Digikuilu Mekongjoella

Thaimaan ja Laosin rajalla kulkee Mekong-joen lisäksi myös melkoinen digikuilu. Kun Thaimaassa lupaillaan kannettavia tietokoneita koululaisille, Laosissa tietokoneluokka löytyy vasta yliopistotasolla. Molemmissa maissa parasta opetusta antavat järjestöt.

Teksti: Timo Kuronen

PitkätInternetTeknologiaAasiaKaakkois-AasiaLaosThaimaa

Internetkahvila Bangkokissa (Kuva: Timo Kuronen)Bangkokilaisen ostoskeskuksen nettikahvilan koneet ovat uusia ja yhteydet nopeita. Heinäkuussa 2005 Thaimaassa juhlittiin pääministeri Thaksin Shinawatran perheyrityksen omistaman maailman suurimman tietoliikennesatelliitin IPSTARin laukaisua avaruuteen. IPSTAR tarjoaa mahdollisuuden laajakaistayhteyteen niille 14 Aasian maan asukkaille, joilla ei ole nopeita maanpäällisiä yhteyksiä. Viestintä tosin vaatii varsin kalliin satelliittiantennin, modeemin ja käyttömaksun.

Tilastojen mukaan Aasia on jo varsin pitkällä tiedon valtatiellä. Kun vuonna 2000 laajakaistayhteydellä oli kuusi miljoonaa käyttäjää, vuoden 2004 lopussa vauhti-internetiä käytti jo 57 miljoonaa aasialaista - lähes yhtä moni kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa yhteensä. Ensi vuonna rikkoutunee jo 100 miljoonan raja.

Aasia on kuitenkin vastakohtien manner. Etelä-Koreassa tai Singaporessa lähes kaikilla on laajakaistainternet, mutta Laosissa vain prosentti väestöstä käyttää tietokonetta ja kahdella prosentilla kotitalouksista on puhelin. Kun Bangkokissa käytetään wlania ja pushmailia, muutaman kymmenen kilometrin päässä pääsee internetiin vain lankapuhelinmodeemin tai kalliin satelliittiyhteyden kautta.

Kannettava miljoonalle thai-koululaiselle?

Thaimaalla on kunnianhimoinen tietotekniikkapolitiikka. Sen mukaan moderni teknologia on saatava kaikkien ihmisten ulottuville kohtuuhintaan. Lisäksi maa aikoo panostaa koulutukseen: kansalaisten pitäisi olla valmiina, kun maa muuttuu informaatioyhteiskunnaksi.

Viime vuonna pääministeri Thaksin lupasi 250 000 pöytätietokonetta maan 17 000 kouluun. Kun julkisuuteen tuli tieto amerikkalaisen yliopiston kehittämästä 100 dollarin kannettavasta tietokoneesta, Thaksin lupasi tilata näitä koneita peräti miljoona kappaletta. Tilaus on jäänyt kuitenkin tekemättä, ja Thaimaan tietoteknologiaministeriön virkamiehet myöntävät avoimesti, etteivät maan 11 miljoonaa koululaista ja opiskelijaa tule saamaan omia koneitaan vielä lähivuosina.

King Mongkut -teknologiayliopiston opettaja Richard Todd on huolissaan siitä, mitä tietokoneilla tehtäisiin. “Tällä hetkellä internetistä on vain pientä hyötyä koululaisille, sillä laadukkaiden thainkielisten nettisivustojen määrä on pieni ja koululaisten heikko englannin kielen taito ei rohkaise heitä tiedon etsintään. Jos kaikilla olisi oma kone, koulun muu opetus voisi kärsiä. Koneista ei ole hyötyä oppilaiden sosiaalisten ja fyysisten taitojen kehittymiselle", hän kirjoittaa.

Toddin mukaan Thaimaan hallituksen olisi panostettava koneiden määrän sijasta ohjelmiin ja netin sisältöön. Nykyään nettikahvilat täyttyvät online-pelejä pelaavista nuorista. Lisäksi varsinkin maaseudun kouluihin on saatava kunnon tietoliikenneyhteydet ja atk-tukihenkilöt, jotta koneet eivät vikojen ilmaantuessa jää makaamaan käyttämättöminä.

Laos laahustaa vielä tiedon kylätiellä

Digikuilu syvenee ylitettäessä Mekong-joki Thaimaasta Laosiin. Pitkään eristyksissä ollut vajaan kuuden miljoonan asukkaan yksipuoluevaltio pyrkii nyt modernisaatioon ja ilmoittaa, että informaatioteknologialla on tärkeä rooli köyhyyden poistamisessa.

