Levyarvostelut

Teksti: Matti Ripatti

Lyhyet

The Rough Guide to Yodel
Rough Guides/World Music Network

Myönnettäköön: jodlaus kokoelma-albumin teemana tuntuu ensiajattelemalta melkein pelkältä vitsiltä. Kokoelman ensiminuutitkaan eivät vielä osoita ennakkoluuloa vääräksi, mutta kokonaisuus todistaa, etteivät kaikki jodlaajat ole sveitsiläisiä paimenia tai amerikkalaisia lehmipoikia. Ja että jodlaus istuu hyvin monenlaiseen musiikkiin, jopa intialaisiin elokuvasävelmiin ja kokeelliseen äänitaiteeseen. Mukautuvuudella saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että jodlaaminen on ikivanha tapa laulaa ja kommunikoida, ja että sitä on harrastettu oikeastaan kaikkialla, alppiniityiltä sademetsiin ja napapiirin taa.

Albumi on niin oivallisesti rakennettu, että voi jo puhua dramaturgiasta. Ensimmäinen kappale (Cathy Finkin Yodeling Lesson) johdattaa aiheeseen kepeän opettavaisesti, kertoo havainnollisesti, mitä jodlaus laulutekniikkana on. Toisena kuullaan Janet McBriden A Yodelling Addiction, kantrijodlausta puhtaimmillaan, mutta sen jälkeen singahdetaan Christine Lauterburgin Erika’s Alptraumissa leikittelevän kuulijaystävälliseen avantgardeen, jonka surrealistista Sveitsi-spektaakkelia seuraa Rösy ja Paul Hirschin sveitsiläinen perinnelaulu lehmänkellojen ja ukkosen säestyksellä. Ja niin edelleen, kappaleet kuljettavat kuulijaa ympäri maapalloa ja musiikinlajista toiseen, kunnes lopulta päädytään Keski-Afrikkaan pygmien luo.

Laulutapaan iskostunut humoristisuuden vaikutelma ei kenties ole vain allekirjoittaneen ajatuspiintymä, sillä useissa esityksissä aistii vähintään hienoista musiikillista itseironiaa. Erityisen riemastuttavia ovat newyorkilaisen underground-veteraanin Ed Sandersin Yodeling Robot, scifi-hupailu robotista, joka on rakastunut Dolly Partoniin, ja kamerunilaisen Francis Bebeyn Pygmy Divorce, pygmijodlauksella höystetty englanninkielinen avioerotarina.

 

Rachid Taha: Diwan 2
Wrasse Records

Algerialaissyntyinen, jo vuodesta 1970 Ranskassa asunut laulaja Rachid Taha versioi edellisellä levyllään muun muassa The Clashin Rock The Casbahia, mutta uudella albumillaan Taha lähestyy jälleen synnyinmaansa musiikkiperinteitä. Sävellykset ovat enimmäkseen sellaisia, joita hän saattoi lapsuudessaan kuulla kotikaupungissaan Oranissa. Rock- ja punktaustan voi silti enemmänkin kuin aavistaa tulkintojen kiihkeydestä. Tuottaja Steve Hillage on ilmeisen hyvä yhteistyökumppani Tahalle, joka onnistuu luomaan arabi- ja rockmusiikista hyvin monitasoista ja tasaveroista synteesiä. Erinomainen studiotekniikka asettuu musiikin palvelukseen, tekee sen paitsi "moderniksi", myös poptuotannon suureen soundiin tottuneille korville helpommaksi.

 

The Rough Guide to Latin-Arabia
Rough Guides/World Music Network

Espanjalainen, latinalaisamerikkalainen ja arabimusiikki sekoittuvat vaihtelevissa suhteissa toisiinsa esityksissä, jotka on huolella valittu tälle erittäin kiinnostavalle kokoelmalevylle. Fuusiot ovat paitsi nautittavia, myös luontevia, mikä saattaa johtua yhteisistä kulttuurillisista juurista keskiajan Espanjan arabivaltakunnassa. Marokkolaisen Rhanyn tulkinnasta Buena Vista Social Club -hitistä Chan Chan on hyvä aloittaa.

 


Julkaistu Kumppani-lehdessä 02/2007


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!