Bollywood on muutakin kuin musikaalia

Intian Bollywood-elokuvateollisuus syöttää tuotteensa todellisille massamarkkinoille: menestyselokuvan katsojaluvut voivat kohota satoihin miljooniin. yhteiskunnan muuttuminen näkyy elokuvien aiheissa. perinteisten teemojen rinnalle ovat nousseet myös muun muassa avioliiton ulkopuoliset suhteet, homoseksuaalisuus ja ihmiskauppa.

Teksti: Maippi Tapanainen

PitkätKulttuuriAasiaEtelä-AasiaIntiaAmerikkaPohjois-AmerikkaYhdysvallat

Bollywood-elokuvat ovat saaneet nimensä Hollywoodin ja syntysijansa Mumbain aiemman nimen Bombayn risteymästä. Nykyisin Bollywood-elokuvia tuotetaan eri puolilla Intiaa, ja niiden katsojakunta on levittäytynyt lisääntyneen maastamuuton myötä ympäri maailmaa.

Länsimaisen elokuvan konvention omaksuneilla on suuri kiusaus tulkita kaikki Bollywood-elokuvat musikaaleiksi. Totta onkin, että niissä tanssitaan ja lauletaan paljon, suoraviivaisesti eteneviin Hollywood-tuotantoihin tottuneelle vieläpä sangen omituisissa yhteyksissä. Tanssiosuudet näyttelijät hoitavat itse, mutta lauluihin vain harvan taito riittää. Monet Bollywoodin playback-laulajat ovat yhtä ihailtuja kuin laulukohtauksissa suutaan aukovat tähtinäyttelijätkin. Yksi kuuluisimpia playback-artisteja on Lata Mangeshkar, joka kuusikymmenvuotisen uransa aikana on levyttänyt tuhansia lauluja.

Bollywood-elokuvat voivat pitää sisällään kymmeniäkin tanssi- ja laulukohtauksia, mutta niiden määritteleminen "vain" musikaaliksi tekee väkivaltaa polveilevalle kerrontatavalle. Bollywood-elokuva voi samaan aikaan olla sekä tragedia että komedia, trilleri ja rakkaustarina tai näitä kaikkia yhdessä - ja sokerina pohjalla ovat vetävät musiikkikappaleet. Bollywood-elokuvia ei suotta kutsuta kuulun mausteseoksen mukaan masala-elokuviksi.

Hollywoodin houkutus

Bollywood-elokuvat kertovat enimmäkseen onnettomista rakastavaisista, perheestä ja uhrautumisesta, onnesta, kohtalosta ja sen uskomattomista käänteistä. Usein ne suorastaan tihkuvat erotiikkaa, mutta seksistä ei ole tietoakaan, vaikka suuteleminen valkokankaalla jo sallitaankin. Klassisessa Bollywood-tuotannossa melodramaattisuus, sentimentaalisuus ja huumori yhdistyvät tavalla, joka miellyttää intialaisten suurta enemmistöä vuosikymmen toisensa jälkeen. Delhiläisen Reetu Sharman mielestä suosioon löytyy yksinkertainen selitys.

"Valtaosalla intialaisista on edelleen täysi työ jokapäiväisen leipänsä hankkimisessa. Heille elokuvan katsominen on ylellisyyttä, jonka ei haluta muistuttavan omasta ankeasta arjesta, vaan huvittavan, viihdyttävän ja auttavan sietämään sitä", Sharman kertoo.

"Intialaisen yleisön maku vaihtelee alueittain, yhteiskuntaluokittain, ikäryhmittäin ja jopa sukupuolen mukaan."

Hänen mukaansa erityisesti koulutettujen nuorten mieltymyksissä traditionaalisten rakkauselokuvien triangelidraamat ovat väistymässä yhteiskunnallisempien teemojen tieltä.

"Monet nuoret - joita pääosa elokuvien suurkuluttajista on - ovat alkaneet kyllästyä samoina toistuviin aiheisiin ja niiden yksipuoliseen käsittelyyn ja valitsevat mieluummin sellaisia elokuvia kuin brittien vallassaoloaikaan sijoittuva Lagaan tai Rang de basanti, joka kertoo Bhagat Singh -nimisestä vapaustaistelijasta."

Viimeisin Bollywood-hitti, Lage Reho Munna Bhai, pui moraalisia kysymyksiä komedian keinoin, mutta Sharman mielestä siitä voi löytää myös yhtäläisyyksiä Gandhin ideologiaan.

