Levyarvostelut

Teksti: Matti Ripatti

LyhyetKulttuuriMusiikkiAfrikkaMaliLänsi-AfrikkaGambiaEurooppaLänsi-EurooppaNorjaRanska

Miki N’Doye: Tuki

ECM

Kolme vuosikymmentä eli yli puoli elämää Oslossa ovat epäilemättä jättäneet jälkensä gambialaiseen lyömäsoitintaiteilija Momodou "Miki" N’Doyeen, mutta se ei ole ollenkaan paha asia. Hänen yhteistyönsä kolmen norjalaismuusikon ja kahden laulajan kanssa kantaa poikkeuksellisen omintakeista hedelmää.

Miki N’Doyen pääinstrumentti tällä albumilla on kalimba, peukalopiano, mutta sen ohella hän soittaa myös bongo-, tama- ja m’balax-rumpuja sekä laulaa. Jo se, että gambialainen musiikkiperinne, nämä soittimet ja Aulay Sossehin ja Lie Jallowin laulu yhdistetään Jon Balken soittamiin preparoituun pianoon ja muihin koskettimiin, Per Jørgensenin trumpettiin ja Helge-Andreas Norbakkenin perkussioihin, on lähtökohtana aika epätavallinen - norjalaismuusikot ovat muissa yhteyksissä profiloituneet selkeästi skandinaaviseen jazziin. Eivätkä he tässäkään yritä kuulostaa tippaakaan afrikkalaisilta. Preparoitu piano tosin hauskasti särisee samansukuisesti kuin peukalopiano.

Kalimban pienen surahtelun saattelema napakka helähtely kuljettaa rauhallisen jäntevää, pidättelevää mutta orgaanisen elinvoimaista musiikkia, joka tuntuu kantautuvan aivan omasta maailmastaan, jossa Gambian tropiikki kihisee norjalaisen vuonon rannalla. Ja jossa muinainen sointi sulautuu moderniin ja synnyttää jotain siten uutta, että se oikeastaan onkin ajatonta.

Vaikka länsimaissa jazz-muusikot olivat ensimmäisiä, jotka kallistivat korvansa muiden maiden musiikeille, maailmanmusiikkia enää harvemmin fuusioidaan nimenomaan siihen. Siksikin Miki N’Doyen ja norjalaiskumppanien soitossa on harvinaisuuden viehätystä, ja siksi sitä toisaalta on hiukan vaikeampi lähestyä kuin rokkaavampia tai tanssittavampia fuusioita. Vaiva, jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa, kuitenkin kannattaa.

Midnight in Mali

Stern’s

Joulukuun 23. päivänä vuonna 2004 Malin pääkaupungin Bamakon Ranskan-kulttuurikeskuksessa koettiin hienoja hetkiä, kun kitaristi ja laulaja Habib Koitén johtama kolmetoistahenkinen orkesteri esiintyi. Kokoonpano oli malilaisittain superyhtye, jonka jäsenet eivät ainakaan kaikki olleet ennen soittaneet yhdessä eivätkä myöskään kaikki edustaneet samoja tyylejä. Koitén tarkoitus olikin ikään kuin esitellä malilaisen musiikin kirjoa. Ainakin maallikon korvien todistuksen mukaan porukka silti soittaa sopusointuisesti ja yhtäläisellä innolla joka kappaleessa, tyylilajista riippumatta. Äänitteestä huokuu vapautunut, improvisaatioon yllyttävä henki, jonka kantamat pitkät jamiosuudet epäilemättä purivat paikan päällä hiukan paremmin. Hienoja hetkiä on silti huomattavasti enemmän kuin jumitusta.

Putumayo presents Paris

Putumayo

Englantilaisten ja amerikkalaisten ylivalta populaarimusiikkimarkkinoilla on johtanut siihen, aavistuksen koomiseenkin tilanteeseen, että maailmanmusiikkiin erikoistunut levymerkki julkaisee ranskalaista musiikkia, Nouvelle Scenen nimellä kutsuttua uutta chansonia. Tätä uutta chansonia tosin leimaa maailmanmusiikillisten vaikutteiden haku Ranskan ulkopuolelta, useimmiten Latinalaisesta Amerikasta, jonka pehmeän elastiset poljennot hyvin kauniisti istuvatkin näihin lauluihin.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2007


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Matti Ripatti