Vikkelä käsi junan välikössä

Naismatkustajan kannattaa pitää silmänsä auki intialaisessa junassa.

Teksti: Pia Korhonen

PitkätTasa-arvoAasiaEtelä-AasiaIntia

Shiva Kaksi miestä keskustelee kiivaasti junavaunun välikössä. En ymmärrä keskustelusta sanaakaan, mutta tiedän olevani sen aihe. Istun seinän vierustalla pienellä alas taitettavalla penkillä.

Välioven takana makuuvaunun muut matkustajat makoilevat sängyillään, lapset leikkivät. Eväspaketteja availlaan, osa ihmisistä nukkuu.

Vaunun välikössä keskustelu jatkuu kiivaana. Paikalle on tullut yleisöä. Istun edelleen pikkuriikkisellä penkillä ja olen lukevinani kirjaa. Pelkään, että kiivastuva sananvaihto johtaa käsirysyyn.

"Kopeloiko tuo mies sinua?" kysyy joku englanniksi. Nyökkään ja koetan saada kasvoilleni loukatun naisen ilmeen.

Tapahtumaketju sai alkunsa kyllästyttyäni makaamaan vaunuosastossa. Intialaisissa pitkänmatkan junissa lipun ostaja saa paikan loosiin makuuvaunussa, jossa vuoteet ovat kahdessa tai kolmessa kerroksessa. Päivisin alapedin pitäisi periaatteessa toimia penkkinä myös ylempien kerrosten matkustajille.

Loosimme sinnikkäästi makuuasennossa matkaavat kanssamatkustajat saivat minut kuitenkin siirtymään vaunuosaston tunkkaiseen eteiseen. Mukanani oli intialaisen naiskirjailijan novellikokoelma, jossa yhdistävänä teemana oli vaatimus naisten oikeudesta omaan elämäänsä.

"Tee valitus!" minuun kajonnut riitapukari tiuskaisee englanniksi. "No, siihen vain alat kirjoittaa", hän huiskii kohti kirjaani. Jaa, milleköhän instanssille, pohdin mielessäni.

Olen tyytyväinen rökityksestä, jonka törkimys saa paikan päällä. Olin nähnyt junien seinillä kieltotauluja, joiden mukaan alkoholin nauttiminen, tupakointi ja naismatkustajien häiritseminen oli junissa ankarasti kielletty. Jokaisesta rikkomuksesta oli säädetty sakkorangaistus. Useamman kerran Intiassa junalla matkustettuani olin kuitenkin alkanut epäillä rautateiden virallisten määräysten toimeenpanon tehokkuutta.

Kirjallinen valitus jäi tekemättä, mutta selostan tapahtumat tässä:

Olin matkalla Bhubaneswarista Delhiin ja matka kesti pari vuorokautta. Päivällä halusin mieluiten istua. Kun vaunuosastossa ei voinut, siirryin eteisvälikköön. Luin tyytyväisenä penkillä, kunnes huomasin, että vieraan miehen käsi kopeloi toista rintaani.

Hetkeen en saanut sanaa suustani. Kun aivoni jälleen raksuttivat ja lihakset toimivat, olin aikeissa mäjäyttää julkeaa kättä kirjallani. En ehtinyt. Nopeudestaan huolimatta käden omistaja ei onnistunut pakenemaan paikalta. Välikössä ollut toinen mies oli huomannut epätoivoisen kakisteluni. Sanaharkka miesten välillä alkoi.

Junassa ilmestynyt käsi ei suinkaan ollut ensimmäinen. Niitä esiintyi myös ruuhkaisilla markkinoilla, ravintolan käsienpesualtaalla ja täydessä paikallisbussissa. Yleensä kädet pääsivät livahtamaan paikalta. Olin siis hyvin ilahtunut, kun junan käsi sai kovistelua muidenkin edestä.

 


Julkaistu Kumppani-lehdessä 02/2007


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!