Lähtökohta ei kuitenkaan ole helppo. Maa on yksi Aasian köyhimmistä ja kolme neljännestä väestöstä elää lähes omavaraistaloudessa. Alhaista 65 prosentin lukutaitoastetta selittää osaltaan vuoristoalueilla elävien etnisten vähemmistöjen suuri osuus väestöstä.

Ensimmäiset tietokoneet tulivat maahan 1990-luvun lopulla, ja tähän saakka niitä on käytetty lähinnä keskushallinnossa dokumenttien kirjoittamiseen ja sähköpostiin. Maan ainoa yliopisto sai tietokonelaboratorion vuosituhannen vaihteessa, ja pari vuotta sitten maassa oli vasta kuusi tietojenkäsittelytutkinnon suorittanutta henkilöä.

Koulutusta koneiden käyttöön on tarjolla kaupallisissa nettikahviloissa ja kansalaisjärjestöjen tiloissa. Luang Prabangissa on muutaman vuoden toiminut paikallisen PADETC-järjestön ylläpitämä ja kanadalaisen järjestön tukema E-way -keskus. Koneiden käyttäjistä noin puolet on lukiolaisia ja lähes kolmannes kaupungin luostareissa opiskelevia buddhalaismunkkeja.

Internetiä voi nykyään käyttää maakuntien pääkaupungeissa ja laajakaistayhteyksiä rakennetaan suurimpiin keskuksiin. Lähes puolet nettiyhteyksistä Laosissa on ulkomaisten kehitystyöntekijöiden, edustustojen tai yritysten nimissä. Laoslaisten nettisivustojen määrä on vain muutama kymmenen. Lisäksi viranomaiset sensuroivat internetin sisältöä ja estävät pääsyn kriittisille ulkomaisille sivustoille.

Valtiollisen tietotekniikkakeskuksen johtajan Phonpasit Phissamayn mukaan suurimpia haasteita ovat laonkielisten ohjelmien ja nettisisällön kehittäminen. Ohjelmistoyhtiöt eivät ole kiinnostuneet pienestä kielialueesta. Vain kolme vuotta sitten kehitettiin fontti laonkielisiä nettisivustoja varten - australialaisen vapaaehtoisen voimin.

Koneet tekevät tuloaan myös Laosin maaseudulle. Suomalaisen Fida ry:n maaseudun kehityshankkeessa Savannakhetissa on koulutettu Songkhonen piirikunnan koulu-, terveys- ja maatalousviranomaisia tietokoneiden käyttöön. Vaikka ohjelmat ovat englanninkielisiä, kirjoitus onnistuu laonkielisellä näppäimistöllä. Ikivanhat mekaaniset kirjoituskoneet joutavat eläkkeelle.

Projektikoordinaattori Jarmo Joensuun mukaan suurin ongelma on pätevän atk-tukihenkilöstön puute. “En myöskään usko, että tietokoneet tulevat maaseudun kouluihin vielä lähitulevaisuudessa. Sähkön puute on yksi syy, mutta myös pöly ja kuumuus rasittavat koneita liikaa."


Vuoristoheimo.org

Hyvä esimerkki kansalaisjärjestön ponnistuksista digikuilun kaventamiseksi löytyy Pohjois-Thaimaan Chiang Rain maakunnasta. Bangkokissa katuteatteria tehnyt Mirror Art Group muutti vuonna 1999 maalle ja alkoi auttaa akha-yhteisöjä perinnekulttuurin säilyttämisessä, huume- ja ihmiskaupan vastaisessa taistelussa ja ponnisteluissa kansalaisoikeuksien saamiseksi. Yhteisöjen luottamus hankittiin järjestämällä toimintaa ensin lapsille.

Nyt järjestö toimii jo useamman etnisen vähemmistön keskuudessa ja vuoristokylästä satelliitin kautta ylläpidettävä järjestön kotisivu www.bannok.com (maaseutu.com) on Thaimaan vilkkaimpia järjestösivustoja. Bannokin maineen ansiosta jo yli kaksituhatta vapaaehtoista on joko toiminut opettajina lapsille tai osallistunut multimediahankkeisiin. Internetistä löytyy muun muassa virtuaalinen vuoristoheimojen museo (hilltribe.org), paikallinen videoarkisto (bannoktv.com) ja varainkeräykseen tarkoitettu käsityötuotteiden nettikauppa (ebannok.com).

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2006

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!