Suuria tunteita ruudussa

Saippuasarjat vetävät ihmisiä televion ääreen eri puolilla maailmaa.

Teksti: Larissa Bruun

PitkätKulttuuriAmerikkaLatinalainen AmerikkaKeski-AmerikkaNicaragua

Nicaragualaisen Katia Argüellon lempisaippuaooppera - telenovela - on iltaisin näytettävä meksikolainen El cuerpo del deseo. Suomeksi sarjan nimi tarkoittaa halun tai himon ruumista. Saippuaoopperassa vanha mies on kuollessaan siirtynyt nuoren miehen ruumiiseen, josta tietenkin irtoaa mainio sarja kiinnostavia käänteitä.

Vanha mies palaa uudessa, nuoressa ruumiissaan tutkimaan vanhaa elämäänsä ja huomaa asioiden olleen aivan eri mallilla kuin miltä hänestä aiemmin vaikutti.

Bilwissä, Nicaraguan pohjoisen autonomisen alueen pääkaupungin keskustassa asuva Argüello ja hänen veljensä ovat molemmat koukussa El cuerpo del deseo -saippuaoopperaan ja väittelevät usein tulevien jaksojen käänteistä. Argüellolta ei ole jäänyt vielä yhtään jaksoa näkemättä.

Saippuaoopperat ovat yleinen puheenaihe, ja Argüellon mukaan ystäväpiirissä seurataan pitkälti samoja sarjoja. Olohuone ja tv-sarjat ovat usein keskipisteessä, kun illalla joku poikkeaa käymään.

Myös Argüellon äiti Lydia Hall katsoo päivän mittaan useita saippuaoopperoita. Televisio on lähes aina päällä talossa, jossa asuu Argüellon ja Hallin lisäksi Argüellon sisko ja veli ja tämän vaimo sekä kolmen sisaruksen lapsia. Silloin kun kukaan ei seuraa telenoveloita, katsotaan televisiosta yleensä uutisia. Vähän vanhemmat lapset saavat katsoa ulkomaisia piirrettyjä lastenohjelmia pari tuntia päivässä koulun jälkeen. Päiväsaikaan telenovelat pyörivät usein taustalla, vaikkei niitä kiireiden takia ehdi kukaan aktiivisesti katsoa.

Useimmat Bilwissä näkyvät sarjat ovat meksikolaisia, kertoo Argüello. Perhe puhuu koti- ja äidinkielenään kreolienglantia, mutta tv-ohjelmia seurataan espanjaksi. Se on maan valtakieli. Sarjojen latinalainen alkuperä vaikuttakin ainoalta asialta, joka erottaa nicaragualaiset saippuaoopperafanit suomalaisista sisaristaan ja veljistään.

Argüello kertoo pitävänsä erityisesti ihmisten elämää kommentoivista tarinoista. Esimerkkinä hän mainitsee ohjelman, joka käsittelee siirtolaisuutta.

"Siitä oppi siirtolaisuuteen liittyviä asioita, kuten että se on tosi ongelmallista. Tajusin, että oma elämäni on loppujen lopuksi aika helppoa", hän pohtii.

Katia Argüello kertoo myös, että hän kommentoi usein äitinsä kanssa saippuasarjoja. He vertaavat vaatteita ja ihmisten käytöstapoja omiinsa ja oppivat niistä uutta.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2007


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!