Kätilöt kulttuurin tulkkeina

Bolivian alkuperäisväestön naiset pelkäävät sairaalaa. Heitä menehtyy raskaudenaikaisiin komplikaatioihin eniten koko Etelä-Amerikassa. Ihannetapauksessa synnyttäjällä on tukenaan sekä länsimaisiin että perinteisiin hoitokeinoihin erikoistunut kätilö.

Teksti: Kirsi Cheas

PitkätKöyhyysTurvallisuusKehitysyhteistyöKehitysyhteistyön laatuKulttuuriTasa-arvoAmerikkaLatinalainen AmerikkaEtelä-AmerikkaBolivia

Kun bolivialainen Albina Chambe tunsi synnytyskipujensa alkavan, hänen miehensä halusi turvautua lääkärien apuun. Albinan äiti kuitenkin vastusti pitkää sairaalamatkaa. Albina ja tämän 12 sisarusta olivat syntyneet La Pazin köyhässä lähiössä. Äidin mielestä myös tyttären oli kyettävä synnyttämään kotona.

Bolivian kansallisen kehitysraportin mukaan 77 prosenttia maan väestöstä asuu köyhissä kaupunginosissa ja vuoristokylissä, joihin terveydenhuollon palvelut eivät ulotu.

"Boliviassa osaavat lääkärit hakeutuvat harvoin köyhien auttajaksi. En ihmettele, että naiset eivät uskaltaudu käyttämään paikallisia palveluja", Cochabambassa asuva tutkija Tiina Saaresranta toteaa.

Köyhien seutujen asukkaat kuuluvat enimmäkseen ketsuan- ja aimarankielisiin alkuperäiskansoihin. Heille vanhat uskomukset ja tavat ovat yhä tärkeitä. Sairaalasynnytyksestä kieltäydytäänkin myös kulttuurisidonnaisista syistä. Varsinkin maaseudulla naiset ovat perinteisesti synnyttäneet kotona.

Mukana saattaa olla perinteiseen synnytykseen erikoistunut kylän nainen, "partera". Hän ennustaa parannuskeinon raskauspahoinvointiin kokalehtien avulla ja korjaa vauvan asentoa äitiä hieromalla. Komplikaatiotilanteissa parteran keinot kuitenkin loppuvat.

YK:n arvion mukaan bolivialaisen naisen todennäköisyys kuolla raskauden aiheuttamiin komplikaatioihin on yksi 47:sta. Määrä on Haitin jälkeen läntisen pallonpuoliskon korkein; Suomessa vastaava luku on yksi 8200:sta.

Epämiellyttävä sairaala

Bolivian terveysministeriön mukaan yli kaksi kolmasosaa synnyttäjien kuolemista voitaisiin estää, mikäli synnyttäjä saisi asianmukaista hoitoa.

Kansainväliset järjestöt ovatkin syöksyneet bolivialaissynnyttäjien avuksi. YK:n väestörahasto UNFPA tukee Bolivian hallitusta kätilöiden kouluttamisessa. Heidät sijoitetaan alueille, joilla sairaaloita ei ole: näin moderni apu pyritään ulottamaan synnyttäjien kotiin.

Kuitenkin myös auttajat ovat törmänneet kulttuurimuuriin. Kun Johns Hopkinsin yliopiston terveysinstituutin neuvoja Ann Davenport tarjoutui avustamaan bolivialaista Carmenia synnytyksessä, yhdeksän lasta kotonaan synnyttänyt nainen kieltäytyi kohteliaasti. Muutamaa viikkoa myöhemmin Davenport pelasti kylmettyneen lapsen synnytyksessä menehtyneen Carmenin viereltä.

Aimarasynnyttäjien parissa työskennellyt sosiaalityöntekijä Lourdes Yapura uskoo, että naiset haluavat osoittaa miehilleen sinnikkyytensä. Kun suvun muutkin naiset ovat selviytyneet synnytyksistä ilman puudutusta tai lääkäreitä, ulkopuolisen apuun turvautuminen tuntuisi luovuttamiselta.

Irlantilaisen sosiologi Barbara Bradbyn tutkimus osoittaa, että kyse on paljosta muusta. Sairaalassa synnyttäneet bolivialaisnaiset kuvailivat kokemustaan pelottavaksi ja seksuaalisesti ahdistavaksi.

Naisten mukaan sairaalassa vilisi opiskelijoita ja lääkäreitä, ja naisten oli maattava heidän silmiensä edessä jalat levällään. Kun nuoret tytöt eivät halunneet paljastaa itseään lääkäreille, nämä vain komensivat heitä. Naiset myös palelivat sairaalan ohuissa vaatteissa.

