Lämmintä luvassa

Vuosi vaihtui ensimmäisenä taas Tyynen valtameren saarilla. Kun meillä vasta poksauteltiin kuohuviinipulloja ja ihasteltiin ilotulitusraketteja, Tuvalussa ja Kiribatissa keskipäivän aurinko porotti jo kuumana etelämeren palmujen yllä. Tai ehkä horisonttiin kerääntyi tummanpuhuvia trooppisia pilviä ja ihmiset odottivat pelokkaina vuoden ensimmäisten pyörremyrskyjen saapumista.

Joka vuosi toistuvien syklonien seurauksia voi olla vaikea käsittää. Tuvalu koostuu yhdeksästä pienestä saaresta, joiden keskikorkeus on kaksi metriä merenpinnan yläpuolella ja korkein kohta kohoaa viiden metrin korkeuteen. Kiribatin atollisaarista iso osa on alle metrin korkeudella.

Jos ilmastonmuutoksen ansiosta merenpinta nousee sadassa vuodessa 95 senttiä, monista Tyynen valtameren saarista ei jää myrskyn jälkeen mitään jäljelle.

Ilmaston lämpeneminen ei silti ole mikään uusi ilmiö. Luin lehdestä, että Tornionjoen jäidenlähtö on aikaistunut kolmella viikolla sitten 1700-luvun alun. Tansaniassa puolestaan Kilimanjarovuori on vajaan sadan vuoden kuluessa menettänyt suurimman osan lumihuipustaan.

Kun koko maailmassa keskilämpötila on kohonnut sadassa vuodessa 0,5 astetta, Kenian teenviljelyalueella Kerichossa päivälämpötilat ovat nousseet 3,5 astetta 20 vuodessa. Vuoteen 2100 mennessä maapallon keskilämpötilan uskotaan kohoavan 1,4-5,8 astetta lisää.

Suomessa ilmaston lämpenemisellä voi olla lyhyellä aikavälillä jopa myönteisiä seurauksia. Kasvukausi pitenee, metsät kasvavat kohisten, lämmityskustannukset vähenevät. Mutta samalla sateet ja syysmyrskyt lisääntyvät, monet kasvit ja eläinlajit häviävät – ja hiihtäminen uhkaa ainakin etelässä jäädä katoavaksi kansanperinteeksi.

Jo ennestään lämpimillä leveyspiireillä muutokset voivat olla sitäkin kohtalokkaammat. Marraskuussa järjestetyn Nairobin ilmastokokouksen yhteydessä julkaistiin useita raportteja ilmastonmuutoksen vaikutuksista nimenomaan Afrikassa. Tutkijoiden mukaan Afrikan keskilämpötila kohoaa seuraavan sadan vuoden aikana 2-6 astetta. Eteläinen Afrikka ja Välimeren maat tulevat kärsimään kuivuudesta, kun taas päiväntasaajalla on odotettavissa lisää sateita. Sahelin alue saattaa vihertyä, ja Saharan autiomaa siirtyy pohjoisemmaksi.

Monissa maissa nykyisistä viljelykasveista joudutaan luopumaan. Esimerkiksi Ugandassa maan päävientituote kahvi ei enää menesty, jos lämpötila kohoaa kaksi astetta.

Villieläimet eivät pääse vaeltamaan viileämmille seuduille, kun ihmisasutukset ovat joka suunnassa esteenä. Afrikannorsu ja sarvikuonot kuolevat sukupuuttoon, puhumattakaan tuhansista pienemmistä ja tuntemattomammista eläinlajeista.

Merenpinnan kohoaminen tuhoaa korallit, mangrovemetsät ja turistien ihannoimat hiekkarannat. Kalastus kärsii. Jokisuistojen ja meren alle jäävien rannikoiden asukkaat hakeutuvat sisämaahan.

Miljoonat pakolaiset yrittävät myös päästä Välimeren yli – mutta tällä kertaa pikemminkin kuivuuden näivettämästä Etelä-Euroopasta paremman elämän toivossa Afrikkaan…

Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2007

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!