Elokuvien aiheet puhuttavat

Osaa nuorista Bollywood-kriittisistä katsojista on alkanut kiehtoa länsimainen elokuva ja Hollywood.

"Heidän mielestään Hollywood-elokuvissa teemoja on paljon laajempi kirjo ja niitä käsitellään paljon konkreettisemmin kuin Bollywood-elokuvissa."

Sharma itsekään ei kokonaan tyrmää länsimaisia vaikutteita, vaan esittää näkemyksen, johon Hollywood-tuotantoihin tottuneen on vaikea yhtyä.

"Yhdessä asiassa Bollywood ja Hollywood eroavat toisistaan ratkaisevalla tavalla. Hollywood-elokuvissa ollaan taipuvaisia käsittelemään asioita asioina, ja katsojat jätetään itse ajattelemaan ja ottamaan kantaa. Intiassa yleisö ei ole valmis sellaiseen, ja Bollywood-elokuvissa tarjotaan yleensä valmiit ratkaisut."

Intialaisen yhteiskunnan muutos näkyy Bollywood-elokuvissa, ja päinvastoin. Elokuvissa on nostettu esiin monia teemoja, joista intialaisessa yhteiskunnassa perinteisesti on vaiettu. Avioliiton ulkopuoliset suhteet, homoseksuaalisuus ja ihmiskauppa ovat elokuvien aiheina astumassa rakkauskertomusten ja kohtalon oikkujen rinnalle. Kansanterveystieteen jatko-opiskelijana Sharma on tyytyväinen muutoksen.

"Elokuvista on poimittu julkiseen keskusteluun monia tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Lehdet ja muu media ovat alkaneet käsitellä alun perin elokuviin tuotuja arkaluontoisina pidettyjä asioita, joihin ne eivät ole uskaltaneet aiemmin tarttua."

Kaikkia muutos ei miellytä. Perinteisistä arvoista kiinni pitävissä perheissä sukupolvien välillä vallitsevat tiukat häveliäisyyssäännöt eivätkä vanhemmat halua keskustella lastensa kanssa elokuvien esiin nostamista aiheista, kuten seksuaalisuudesta.

"Vain harvoissa perheissä keskustellaan avoimesti niistä asioista, joista nuorten katsomat elokuvat kertovat. Vanhemmat turhautuvat ja syyttävät joko elokuvia siitä, että ne turmelevat lapset, tai hallitusta siitä, että se sallii tällaiset elokuvat. Vähintäänkin he tekevät kaikkensa estääkseen nuoria katsomasta tietyntyyppisiä elokuvia."

Asioiden olemassaolon kieltäminen ei tee niitä olemattomiksi. Hi-viruksen leviäminen ja ei-toivotut raskaudet ovat merkittäviä ongelmia Intiassa, ja Sharman mielestä perheiden olisi vaikenemisen sijaan opeteltava keskustelemaan.

"Yhteiskunnan muuttuminen on väistämätöntä, mutta muutoksen suuntaa pitää ymmärtää ja sitä pitää ohjata oikeaan suuntaan. Se on niin perheiden, median kuin elokuvia katsovan yleisönkin tehtävä."

 


Bollywood ei näy Suomessa

Suomessa ei bollywoodin tuotteisiin hevin törmää. Teatterilevitykseen on yltänyt vain muutama Bollywood-elokuva, ja suurin osa täällä nähdyistä Bollywood-elokuvista on esitetty elokuvafestivaalien yh-teydessä. Helsingissä syksyisin järjestettävä Rakkautta & anarkiaa -festivaali tuo vuosittain ohjelmistoonsa yhden tai kaksi Bollywood-tuotosta, ja siellä on nähty myös elokuva Ilon päiviä, surun päiviä, josta tämän lehden kannessa oleva kuva on peräisin.

Lähimmäs suomalaista keskivertokatsojaa on tullut Jane Austenia Bollywoodin hengessä mukaileva englantilaiselokuva Hilpeys ja ennakkoluulo. Television puolella Bollywoodin osalta on kotimaisista kanavista kunnostautunut muutamalla elokuvalla Ylen digitaalinen Teema. Oikeasta Bollywoodista peräisin olevien elokuvien usein yli kolmituntinenkin kesto on haaste ly-hyempiin elokuviin tottuneille - niin elokuvateattereille kuin katsojillekin. Asianharrastajat löytävät Bollywoodinsa videoita ja dvd:itä maahan tuovista kaupoista.

 


Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2007


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!