Beniniläinen menestystarina: Voodoo

Vanhoista kauhuelokuvista tuttu voodoo-sana tuo mieleen mustan magian ja tikkujanukkeihin pisteleviä noitia. Beninissä syntynyt voodoo on kuitenkin voiman, toivon, ja yhteisöllisyyden lähde kymmenille miljoonille länsiafrikkalaisille.

Teksti: Heli Suominen

PitkätKulttuuriUskontoAfrikkaLänsi-AfrikkaBenin

voodoo.jpgVaarallinen mielikuva voodoosta pohjaa vanhoihin Hollywood-elokuviin. (Kuvaaja: Lina Tegman)

Beniniä ja sen ympäristöä pidetään voodoon synnyinseutuna, ja seudun valtauskontona säilynyttä voodoota voikin pitää afrikkalaisena menestystarinana. Sadoille suomalaisille voodoo on avautunut suomalais-beniniläisen kulttuurikeskus Villa Karon välityksellä. Kaksi Villa Karon kävijää, uskontotieteiden professori Nils G. Holm ja Beninissä asunut ja työskennellyt uskontotieteilijä Veronika Honkasalo vastaavat yhdeksään tyhmään kysymykseen voodoosta.

Onko voodoo uskonto?

Holm: Kyllä se on uskonto, luonnonuskonto ja kansanomainen uskonto. Voodoo on ihmisten tapa olla suhteessa henki­maailmaan ja käsitellä niin mennyttä, tulevaisuutta kuin nykyisyyttäkin. Tämähän on kaikkien uskontojen tavoite. Voodoo tosin eroaa niin sanotuista maailmanuskonnoista siinä, ettei se ole tarkasti organisoitu eikä hierarkkinen järjestelmä.

Miten voodoon jumalat eroavat länsimaisen kristinuskon Jumalasta?

Honkasalo: Suurin ero on monijumalaisuus. Voodoon sadat jumalat muistuttavat jossain määrin antiikin Kreikan tai hinduismin jumalia. Esimerkiksi hinduismin elefanttijumaluudella Ganeshalla on vastineensa voodoossa.

Voodoolle on ominaista se, että jumalat saavat inhimillisiä piirteitä. Jumalat voivat olla äkkiarvaamattomia ja ärsyttäviäkin ”tyyppejä”, joilla on hankalia vaatimuksia, mutta joiden palvominen on silti olennaista.

Pitää myös muistaa, että voodoon haaroja on erilaisia, ja jumalat ovat osin erilaisia ja erinimisiä eri haaroissa. Esimerkiksi Beninin rannikolla meren jumalan Mami Watan kultti on hyvin keskeinen.

Beninissä vierailevat matkailijat pääsevät, usein maksua vastaan, seuraamaan voodooseremonioita. ovatko ne aitoja tapahtumia vai pelkästään turisteille järjestettyä silmänlumetta?

Honkasalo: Sitä ei tarvitse mielestäni pohtia niin ankarasti kuin monet suomalaisetkin tekevät. Hedelmällisin tapa lähestyä seremonioita on seurata niitä esityksenä, heittäytyä tilanteen vietäväksi. On varmaa, että pyynnöstäkin järjestetyt seremoniat sisältävät aineksia elävästä ja muuttuvasta perinteestä ja uskonnosta. Ehkäpä länsimaalaisten tapa miettiä sitä rahastuksena tai keinotekoisena on jonkinlainen tapa hallita outona pidettyä ilmiötä, joka on vaikea käsittää rationaalisesti.

Miksi voodoo on säilynyt niin suosittuna Beninissä kristillisestä lähetystyöstä ja islamin vaikutteista huolimatta?

Holm: Voodoo on ikivanha, ainakin 3 000-4 000 vuotta vanha uskonto. Se on juurtunut hyvin sitkeästi Beniniin. Siinä on myös paljon synkretististä; voodoo on sulauttanut elementtejä kristinuskosta ja islamista. Tämä on yksi sen vahvuus. Ehkä lukutaidon vähyys Länsi-Afrikassa on myös edesauttanut suullisen voodoo-perinteen säilymistä enemmän teksteihin perustuviin kristinuskoon ja islamiin verrattuna. Voodoo toteuttaa käytännössä henkimaailman ja ihmisten suhteen käsittelyä, sen voi kokea. Se ei ole vain puhetta ja teoriaa. Toki kristinuskossakin on jonkin verran samaa, mutta esimerkiksi luterilainen usko on aika älyllistä ja kirjallista.