Maanläheinen synnytys

Perinteisessä synnytyksessä runsas vaatetus suojaa naisen intimiteettiä. Tuleva äiti pyritään pitämään mahdollisimman lämpimänä, ja hänelle tarjoillaan rauhoittavaa yrttijuomaa.

Äiti maa -käsite ei siis ole menettänyt merkitystään historian saatossa. Sade saa kuivan maan kukkimaan; maahan laskeva lapsivesi symboloi uuden elämän alkua. Kun ponnistus on päättynyt ja lapsi syntynyt, istukka haudataan maahan hyvinvoinnin varmistamiseksi.

Äideillä ei ole tapana imettää vauvojaan heti synnytyksen jälkeen, sillä he uskovat, että ensimaito on lapselle haitallista. Synnytyksen jälkeen myös äidit kokevat olevansa erityisen herkässä tilassa. Vilustumiselta välttyäkseen he eivät peseydy tai lähde kodistaan moneen päivään. Sairaalasta he joutuvat kuitenkin poistumaan pian synnytyksen jälkeen.

Perinteet ja niihin liittyvät merkitykset vaihtelevat aluettain, mutta kaikkialla ne heijastavat voimakasta suhdetta luonnon ja syntymän välillä.

Synnyttäjät vaikenevat usein toiveistaan lääkärin kohdatessaan. Vaikka valtaosa heistä osaa espanjaa, kulttuurisia käsitteitä on vaikea ilmaista espanjan kielellä. Kynnys harjoittaa rituaaleja sairaalassa kasvaa, kun lääkärit eivät ole perinteistä lainkaan kiinnostuneita, vaan suhtautuvat niihin halveksivasti.

Myöskään alkuperäiskansat eivät aina halua hyväksyä länsimaisen lääketieteen tapoja. Ennakkoluulot perustuvat usein väärinkäsityksiin. Bradbyn haastattelemat kyläläiset kätilöt pitivät gynekologista tutkimusta erittäin vaarallisena naisen hyvinvoinnin kannalta.

"Pitkään vallassa olleiden kansanryhmien tulisi kuunnella alkuperäiskansoja. Toki myös alkuperäiskansojen tulisi olla kiinnostuneita siitä, mitä he voivat oppia länsimaalaisilta - siitä huolimatta, että nämä ovat aina käyttäneet valtaa heitä vastaan", tutkija Saaresranta kiteyttää.

Monikulttuurinen synnytyshuone

Bolivian presidentti Evo Morales on ottanut yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistaan alkuperäiskansojen oikeuksien parantamisen. Kun synnyttäjät ovat yleensä vaienneet lääkärin kohdatessaan, "uuden" Bolivian keskeinen ajatus on nimenomaan se, että he pääsevät ääneen.

Heti Moralesin virkakauden alussa Bolivian terveysministeriön yhteyteen perustettiin perinteisiin parannuskeinoihin erikoistunut elin.

"Meidän pitää kunnioittaa erilaisuutta. Jotta maan terveydenhuolto olisi kattava, modernin ja perinteisen on täydennettävä toisiaan", perinteisen lääkinnän ministeri Jaime Zalles muotoili.

Hoitamisen tavat ovatkin vähitellen yhdistymässä. La Pazin alueen Patacamaya-sairaalaan on perustettu monikulttuurinen synnytyshuone, jossa gynekologi ja perinteisiin keinoihin erikoistunut kätilö yhdessä auttavat synnyttäjää. Sairaalan johtaja Dunia Arakakin mukaan toinen samanlainen synnytyshuone on suunnitteilla vuonna 2008.

Patacamayassa synnyttävien ei siis enää tarvitse tehdä vaikeaa valintaa Albina Chamben tavoin.

Mutta piileekö perinteisen ja modernin yhdistämisessä vaara, että ne sulautuvat yhdeksi juurettomaksi tavaksi? Onko länsimaisilla oikeus kieltää naisia synnyttämästä kotonaan, jos nämä haluavat vaalia vanhoja perinteitä henkensäkin uhalla?

Tiina Saaresrannan mukaan Bolivian kulttuurit voivat avautua toisilleen, jos ne saavat elää rauhassa rinnakkain. "Kulttuurienvälisyys ei tarkoita sitä, että kulttuurit sekoittuvat. Jos ihmisellä on mahdollisuus olla oma itsensä ja harjoittaa kulttuuriaan, hänellä ei pitäisi olla myöskään tarvetta väheksyä muita."


Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2007


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!