kautta.

"Haluan tulla tunnetuksi ja toimia tienraivaajana muille Karibian artisteille", Henderson kertoo.

Yksi askel kohti tätä on ensi kesän esiintyminen Imatra Big Band festivaalilla. Suomeen hänellä on myös aivan erityinen side: 12-jäsenisessä bändissä on kolme suomalaismuusikkoa.

Mutta miten ihmeessä?

Soittamaan uudelle levylle

Tapahtumat juontavat juurensa Karibian kesään 2004. Tuolloin saksofonisti Jussi Paavola ja pasunisti Heikki Tuhkanen matkasivat Dominicalle. Paavola oli käynyt piskuisessa saarivaltiossa kerran aikaisemminkin, ja tuolta kerralta "jäi fiilis, että tänne olisi nasta tulla uudestaan soittimen kanssa".

Michelen pojat (Kuva: Lauri Haapanen) Jussi Paavola (vas.), Janne Toivonen ja Heikki Tuhkanen.

Kaksikon tarkoituksena oli päästä soittamaan paikallisten muusikoiden kanssa, ja Paavola petasi matkaa jo Suomesta käsin.

"Siinä kävi hyvä tsäkä, että onnistuin saamaan puhelimeen oikeat tyypit", hän muistelee.

Saavuttuaan Dominicalle Paavola ja Tuhkanen tapasivat pian Roland Delsol Juniorin, joka on Michele Hendersonin tuottaja ja bändin basisti.

Henderson oli juuri nauhoittamassa uusinta levyään, ja pojat pääsivät soittamaan kahteen biisiin.

"Monesta suusta saimme kuulla, että 'tehän kuulostatte kuin olisitte syntyneet täällä'. Sen kyllä otti aika suurena kohteliaisuutena", Paavola hymyilee.

"Ennen kaikkea siitä pitää tykätä"

Vuosi sitten kesällä Michele Henderson yhtyeineen esiintyi Tanskassa, Roskilden mammuttifestivaaleilla. Paavola, Tuhkanen ja trumpetisti Janne Toivonen eli puhallinsektio The Finnish Horns matkasi paikalle. Keikka onnistui niin hyvin, että suomalaispojat otettiin esiintymisen päätteeksi virallisesti bändin kokoonpanoon.

"Niin isoja keikkoja nyt ei tietystikään vielä paljoakaan ole ollut, minne olisi mahdollista lähteä", Paavola kuvailee etätyöskentelyn hankaluutta.

Hendersson itse ylistää The Finnish Hornsia jymymenestykseksi Dominicalla. "Kaikki arvostavat suuresti heidän taitojaan soittaa musiikkiamme, joka on niin erilaista verrattuna siihen, mitä he olivat tottuneet soittamaan."

Paavola opiskelee Helsingin ammattikorkeakoulussa pop-jazz-osastolla, Tuhkanen ja Toivonen Sibelius-Akatemiassa. Pojat ovat yksimielisiä siitä, että Karibialla suosittuja musiikkityylejä kuten calypsoa, sokaa ja zoukia ei Suomessa opi.

"Hyvästä tekniikasta ja musiikin hahmottamisesta on tietysti apua, mutta kyllä siihen musiikkiin pitää perehtyä - ja mun mielestä ennen kaikkea siitä pitää tykätä", Tuhkanen puntaroi.

"Ja vaikka siellä tiedetään muunmaalaisesta musiikista, niin huomattavasti suuremmassa määrin kuin Euroopassa ne vaalii sitä omaa musiikkiaan", Toivonen toteaa.

Hyväntahdonlähettiläs Henderson

Musikaalisessa perheessä kasvanut Michele Henderson esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti ollessaan kahden vanha.

Tunnetuksi hän tuli vuonna 1995 voittaessaan sävellyksellään "My Pride" kansallisen DOMFESTA-laulukilpailun. Ensimmäisen, omaa nimeään kantavan albuminsa Henderson julkaisi vuonna 2000.

Vuonna 2004 hän julkaisi jo neljännen albuminsa, jossa myös suomalaispoikien The Finnish Horns on mukana. Tällä hetkellä työn alla on dvd bändin esiintymisestä viime vuoden World Creole Music Festivalilla, ja pian julkaistaan myös uusi sinkku.

Vuosien varrella Henderson on saanut lukuisia tunnustuksia Karibian alueella. Vuonna 2004 hänet valittiin Dominican hyväntahdonlähettilääksi.

"Minne ikinä bändini kanssa menenkin, edustan saartani. Se tuntuu meistä todella tärkeältä, että vaivannäköämme arvostetaan", hän iloitsee.

Seuraavaksi hän levittää musiikkinsa ilosanomaa Suomen suveen. Mitä hän mahtaa tietää Suomesta entuudestaan?

"En paljoakaan, mutta sen tiedän, että siellä on kylmä ja toiseksi, että Suomella on tapahtumarikas historia, josta haluaisin tietää enemmän", Henderson vastaa. Ja vielä kolmas asia:

"Pidän myös kovasti Tove Janssonin kirjasta Kuka lohduttaisi Nyytiä? Rakastan lastenkirjoja, ja tämä on aivan ihastuttava rakkaustarina."


 

Musiikki yhdistää ja erottaa

Poliittisesta hajanaisuudestaan huolimatta Karibianmeren kulttuurille on yhteistä Afrikasta orjien mukana saapunut perintö. Musiikin puolesta saaristo voidaan jakaa kolmeen ryhmään, ranskan-, englannin- ja espanjankieliseen.

Tärkeimmät espanjankieliset saaret ovat Kuuba, Dominikaaninen tasavalta ja Puerto Rico. Kuuba on tunnettu salsastaan, Dominikaaninen tasavalta erityisesti merenguestaan.

Ranskankielinen musiikkialue käsittää Martiniquen, Guadeloupen ja Haitin sekä joitain virallisesti englanninkielisiä saaria, joissa puhutaan myös kreolia. Näihin saariin lukeutuu myös Dominica. Suosituimmat ja laajimmalle levinneet tyylit ovat zouk ja kompa.

Englanninkielisen Karibian keskeisimmät saaret ovat Jamaika ja Trinidad, joiden suosituimmat musiikkityylit ovat jamaikalainen reggae ja sen nopeampi muoto dancehall sekä trinidadilaiset soca ja calypso.


 

Dominica

Dominica on trooppinen saarivaltio Karibianmeren Pienten-Antillien saariketjussa. Sen väkiluku on 70 000 ja pinta-ala 750 km² - saman verran kuin Espoon, Helsingin ja Vantaan yhteenlaskettu maapinta-ala. Dominicassa on edustuksellinen demokratia ja sen pääkaupunki on Roseau. Maa itsenäistyi vuonna 1978, mitä ennen se oli brittien hallinnassa yli 200 vuoden ajan. Englanti on Dominican virallinen kieli, mutta ranskasta pohjautuvaa kreolia puhutaan laajalti. Dominicalaiset ovat suurilta osin Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä. Dominica on itäisen Karibian ainoa saari, joka on säilyttänyt osan intiaaniväestöstään. Saaren itärannikolla elää noin 3 000 karibua.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2006


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!