Miten voodoota harjoitetaan käytännössä?

Honkasalo: Elämänkiertoon eli syntymään, aikuistumiseen ja kuolemaan liittyy uskonnollisia juhlia ja rituaaleja. Beninissä voodoolla on virallinen asema ja maassa on lisäksi kansallinen voodoo-päivä, 10. tammikuuta. Kansallispäivän vietossa on aika paljon kyse paitsi uskonnosta, myös voodoopappien verkostoitumisesta.

Aikuistumiseen liittyvä initiaatio on yleensä 12–13-vuoden iässä. Siihen kuuluu paljon uskonnollisten laulujen ja tanssien opettelemista. Beninissä seuraamissani voodoo-seremonioissa ominaispiirteitä oli transsiin vaipuminen ja possessio, jossa jumala asettuu palvojansa ruumiiseen Musiikilla – rummutuksella ja tanssilla – on tässä keskeinen rooli.

Beniniläisten lähestymistapa uskontoon on kuitenkin kokonaisvaltainen, sitä ei voi erottaa omaksi elämänpiirikseen. Uskonto on osa arkea. Ihmisillä on esimerkiksi pieniä nukkeja mukanaan ja kotialttareillaan

Voiko kristitty kääntyä
voodoohon?

Holm: Kyllä voi, jos haluaa. Tarkkoja sääntöjä tai seremoniaa ei ole. Oleellista on, että on mukana seremonioissa ja tekee niin kuin muutkin. Papiksi tai papittareksi tuleminen sen sijaan on ulkopuoliselle erittäin vaikeaa. Pitää olla hyvin kauan mukana ja saada yhteisön vankka luottamus. Yleensä papin arvo periytyy isältä tai isoisältä.

Onko voodoopapeilla yliluonnollisia voimia?

Holm: Meidän länsimaisesta tieteellisestä näkökulmastamme heillä ei ole yliluonnollisia voimia. Mutta voodoon harjoittamisen ja seremoniat voi kokea yliluonnollisesti. Tämä on minun uskontopsykologinen näkemykseni.

Onko voodoo vaarallista?

Holm: Ei, ei se normaalisti ole. Se vaarallinen mielikuva, mikä monilla on voodoosta, pohjaa vanhoihin Hollywood-elokuviin, joissa kuvataan Karibian voodoota. Ei sellaisia nukkeja, joihin pistetään tikkuja, ole normaalisti voodoossa.

Pitää myös muistaa, että todellisuudessakin Karibian voodoo, joka tuli sinne orjien mukana, on erilaista kuin Länsi-Afrikassa. Beninissä sen voi sanoa olevan aidompaa tai alkuperäisempää. Karibialla on paljon enemmän esimerkiksi katolisuuden vaikutteita ja Mami Wata -jumala muistuttaa kovasti Neitsyt Mariaa.

Mutta sillä tavalla voodoo, kuten muutkin uskonnot, voi olla vaarallista, että sen harjoittaja pelästyy ja järkkyy henkimaailman kohtaamista. Esimerkiksi jos ihminen kovasti pelkää jumalan rangaistusta, niin tasapaino voi järkkyä. Korostan, että samoja kokemuksia voi olla kristinuskossakin.

Mistä tulee sana voodoo?

Honkasalo: Voodoosta käytetään myös muotoa vodun. Ranskalainen tutkija Bruno Gilli on päätellyt, että alkuosa vo viittaa reikään tai aukkoon ja dun merkitsee viestintuojaa tai merkkiä. Täten vodun tarkoittaisi etymologisesti aukon, piilotetun ja läpinäkyvän viestin tuojaa.

Toisen tutkijan Suzanne Preston Blierin Beninissä tekemien haastattelujen mukaan vo tarkoitti lepäämistä ja rentoutumista ja loppuosa dun veden nostamista. Silloin termi viittaisi ihmisen tarpeeseen olla tyyni ja rauhallinen.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!