Vapaaehtoistyöhön kehitysmaahan

Etelän vapaaehtoisohjelman ETVO:n kautta lähtee vuosittain kuutisenkymmentä suomalaista vapaaehtoistyöhön kehitysmaan järjestöön. Onko heidän työstään todellista hyötyä kohdemaassa?

Teksti: Sini Kuvaja

KehitysyhteistyöAasiaEtelä-AasiaIntia

Etvo Vapaaehtoistyöntekijä Anniina Vänskä tutustuu paikalliseen kulttuuriin Jaipurissa Intiassa.Tamil Nadun maaseudulla toimivalla intialaisella Village Community Development Society -järjestöllä on ollut apunaan jo yli kymmenen ulkomaista vapaaehtoistyöntekijää.

"Aluksi heille ei ollut osoittaa tehtäviä. Nykyään otamme vastaan vain sellaisia vapaaehtoisia, joista on todella hyötyä työllemme", kertoo VCDS:n johtaja Savarimuthu Martine.

Vapaaehtoiset työskentelevät toimistossa, luomuviljelmillä tai kouluissa. Järjestö toivoo etenkin ihmisiä, jotka voivat opettaa tietokoneen käyttöä, suunnitella puutarhoja, toimia sihteerinä tai markkinoida.

"Kaikki vapaaehtoiset ovat olleet ystävällisiä ja mukavia. Useimmat ovat hoitaneet työnsä menestyksellisesti, mutta joitakin ihmisiä tuntuu kiinnostavan enemmän matkustelu Intiassa kuin itse työ", Martine sanoo.

Toinen eteläintialaisessa Tamil Nadussa sijaitseva vapaaehtoisten kohde on Florence Home Foundation. Järjestö huolehtii katulapsista ja pitää päiväkotia työssä käyvien naisten lapsille.

"Meillä on ollut kaksi suomalaista vapaaehtoista, jotka molemmat ovat vaikuttaneet toimintaamme, antaneet paljon ehdotuksia ja innostaneet meitä työssämme", kertoo järjestön sihteeri Saurimuthu Alexander.

Kaksi viimeistä vapaaehtoista on jättänyt tulematta Florence Home Foundationiin. Tsunamin iskettyä alueelle järjestö ja sinne lähetetty vapaaehtoinen päättivät yhdessä tämän siirtymisestä toiseen järjestöön.

Vapaaehtoiset ja raha

Etelän vapaaehtoisohjelman perusajatus on kulttuurinen oppiminen. Vastaanottavat järjestöt toivovat kuitenkin usein tulijalta myös rahaa.

"Intialainen mentaliteetti on sellainen, että odotetaan rahallista tukea. Emme edellytä sellaista vapaaehtoisilta, mutta jos he voivat avustaa hiukan paikallisia, se on mielestäni hyvä", Alexander Saurimuthu linjaa.

Vapaaehtoisille Suomessa järjestettävässä koulutuksessa varoitetaan rahankeruuhun ryhtymisestä, jotta vapaaehtoiset eivät loisi riippuvuutta aiheuttavia rakenteita esimerkiksi maksamalla lyhytaikaisesti lasten koulumaksuja kohteessaan.

Käytännössä jotkut vapaaehtoiset haluavat tarjota henkilökohtaisen panoksensa kohdejärjestönsä auttamiseen. Esimerkiksi Florence Home Foundationissa vapaaehtoinen on ostanut ja istuttanut puita järjestön maatilalle, ja VCDS:n vapaaehtoinen on kerännyt rahaa järjestön sisäoppilaitokselle.

Toisaalta VCDS:llä on kokemusta myös vapaaehtoisista, joilta ei tahdo irrota rahaa edes heistä aiheutuvien pienten kulujen kattamiseen.

"Joskus on keskusteltu pikkusummista. Jos ihmisellä ei ole käyttää edes dollaria päivässä ruokaansa, häntä ei kannata lähettää Intiaan", Savarimuthu Martine sanoo.

Molemmat Tamil Nadun kohdejärjestöt kertovat, että ulkomaisen vapaaehtoisen läsnäolo saa paikalliset mieltämään heidän järjestönsä rikkaaksi.

"Tämä keskus sijaitsee slummin keskellä. Kun nuoret näkevät ulkomaalaisia, he tulevat kyselemään meiltä rahaa, jota he olettavat järjestöllä olevan", Saurimuthu kuvaa.

"Eurooppalaisen vastaanottaminen on tavallaan vaarallista. Sitä voi pitää uhkana paikalliselle identiteetille sekä järjestön imagolle. Olen kuitenkin kiitollinen kaikille suomalaisille vapaaehtoisille. He ovat eläneet yksinkertaista elämää kanssamme ja kunnioittaneet paikallisia ihmisiä ja kulttuuria. Kaikkia ulkomaalaiset vieraat eivät ole olleet yhtä halukkaita kuuntelemaan ja oppimaan kuin suomalaiset", Savarimuthu kehuu.

Alexander Saurimuthu on niin ikään ollut tyytyväinen vapaaehtoistyöntekijöihin.

Etvo vapaaehtoinen Antti Määttänen Tansaniassa Antti Määttänen työskenteli vapaaehtoisena Tansaniassa. Etvo lähettää vapaaehtoisia myös esimerkiksi Peruun.

"He olivat kuin keitä tahansa järjestömme työntekijöitä ja tekivät aina työnsä kyselemättä. ETVO on hyvä ajatus sekä pohjoisen että etelän kannalta - se auttaa meitä ymmärtämään toinen toisiamme. Vapaaehtoisten vastaanottaminen on todella ollut kannattavaa järjestöllemme."

Myös VCDS:lle jokaisesta vapaaehtoistyöntekijästä on ollut hyötyä. Martinea kiinnostaisi kuitenkin kuulla, miten vapaaehtoiset hyödyntävät kokemustaan Suomeen palattuaan. Mikä on ollut vapaaehtoisjakson vaikutus heidän elämäänsä - tuleeko heistä muutosvoimia oikeudenmukaisemman maailman puolesta?


 

Intialaista arkea opettelemassa

Ilona Lindh työskenteli talvella vapaaehtoisena Intian maaseudulla Village Community Development Society -järjestössä. Lindh otti vuorotteluvapaata kustannustoimittajan työstään ja sukelsi intialaiseen arkeen. VCDS-järjestössä hän teki toimistotöitä tietokoneella, muun muassa kirjoitti kirjeitä ja raportteja. Digitaalikameran omistaminen teki Lindhistä myös järjestön valokuvaajan.

"Tavoitteenani on olla enemmän hyödyksi kuin haitaksi. Etukäteen varoiteltiin, että voi olla pitkästyttävää, mutta töitä on riittänyt mukavasti", Lindh kertoi vuodenvaihteessa Intiassa.

Hänestä oli helppo tulla töihin järjestöön, jolla on jo pitkä kokemus vapaaehtoisista. Lindh koki ohjelmasta olevan hyötyä sekä suomalaiselle että järjestölle.

Maaseudun kylissä liikkuessaan Lindh herätti paljon huomiota.

"Haluaisin sanoa, että älkää pitäkö minua ihmeellisenä, en ole mitenkään erikoinen. Helposti ihmiset myös kuvittelevat, että valkoinen valokuvaaja tarkoittaa rahan tuloa", Lindh sanoi.

Lindh oppi joka päivä uusia asioita ja yritti kysellä mahdollisimman paljon ymmärtääkseen paikallisia oloja.

"Välillä täällä järkyttyy. Esimerkiksi tsunamin jälkeen jotkut eivät halunneet joukkohautaan kastittomien eli dalitien ruumiita. Sellainen tuntuu käsittämättömältä."

Aluksi maaseutuolot tuntuivat alkeellisilta, mutta Lindh huomasi pian, kuinka vähän elämiseen tarvitaan.

"Ajattelin ensin, mitä kaikkea pyytäisin lähettämään Suomesta. Sitten toivon, ettei sieltä lähetettäisi mitään. Tuntuu hyvältä tulla vähällä toimeen, ja omaan kuluttamiseen kiinnittää täällä huomiota."

Kustannustoimittajaa hätkähdytti seurata pienluottojen jakelua maaseudulla. Lähes kaikki kuittasivat lainan peukalonjäljellään. Aikuisten lukutaidon vähäisyys auttoi ymmärtämään myös lasten kouluvaikeuksia. VCDS on mukana avustusohjelmassa, jossa koulusta pudonneille lapsille järjestetään muutama tunti opetusta päivässä, jotta lapset voivat sekä jatkaa koulunkäyntiä että auttaa perheitään työssä.

Lindh itse rentoutui pitkän työpäivän päätteeksi vetäytymällä huoneensa suojiin ja uppoutumalla hyvään kirjaan.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2006

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Sini Kuvaja